Fun facts

Toissapäivänä oli lukukauden viimeinen koe, finalit ovat nyt ohi.  Kaikki tuntui sujuvan hyvin, paitsi juuri tuo viimeinen koe.  Orgaaninen kemia ei vaan ole mun juttu.  Kurssit olivat kuitenkin enimmäkseen mielenkiintoisia, tähän blogiin listasin joitain jänniä tietoja mitä opin luennoilla.  Lisäksi tietysti opin paljon biokemiasta ja melkein kaikkien eläinten rakenteesta.  Mutta se ei ehkä kiinnosta..

• Kanat munivat munia riippumatta kukosta, joten kaupan kananmunat eivät ole mitään poikasen alkuja, vaan hedelmöittymättömiä munasoluja.  Tässä on järkeä, mutta en ole ennen ajatellut asiaa.
  
• Kävimme eläintieteen kurssia varten melkein joka viikko koulun maatilalla, jossa pidetään kanoja, lehmiä ja possuja.  Kanalassa näimme broilereita, jotka ovat hyvin suuria ja paksuja, aivan eri näköisiä kuin laihemmat munia tuottavat kanat.  Kanoilla on myös erilaiset elintilat, niin, että broilerit saavat enemmän tilaa kävellä ja syödä.  Broilerin elämä on myös kovin lyhyt, vaivaiset 38 päivää, verrattuna munivan kanan kahteen vuoteen.
• Yleensä maatilalla pidetään hyvää huolta eläimistä.  Ollakseen mahdollisimman tuottavia, kanojen ja lehmien on elettävä stressittömässä ympäristössä ja olla hyvin hoidettuja.  Tiesin tämän kyllä ennestään, mutta lihan syöminen ei tunnu niin pahalta kun muistaa, että eläin on todennäköisesti elänyt ihan mukavasti.
• Tiesin, että märehtijöillä kuten lehmillä on neljä-osainen mahalaukku, mutta en tiennyt mitä märehtiminen oikeastaan tarkoittaa.  Lehmät, kauriit, kirahvit, kamelit sun muut siis "oksentavat" ruoan pötsistä takaisin suuhun monta kymmentä kertaa, kunnes se on tarpeeksi hyvin muussattu.  
• Tämän takia lehmät tuottavat jopa 150 litraa sylkeä päivässä (ihmisellä vastaava luku on 1-2l).
• Kolostrum on äidin ensimaito.  Vastasyntyneen vastustuskyky kasvaa kolostrumin avulla, ja samalla vauva saa tärkeimmät ensimmäiset ravinteet.  Kun opimme tästä koulussa, kävin katsomassa mitä Wikipediasta löytyisi.  Siellä kerrottiin mm. että harvoja ruokia tehdään kolostrumista, mutta suomalainen leipäjuusto tehdään usein lehmän kolostrumista.
• Tätäkään en ole ennen ajatellut, mutta nyt tiedän kuinka nopeasti ja pitkään linnut lentävät.  Esimerkiksi hanhet muuttaessaan lentävät jopa 70km tunnissa kilometrin korkeudessa.  Varpusen sukulainen saattaa lentää 1000km päivässä etsiessään kotia kesäksi.

Eläintarha

Meillä (siis meillä kolmella kämppiksellä) on kaikilla eläimiä kotona, ja halusimme siis tännekin lemmikin.  Nina osti itselleen pari kuukautta sitten tarantellan, Bamfin.  Olemme nyt tottuneet siihen ja tiedämme sen olevan pieni, hidas ja vaaraton.  Nyt olemme sitä paitsi paljon rauhallisempia ötököiden ja muiden hämähäkkien suhteen.  

Olin Ninan kanssa lemmikkikaupassa ostamassa Bamfille ruokaa, ja jotenkin päädyimme ostamaan kaksi hiirtä.  Tarantellalle voi kyllä antaa hiiren syötäväksi, mutta Bamf on siihen vielä liian nuori ja pieni.  Nyt ne ovat siis lähinnä omassa häkissään jollain hyllyllä.

Quebecissä on valtavasti kodittomia eläimiä ja niille paljon löytöeläintarhoja.  Monissa suojapaikoissa ei ole tarpeeksi tilaa kaikille eläimille, joten sijaiskodit ovat olennainen osa niiden toimintaa.  Eilisestä lähtien meillä on ollut seitsemän 3-4 kuukautista kissanpentua.  Neljä niistä lähtee takaisin suojakotiin viikon päästä, mutta loput pidämme hoidossamme, kunnes joku adoptoi ne, tai kunnes emme millään voi pitää niitä.  13 olentoa tässä talossa eikä vieläkään tunnu olevan tupa täynnä.  Juu myönnän, ei me varmaan järkeviä olla.

USAn vaaleista

Amerikkalaiset valitsivat itselleen viime viikolla uuden presidentin, Barack Obaman.  Täällä Kanadassa ainakin ollaan seurattu presidentinvaaleja melko tarkkaan ja nuoret, minä mukaanlukien, ovat olleet ensimmäistä kertaa elämässään näin innostuneita politiikasta.  On ollut ihmeellistä seurata, miten Obama käytti mediaa ja nettiä tavoittaakseen nuoria, saadakseen nimensä esille.  Tämä ei tietenkääna auttaisi kovasti, jossei Obaman puheissa olisi jotain erityistä, joka saa ihmisen kuuntelemaan.  Hän ei menetä malttiaan, koita vältellä kysymyksiä tai käytä negatiivista kampanjointia saadakseen ääniä.  Järkevä mies, joka tuntuu haluavan kuunnella ihmisiä ja tehdä työnsä mahdollisimman hyvin.  En tietenkään usko, että Obama luulee voivansa mullistaa koko maan parissa vuodessa, mutta jotain muutosta on jo selkeästi näkynyt.  Ainakin uskomani mukaan, muu maailma kunnioittaa nyt amerikkalaisia ainakin hitusen (enemmän kuin ennen). 

Olen asunut Jenkeissä 6 vuotta, pidän Amerikasta ja rakastan amerikkalaisia ystäviäni.  Euroopassa oli kuitenkin vaikeata puolustaa maata, jossa on niin paljon ongelmia, ja johon ollaan kaksi kertaa äänestetty presidentti, jonka taitoihin harva nykyään uskoo.  Kanadassa en puuttunut keskusteluihin Amerikan politiikasta, ne ovat tähän asti olleet lähinnä turhauttavia kaikille osapuolille.  Amerikkalaiset, jotka opiskelevat täällä ovat yleisesti ottaen aika liberaaleja, mutta silti rakastavat maataan.  Eikä kellään ole kuitenkaan oikeutta halveksia toisen maata tai yleistää ja haukkua "amerikkalaisia".  

Pari viikkoa sitten olin jääkiekkomatsissa, jossa Canadiens pelasi amerikkalaista joukkuetta vastaan.  Ennen pelin alkua, molempien maiden kansallislaulut siis esitettiin.  Mutta Kanadalaisilla on oma huumorintajunsa, eikä lätkäfanit ole mitään maailman kunniallisinta porukkaa.  Amerikan kansallislaulun "...the bombs bursting in air..." herätti siis suurta innostusta, huutoa ja viheltelyä.  Meille tilanne oli hupaisa, mutta mahtoi olla ikävää olla floridalainen pelaaja...

Noh, vietimme tiistai-illan kotona CNN päällä, ja netistä päätellen, niin teki moni muukin.  Kun voittaja selvisi, uskomattoman monen status Facebookissa (eli ihmisten lyhyet kuulumiset, jotka näkee netin avulla Facebook-palvelusta) liittyi vaalituloksiin.  "Greg is finally proud to be an American." "Alex is taking patriotism off his list of bad words." "Jen is GObama!"  Seuraavana aamuna, luennon päätteeksi professori kertoi, että oli seurannut edellisen illan vaaleja, ja päästi meidät sen kunniaksi 10min ajoissa.  Ajan melko harvoin kouluun, mutta juuri tiistaina ajoin, ja luennon jälkeen näin valkoisen parkkisakko-lapun ikkunassa.  Oli kuitenkin paras mahdollinen päivä olla amerikkalainen, ja Connecticutin rekisterikilpi säästi minut parkkisakoilta.  Lapussa luki pelkästään "Congratulations Obama '08!"

Montrealista

Minusta ei ole kuulunut mitään pitkään aikaan, joten ajattelin vain ilmoittaa, että täällä on kaikki hyvin ja hengissä ollaan. Olemme asuneet tässä talossa nyt kuukauden, ja tuntuu jo ihan kodilta. Tämä siitä huolimatta, että yksi meistä nukkuu vielä olohuoneen sohvalla eikä kaikki kamat ole vielä löytäneet paikkaansa.

Etuovelta näkee olohuoneen, keittiön, sekä

keittiön takana olevan makuuhuoneen

Koulukin on sujunut ihan hyvin. Tietysti on vaikeata herätä aikaisin aamulla luennolle sillä välin kun kämppikset nukkuvat myöhään, tai lukea kotona kemiaa Nintendon pelaamisen sijaan...Mutta tämän vuoden kurssit ovat onneksi enimmäkseen kiinnostavia, pidän professoreista ja opin luennoilla mielenkiintoisia asioita. 

Kurssini tänä lukukautena ovat orgaaninen kemia, biokemia, eläintieteiden peruskurssi, sekä comparative zoology (tätä en osannut kääntää). Kemia on minusta yleensä aika tylsää, mutta olenpahan ainakin pysynyt perässä tähän asti. Eläintieteiden kurssilla opimme maatilaeläinten kasvattamisesta, fysiologiasta ja ruokinnasta. Kurssiin kuuluu myös viikottainen vierailu kampuksen maatilalle. Viimeisellä kurssillani käymme läpi koko eläinkunnan, ameeboista nisäkkäisiin. Tähän kuuluu myös laboratorio kerran viikossa, jossa tutkimme niitä eläimiä, joista juuri opimme. 

Ensi viikolla on jo ensimmäiset kokeet, ja kahden viikon päästä olen lähdössä Suomeen vierailulle. Kylmät säätkin alkavat pikkuhiljaa vallitsemaan. Vain harvoin on enää niin lämmintä, että menisin ulos ilman huivia ja hupparia. Aika kuluu todella nopeasti!

Nina Suomessa

McGillistä tuttu tuleva kämppikseni Nina oli viime viikolla Suomessa.  Nina oli Lontoossa äitinsä luona ja menossa Sveitsiin tapaamaan isovanhempiaan, joten miksei piipahtaa samalla Helsingissä?  Varoitin Ninaa etukäteen, ettei täällä hirveästi nähtävää ole, mutta onneksi hän ei ollutkaan turistimatkalla, vaan halusi lähinnä nähdä missä asun ja tutustua ystäviini. 

Keskiviikkona näytin Ninalle Helsingin nähtävyyksiä.  Kävelimme Temppelinaukion kirkon ohi ja Kampin läpi kauppatorille, jossa söimme lounasta.  Sieltä kätevästi Suomenlinnaan, jossa kiersimme hetken ennen kuin palasimme takaisin kaupungille.  Illalla tapasimme joitakin kavereitani, jotka saivat harjoitella englannin- ja ranskantaitojaan.

Torstaina minulla oli töitä, joten sysäsin Ninan parin ystäväni seuraan, joiden tiesin tulevan kaikkien kanssa toimeen, ja jotka varmasti keksisivät jotakin mukavaa tekemistä.  

Äidin ehdotuksesta lähdimme perjantaina päivämatkalle Tallinnaan.  Lähtö 11.30 ja paluu 20.30.  Vajaan kolmen tunnin aikana emme tehneet oikeastaan mitään Tallinnassa, mutta tulipahan sekin nähtyä.  Tämä oli sitä paitsi Ninan ensimmäinen kerta isommassa laivassa.  Illalla liityimme taas kavereitteni seuraan viettämään tavallista perjantai-iltaa Helsingissä.

Pöytä koreana

Olemme pitkään suunniteltu mökkireissua kaveriporukalla, ja saimmekin sellaisen järjestettyä lauantaina.  Lähtö viivästyi parilla tunnilla kun emme löytäneet autoa, eikä ollut selvää kuka oli tulossa, mutta pääsimme kuitenkin lopulta mökille.  Ja hauskaa oli!  Pidimme pienimuotoiset rapujuhlat paahtoleivän ja pakasterapujen kera, saunoimme ja kävimme pari kertaa uimassa (vesi oli jopa 22°!)  Sunnuntain vietimme myös mökillä grillaten, uiden ja pelaten mölkkyä.  Todella onnistunutta mökkeilyä!

Nina lähti maanantaiaamuna, mutta ehti lyhyen vierailunsa aikana näkemään aika hyvin minkälaista elämää vietän Suomessa.  Pääsi tapaamaan suuren osan kavereitani, tutustumaan vähän Helsinkiin (sekä Tallinnaan) ja jopa näkemään minkälaista mökkielämä on.  Onni että oli hyvä sää joka päivä!

Kesäloma

Viimeisestä blogistani on aikaa jo yli neljä kuukautta, ehkä nyt on liian myöhäistä väittää ettei ole ehtinyt. Olen nyt ollut Suomessa kolme kuukautta, ja lähden vajaan kuukauden päästä takaisin Kanadaan. Tuntuu kuin loma olisi vasta alkanut, ja etten olisi vielä ehtinyt tehdä juuri mitään Suomessa. Niin se aika vaan kuluu.

Ensimmäiset viikot vietin lähinnä lomaillen. Toukokuun lopussa sain hyvän työpaikan Kivelän sairaalasta. Vuorotyössä laitoshuoltajana siivoan, jaan ruokaa ja tiskaan. Hoitajat ja potilaat ovat mukavia, viihdyn töissä vaikka välillä vuorot ovat myöhään illalla tai viikonloppuisin. Aloitin myös autokoulun, toivoen että saisin kortin kesän loppuun mennessä. Teoriat ja melkein kaikki pakolliset ajotunnitkin on jo käyty, mutta ajokorttiluvan saaminen poliisilta kestää jostain syystä jopa kuusi viikkoa! Ennen lupaa ei voi käydä teoria- tai ajokokeessa, eikä se ajaminenkaan vielä ole ihan niin sujuvaa kuin pitäisi.

Töiden ja autokoulun ohella olen enimmäkseen tavannut mahdollisimman paljon kavereita. Sen lisäksi ehdin käydä purjehtimassa, Muhussa ratsastamassa, viettää päivän Ruisrockissa ja muuttaa uuteen asuntoon. Välillä on ollut stressaavaa ja kiireistä, ja joskus olen kaivannut takaisin Kanadaan. Nyt kun loma hupenee kovaa vauhtia, huomaan kuitenkin että Suomessa on ollut todella kivaa. Tulee taas kova ikävä kun pitää lähteä. Ja onhan tännekin osunut sentään pari hellepäivää!

Asunnon metsästys

Tuntuu, että yhäkkiä kaikki ovat havahtuneet siihen, että kouluvuosi on melkein ohi ja ensi vuodeksi pitäisi keksiä itselleen koti. Viimeisen viikon aikana, lukuisat kaverit ovat käyneet katsomassa asuntoja keskustassa ja Ste-Anne-de-Bellvuessa. Pari asuntoa keskustasta ja ainakin kaksi tältä alueelta on jo vuokrattu, sopimukset äskettäin allekirjoitettu. On vaikeata löytää tältä alueelta järkevää asuntoa/taloa koska lähes kaikki Macdonald kampuksen opiskelijat ovat etsimässä samanlaisia paikkoja samaan aikaan. Minäkin olen siis pohtinut pitkään mitä haluan tehdä ensi vuonna, missä ja kenen kanssa.

Ninalla on pari kaveria, jotka asuvat lähellä kampusta ja ovat valmistumassa koulusta ja siis muuttamassa tänä vuonna. Asunto on ikään kuin rivitalo, jossa on kaksi kerrosta, kolme makuuhuonetta, ja 1,5 kylppäriä. Vastapäätä on ruokakauppa, eikä mikään Ste-Annessa ole kovin kaukana. Matka koululle kestää vain 9 minuuttia kävellen, mutta keskellä talvea tulee kuulemma jopa ajettua se matka. Hintakin on paljon edullisempi kuin useimmat asunnot/talot mitä olemme nähneet, vaikka siihen sisältyy lämpö ja huonekaluja. Olemme innoissamme tästä mahdollisuudesta, mutta emme ole vielä kuulleet vuokraisännältä. Nykyiset asukkaat ovat kuitenkin myös ottaneet häneen yhteyttä joten kyllä tämän pitäisi järjestyä. Vaikka olen ehdottomasti sitä mieltä että ensimmäinen vuosi on paras dormissa, en malta millään odottaa omaa kotia. Nyt osaan arvostaa omaa rauhaa, keittiötä, makuuhuonetta ja kylppäriä.

Alakertaa - portaat, olohuone, keittiö ja ikkunan+oven takana huone, johon muuttaisin

Asunnon lisäksi pitäisi vielä hoitaa koulutyöt, kesätyöhaku, ja muut järjestelyt kesää varten. Puolitoista kuukautta pitäisi olla riittävä aika tähän, mutta päästän varmasti syvän huokauksen kun tämä vuosi on vihdoin ohi!