Baarimestari

Samalla kampuksella oleva John Abbott College järjestää joka lukukausi baarimikko-kurssin, johon on varattu pari paikkaa McGill opiskelijoille sillä opetus tapahtuu meidän koulun baarissa.  Kerta kurssiin oli mahdollisuus ja drinkkien tekeminen kuulostaa hauskalta, päätin ilmottautua.  Eilen oli ensimmäinen kolmen tunnin sessio, jolloin opimme tekemään kaikenlasia juomia, joista en ole ikinä kuullutkaan.  Opettaja omistaa nykyään lähellä sijaitsevan suositun ravintola-baarin, mutta on aikoinaan ollut töissä myös meidän kampuksen baarissa.  Tosin tämä oli silloin kun Ceilidh oli viisi kertaa suurempi, ja täyttyi ihmisistä kolme kertaa viikossa.  Tämä on siis uskomatonta meidän korville, sillä paikasta ei nykyään kyllä tulisi käytettyä termiä "happening place."  

Joka tapauksessa, Ceilidh on oikein sopiva paikka tällaiselle 20 hengen kurssille, jossa on tarkoitus oppia vain baarialan perusteet.  Aluksi selitettiin erilaisten viinojen ja liköörien alkuperästä, ja sitten oli tarkoitus haistella jokaista ja tunnistaa niiden ainekset.  Valitettavasti mulla on juuri nyt nuha, eikä mikään tuoksunut minusta miltään.  Paitsi tequila, jonka aromia en tosin kutsuisi tuoksuksi.  Illan loppupuolella opettaja kävi läpi monta reseptiä, joiden suomalaisia nimiä en tiedä kun en useimpia ole ennen edes nähnyt.  Jokainen kokeili lopuksi kahta, minä valitsin Singapore slingin ja whiskey sourin, molemmat onnistuivat oikein hyvin.  Ensi kerralla tehdään kuumia juomia, ja hyvä niin.  Kahvit ja kaakaot kuulostavat näin flunssasena aika houkuttelevilta.

Talvi

Aina kun joululomalla tuntui kylmältä, muistutin itseäni siitä, että kun palaan Montrealiin, täällä on kunnon talvi ja pakkaset vasta alkamassa.  Joten olin valmistautunut siihen.  Kun laskeuduimme, huokasin helpotuksesta kun kuulin että ulkona oli vaivaiset 10 astetta pakkasta.  Valitettavasti seuraavana aamuna kun oli aika lähteä kouluun, kämppis ilmoitti että ulkona on -28°.  Ehdimme pohtia hetken että voiko se edes olla mahdollista, mutta kolme eri nettisivua ei voi olla väärässä.  Kun astuin ulos, uskoin sen.  Tervetuloa Montrealin talveen.

Matkalla kotiin

Lähdin lentokentälle sunnuntaina päästäkseni Ninan kanssa siihen samaan BA:n lentoon, joka lentää Montrealista Lontooseen joka päivä.  Olin jo varannut paikan netissä, joten ajattelin, että tarvitsee vain olla kentällä ajoissa matkalaukkujen kanssa.  Kun pääsimme kentällä kuuden maissa, näimme että jotain oli vikana, ihmiset näyttivät toivottomilta ja vihaisilta.  Kävi ilmi, että väärä lentokone oltiin tuotu, jossa oli 50 vähemmän paikkaa kuin oikeessa koneessa.  Odotimme jonossa kahdeksaan, kunnes kerrottiin että kone on nyt tosiaan täys, eikä matkustajia enää oteta.  

Meidät ohjattiin Hiltonille, jossa yövyimme ja söimme maksutta.  Soitimme BA:lle, ja meille kerrottiin että pääsisimme seuraavana iltana lentämään.  Olimme tyytyväisiä tähän, kunnes laskimme ajat ja päivät, ja huomasimme, että lento onkin vasta 23. päivä - 48 tuntia alkuperäisen lennon jälkeen.Seuraavana päivänä (eilen), kävimme lentokentällä, mutta BA:n henkilöstö ei ollut paikalla, eikä tulisikaan vielä moneen tuntiin.  Otimme siis taksin kotiin, nyt on tiistai, jouluaaton aatto, ja olemme takaisin lähtöpisteessä.  Lähdemme kentälle kolmen tunnin päästä ja olen toivottavasti kotona huomenna iltapäivällä.

On ollut väsyttävää, etenkin kun on odottanut joulua kovasti.  Mutta kuten hotellin tarjoilija sanoi, "well, it'll be Christmas wherever you are."  Hauskaa joulua, nähdään pian.

Fun facts

Toissapäivänä oli lukukauden viimeinen koe, finalit ovat nyt ohi.  Kaikki tuntui sujuvan hyvin, paitsi juuri tuo viimeinen koe.  Orgaaninen kemia ei vaan ole mun juttu.  Kurssit olivat kuitenkin enimmäkseen mielenkiintoisia, tähän blogiin listasin joitain jänniä tietoja mitä opin luennoilla.  Lisäksi tietysti opin paljon biokemiasta ja melkein kaikkien eläinten rakenteesta.  Mutta se ei ehkä kiinnosta..

• Kanat munivat munia riippumatta kukosta, joten kaupan kananmunat eivät ole mitään poikasen alkuja, vaan hedelmöittymättömiä munasoluja.  Tässä on järkeä, mutta en ole ennen ajatellut asiaa.
  
• Kävimme eläintieteen kurssia varten melkein joka viikko koulun maatilalla, jossa pidetään kanoja, lehmiä ja possuja.  Kanalassa näimme broilereita, jotka ovat hyvin suuria ja paksuja, aivan eri näköisiä kuin laihemmat munia tuottavat kanat.  Kanoilla on myös erilaiset elintilat, niin, että broilerit saavat enemmän tilaa kävellä ja syödä.  Broilerin elämä on myös kovin lyhyt, vaivaiset 38 päivää, verrattuna munivan kanan kahteen vuoteen.
• Yleensä maatilalla pidetään hyvää huolta eläimistä.  Ollakseen mahdollisimman tuottavia, kanojen ja lehmien on elettävä stressittömässä ympäristössä ja olla hyvin hoidettuja.  Tiesin tämän kyllä ennestään, mutta lihan syöminen ei tunnu niin pahalta kun muistaa, että eläin on todennäköisesti elänyt ihan mukavasti.
• Tiesin, että märehtijöillä kuten lehmillä on neljä-osainen mahalaukku, mutta en tiennyt mitä märehtiminen oikeastaan tarkoittaa.  Lehmät, kauriit, kirahvit, kamelit sun muut siis "oksentavat" ruoan pötsistä takaisin suuhun monta kymmentä kertaa, kunnes se on tarpeeksi hyvin muussattu.  
• Tämän takia lehmät tuottavat jopa 150 litraa sylkeä päivässä (ihmisellä vastaava luku on 1-2l).
• Kolostrum on äidin ensimaito.  Vastasyntyneen vastustuskyky kasvaa kolostrumin avulla, ja samalla vauva saa tärkeimmät ensimmäiset ravinteet.  Kun opimme tästä koulussa, kävin katsomassa mitä Wikipediasta löytyisi.  Siellä kerrottiin mm. että harvoja ruokia tehdään kolostrumista, mutta suomalainen leipäjuusto tehdään usein lehmän kolostrumista.
• Tätäkään en ole ennen ajatellut, mutta nyt tiedän kuinka nopeasti ja pitkään linnut lentävät.  Esimerkiksi hanhet muuttaessaan lentävät jopa 70km tunnissa kilometrin korkeudessa.  Varpusen sukulainen saattaa lentää 1000km päivässä etsiessään kotia kesäksi.

Eläintarha

Meillä (siis meillä kolmella kämppiksellä) on kaikilla eläimiä kotona, ja halusimme siis tännekin lemmikin.  Nina osti itselleen pari kuukautta sitten tarantellan, Bamfin.  Olemme nyt tottuneet siihen ja tiedämme sen olevan pieni, hidas ja vaaraton.  Nyt olemme sitä paitsi paljon rauhallisempia ötököiden ja muiden hämähäkkien suhteen.  

Olin Ninan kanssa lemmikkikaupassa ostamassa Bamfille ruokaa, ja jotenkin päädyimme ostamaan kaksi hiirtä.  Tarantellalle voi kyllä antaa hiiren syötäväksi, mutta Bamf on siihen vielä liian nuori ja pieni.  Nyt ne ovat siis lähinnä omassa häkissään jollain hyllyllä.

Quebecissä on valtavasti kodittomia eläimiä ja niille paljon löytöeläintarhoja.  Monissa suojapaikoissa ei ole tarpeeksi tilaa kaikille eläimille, joten sijaiskodit ovat olennainen osa niiden toimintaa.  Eilisestä lähtien meillä on ollut seitsemän 3-4 kuukautista kissanpentua.  Neljä niistä lähtee takaisin suojakotiin viikon päästä, mutta loput pidämme hoidossamme, kunnes joku adoptoi ne, tai kunnes emme millään voi pitää niitä.  13 olentoa tässä talossa eikä vieläkään tunnu olevan tupa täynnä.  Juu myönnän, ei me varmaan järkeviä olla.

USAn vaaleista

Amerikkalaiset valitsivat itselleen viime viikolla uuden presidentin, Barack Obaman.  Täällä Kanadassa ainakin ollaan seurattu presidentinvaaleja melko tarkkaan ja nuoret, minä mukaanlukien, ovat olleet ensimmäistä kertaa elämässään näin innostuneita politiikasta.  On ollut ihmeellistä seurata, miten Obama käytti mediaa ja nettiä tavoittaakseen nuoria, saadakseen nimensä esille.  Tämä ei tietenkääna auttaisi kovasti, jossei Obaman puheissa olisi jotain erityistä, joka saa ihmisen kuuntelemaan.  Hän ei menetä malttiaan, koita vältellä kysymyksiä tai käytä negatiivista kampanjointia saadakseen ääniä.  Järkevä mies, joka tuntuu haluavan kuunnella ihmisiä ja tehdä työnsä mahdollisimman hyvin.  En tietenkään usko, että Obama luulee voivansa mullistaa koko maan parissa vuodessa, mutta jotain muutosta on jo selkeästi näkynyt.  Ainakin uskomani mukaan, muu maailma kunnioittaa nyt amerikkalaisia ainakin hitusen (enemmän kuin ennen). 

Olen asunut Jenkeissä 6 vuotta, pidän Amerikasta ja rakastan amerikkalaisia ystäviäni.  Euroopassa oli kuitenkin vaikeata puolustaa maata, jossa on niin paljon ongelmia, ja johon ollaan kaksi kertaa äänestetty presidentti, jonka taitoihin harva nykyään uskoo.  Kanadassa en puuttunut keskusteluihin Amerikan politiikasta, ne ovat tähän asti olleet lähinnä turhauttavia kaikille osapuolille.  Amerikkalaiset, jotka opiskelevat täällä ovat yleisesti ottaen aika liberaaleja, mutta silti rakastavat maataan.  Eikä kellään ole kuitenkaan oikeutta halveksia toisen maata tai yleistää ja haukkua "amerikkalaisia".  

Pari viikkoa sitten olin jääkiekkomatsissa, jossa Canadiens pelasi amerikkalaista joukkuetta vastaan.  Ennen pelin alkua, molempien maiden kansallislaulut siis esitettiin.  Mutta Kanadalaisilla on oma huumorintajunsa, eikä lätkäfanit ole mitään maailman kunniallisinta porukkaa.  Amerikan kansallislaulun "...the bombs bursting in air..." herätti siis suurta innostusta, huutoa ja viheltelyä.  Meille tilanne oli hupaisa, mutta mahtoi olla ikävää olla floridalainen pelaaja...

Noh, vietimme tiistai-illan kotona CNN päällä, ja netistä päätellen, niin teki moni muukin.  Kun voittaja selvisi, uskomattoman monen status Facebookissa (eli ihmisten lyhyet kuulumiset, jotka näkee netin avulla Facebook-palvelusta) liittyi vaalituloksiin.  "Greg is finally proud to be an American." "Alex is taking patriotism off his list of bad words." "Jen is GObama!"  Seuraavana aamuna, luennon päätteeksi professori kertoi, että oli seurannut edellisen illan vaaleja, ja päästi meidät sen kunniaksi 10min ajoissa.  Ajan melko harvoin kouluun, mutta juuri tiistaina ajoin, ja luennon jälkeen näin valkoisen parkkisakko-lapun ikkunassa.  Oli kuitenkin paras mahdollinen päivä olla amerikkalainen, ja Connecticutin rekisterikilpi säästi minut parkkisakoilta.  Lapussa luki pelkästään "Congratulations Obama '08!"

Montrealista

Minusta ei ole kuulunut mitään pitkään aikaan, joten ajattelin vain ilmoittaa, että täällä on kaikki hyvin ja hengissä ollaan. Olemme asuneet tässä talossa nyt kuukauden, ja tuntuu jo ihan kodilta. Tämä siitä huolimatta, että yksi meistä nukkuu vielä olohuoneen sohvalla eikä kaikki kamat ole vielä löytäneet paikkaansa.

Etuovelta näkee olohuoneen, keittiön, sekä

keittiön takana olevan makuuhuoneen

Koulukin on sujunut ihan hyvin. Tietysti on vaikeata herätä aikaisin aamulla luennolle sillä välin kun kämppikset nukkuvat myöhään, tai lukea kotona kemiaa Nintendon pelaamisen sijaan...Mutta tämän vuoden kurssit ovat onneksi enimmäkseen kiinnostavia, pidän professoreista ja opin luennoilla mielenkiintoisia asioita. 

Kurssini tänä lukukautena ovat orgaaninen kemia, biokemia, eläintieteiden peruskurssi, sekä comparative zoology (tätä en osannut kääntää). Kemia on minusta yleensä aika tylsää, mutta olenpahan ainakin pysynyt perässä tähän asti. Eläintieteiden kurssilla opimme maatilaeläinten kasvattamisesta, fysiologiasta ja ruokinnasta. Kurssiin kuuluu myös viikottainen vierailu kampuksen maatilalle. Viimeisellä kurssillani käymme läpi koko eläinkunnan, ameeboista nisäkkäisiin. Tähän kuuluu myös laboratorio kerran viikossa, jossa tutkimme niitä eläimiä, joista juuri opimme. 

Ensi viikolla on jo ensimmäiset kokeet, ja kahden viikon päästä olen lähdössä Suomeen vierailulle. Kylmät säätkin alkavat pikkuhiljaa vallitsemaan. Vain harvoin on enää niin lämmintä, että menisin ulos ilman huivia ja hupparia. Aika kuluu todella nopeasti!