Ihan muuten vaan

Siitä tulee hyvälle tuulelle kun työt loppuu kahdelta ja ulkona on tällainen nätti, aurinkoinen sää!  Ja kotiin kävellessä näkee lapsia leikkimässä puistossa, joista yksi huudahtaa "Äiti kato, mä lennän!"

Uusi vanha työpaikka

Viime vuonna olin sairaalassa laitoshuoltajana töissä, ja kesän päättyessä minulle kerrottiin, että kannattaa seuraavanakin vuonna ottaa yhteyttä koska on laitoshuoltajille on oikeastaan aina tarvetta.  Ja toden totta, kunhan sain oikeaan ihmiseen yhteyttä, hän sanoi että minut otettaisiin mielellään ihan heti töihin sillä sairaalassa todella on työntekijöistä pulaa.  Eri paikkoihin soitellessa ja netistä kun etsin töitä, kävi selväksi että olisi paljon helpompaa jos opiskelisi sairaanhoitoa, eikä mitään epämääräistä ympäristötiedettä.  Liioittelen ehkä, mutta melkein puolet työpaikka-ilmoituksista on sairaanhoitajille tai sen opiskelijoille.  

Kivelässä olen nähnyt lääkäreitä ja fysioterapeutteja parisen kertaa, mutta oikeastaan osastoilla tuntuu olevan töissä vain hoitajia ja laitoshuoltajia, ja joitakin kesäapulaisia (jotka ovatkin lukiolaisia, mulle kerrottiin että olen liian vanha semmoiseen työhön!)  Kokemukseni mukaan hoitaja kuitenkin sijoittuu paljon korkeammalle kuin laitoshuoltaja.  Useampi työkaverini on valittanut sitä, että hoitajat luulevat jotenkin olevan niin paljon parempia, ja kyllä se on totta, että hoitajat hyvin harvoin puhuivat mitään laitoshuoltajille.  Ehkä olisi hyödyllistä selventää vielä, että laitoshuoltaja on siis vastuussa osaston ruokahuollosta ja siivouksesta.  On totta, että ei ole kovin vaativaa laittaa ruoat esille ja siivota huoneita, mutta väittäisin niiden olevan aika oleellinen osa sairaalan toimintaa.  Sairaaloiden pitää olla mahdollisimman puhtaita, koska bakteerit leviävät nopeasti ja etenkin vanhemmat potilaat ovat hyvin alttiita taudeille.  Nyt kun tiedän kuinka sairaalan siivous hoidetaan, uskalataisin kuitenkin melkein väittää, että olisi hygienisempaa syödä sairaalan lattialta kuin miltä vaan oman asunnon lautaselta.  

Niin siis tosiaan, sain vanhan työpaikkani takaisin täksi kesäksi.  Tai ainakin melkein.  Olen nyt eri osastolla kuin viime vuonna, tällä kertaa erillisessä talossa, enkä sairaalan päärakennuksessa.  Potilaita on tällä uudella osastolla vähemmän, ja he ovat vielä vähemmän aktiivisempia kuin ne, joihin tutustuin viime vuonna.  Tämä uusi osasto on kuitenkin paljon kodikkaampi ja mielestäni (kahden päivän perusteella) viihtyisämpi kuin se viime kesän.

Opiskelija-elämää?

Puh kun väsyttää!  Tiistaina oli viimeiset luennot ja statistiikan projektin viimeinen palautuspäivä.  Keskiviikkona oli evolving earth koe ja tänään ekologian final.  Viimeiset päivät, pääsiäinen mukaanlukien, ovat sujahtaneet ohi ja yhtäkkia puolet finaleista on kirjoitettuna ja kahden viikon päästä olen jo taas Suomessa.  Oli huonoa tuuria että kaksi finalia oli peräkkäisinä päivinä, ja vielä heti luentojen loputtua.  Kurssit on järjestetty aivan eri tavoin, mutta materiaali on sen verran yhteävää, että oli onni että juuri nuo kurssit olivat peräkkäin.  Pääsiäistä varten oli pidennetty viikonloppu, mutta vapaapäivät menivät vähän ohi kun koko ajan olisi tarkoitus lukea.  Tämä pääsiäinen oli ensimmäinen, jota en ollenkaan viettänyt.  Aamulla toivotimme toisillemme hyvää pääsiäistä, ja sitten se unohtui kunnes keskiyön aikaan huomasin Suomesta tuodun mignon-munan, jonka söin sitten juhlallisesti.

Molemmat kokeet menivät kuit

enkin ihan hyvin, ja poistuin molemmista hyvin mielin.  Evolving koe koostui kymmenestä eripituisista kysymyksistä, jotka painottuvat siihen, että ymmärtää konsepteja ja osaa selittää miksi maailma on sellainen kuin nykyään on.  Minkälaisia muodostumia jäätiköt jättävät jälkeensä?  Miten jääkaudet ovat vaikuttaneet jokiin, ja miten joet ovat vaikuttaneet hiilen muodostumiseen ja pohjois-Amerikan maanviljelyyn?  Miten luonnollista evoluutiota voi verrata ihmisen kultturilliseen evoluutioon?  Keksin kaikkiin kysymyksiin jotain kerrottavaa, ja käytinkin kokeeseen kaikki annetut kolme tuntia.  

Kokeen jälkeen suoraan kotiin lukem

aan ekologiaa, jonka koe oli eilen yhdeksältä aamulla.  Tällä kertaa 12 puolen sivun kysymystä ja pari sivua lyhyitä kysymyksiä.  Ekologian materiaali sinänsä on aika yksinkertaista, mutta on paljon termejä joiden merkitys pitää muistaa ja osata soveltaa oikeisiin tilanteisiin.  Olimme kämppisten kanssa laittaneet muistiinpanot kokoon ja laatineet hyvän tiivistelmän tärkeimmistä asioista, ja sen ansiosta tunsin oikeasti osaavani kokeessa. 

Toisen kokeen jälkeen menin kotiin, rojahdin sohvalle ja rupesin katsomaan telkkaria.  Vähän välillä hätkähdin, että "ei nyt voi katsoa telkkaria kun pitää lukea!"  mutta sitten muistin että seuraavaan kokeeseen on viikko ja kyllä nyt yhden leffan voi katsoa loppuun.  Kävin allekirjoittamassa vuokrasopimuksen ensi vuodeksi somaan lähellä olevaan yksiöön ja havahduin matkalla siihen, kuinka kaunis päivä oli.  Kävimmekin myöhemmin kävelyllä jokea pitkin ja pysähdyimme loikoilemaan auringossa - t-paidoissa!  

Univajausta on ehtinyt kertyä viimeisten päivien aikana, mutta tänään nukuin pitkään ja sikeästi.  Heräsin vasta yhden jälkeen, keitin teetä, katsoin CNN-uutisia (merirosvohyökkäykset Somaliassa ovat nyt olleet pinnalla), ja avasin statistiikan kirjan.

Säästä

Ehdin jo Suomessa kehuskella kuinka meillä on täällä selkeästi alkamassa niin kauniit kevätilmat että sietää olla kateellinen.  Lumet ovat kyllä (ainakin enimmäkseen) sulaneet, ja kasvibiologian luennon myötä olen huomannut että monet puut ovat ruvenneet kasvattamaan kukkasia.  Sää on ollut aika kummallista tänä vuonna, eikä yllätykset ole vielä loppuneet.  Tähän aikaan viime vuonna heittelimme frisbeetä ulkona shortseissa.  Tänään sataa lunta ja tuuli puhaltaa kovin ikävästi.  Ihan tylsää, mutta ehkä ehdin vielä nähdä Montrealin kauniit kevätilmat ennen kuin lähden...

Mitä opin tänään luennolla

Evolving earth on kurssi, jossa opimme Maan historiasta.  Aloitimme planeetan synnystä 4.5 biljoonaa vuotta sitten, ja olemme nyt siinä vaiheessa kun ihmiset rupesivat vaikuttamaan ympäristöönsä.  Kurssia pitävät kaksi professoria, jotka vuorotellen pitävät luennon.  Proffat ovat hirvittävän hyviä ja joka luento on mielenkiintoinen.  Puoltatoista tuntia en millään muulla luennolla jaksaisi istua ja pelkästään kuunnella.  Oikeastaan yleensä tekee mieli taputtaa luennon päätteeksi, mutta se olisi ehkä vähän outoa.  Tänään puhuttiin ensimmäistä kertaa ihmisten aiheuttamasta sukupuutosta.  Ihmeen tehokasta porukkaa ollaan!  Eräs kuuluisa esimerkki josta kuulimme myös ekologian luennolla, on tarina kyyhkylajista, joka oli aikoinaan Pohjois Amerikan yleisin lintu.  Vielä 1800 luvulta löytyy dokumentteja kyyhkyjen muuttotavoista, kuinka taivas kirjaimellisesti muuttui mustaksi linnuista, ja tämä saattoi kestää päiviä.  Nyt kun tutkin asiaa, sain tietää että vain aavikoiden sirkkaparvet (joista useimmat ovat varmaan kuulleet) ovat suurempia kuin mitä kyyhkyparvet aikoinaan olivat.  Joka tapauksessa, viimeinen Ectopistes migratorius, Martha nimeltään, kuoli vuonna 1914.  Sadassa vuodessa ihmiset olivat tappaneet yhden maailman yleisimmistä linnuista sukupuuttoon.  Ihmeellistä.

Autot talvella

Yhtenä päivänä kun auto ei meinannut millään startata, otin puheeksi lohkolämmittimet.  En todellakaan tiennyt oikeaa nimeä, mutta osasin mielestäni ihan hyvin selittää mikä se on ja tiesin että ne ovat yleisiä ainakin Suomessa.  Kumpikaan kämppiksistäni ei ollut ikinä kuullutkaan moisesta, mutta minä olin varma että näin kylmässä paikassa on pakko käyttää niitä.  Sitten tuli puheeksi renkaat.  Talven alkaessa puhuimme renkaista, ja Gwennie vakuutti että hänen autossa olevat all-season renkaat ovat kelvolliset.  Itse olin sitä mieltä että se on mahdotonta.  Onhan täällä oltava talvirengaspakko, joten päätin vähän selvitellä näitä asioita eilen. 

Kävi ilmi, että ainakin Quebecissa toimitaan hyvin samalla tavalla kuin Suomessakin.  Talvirenkaita on pakko käyttää joulukuusta maaliskuuhun, ja nastat ovat sallittuja.  Täällä on kuitenkin enemmän lunta kuin jäätä, joten nastat eivät ole suositeltavia.  Useilla sivuilla itseasiassa mainittiin Nokian renkaat, joka teki minut kieltämättä ylpeäksi.  Luin myös, että useimmat uudet autot Kanadassa myydään lohkolämmittimen kanssa, ja että nämä ovat hyvin yleisiä.  

Koska olen aivan ihastunut Priuksen ympäristöystävällisyyteen ja toimintaan, samalla sivulla oleva juttu sen moottorilämmitinsysteemistä oli minusta erityisen kiinnostava.  Jos käänsin oikein, Priuksessa kuuma jäähdytysaine säilötään kolmen litran "termoksessa", jossa se voi pysyä lämpimänä pari päivää.  Kun auto startataan, aine viedään takaisin moottorin luo, näin nopeuttaen sen lämmittämistä ja vähentäen päästöjä.  Tämän ei ole tarkoitus olla yhtä tehokas kuin lohkolämmitin, mutta minusta silti aika näppärä keksintö. 

Nyt siis tiedän enemmän kuin olisin ikinä arvannutkaan renkaista ja lämmittimistä.  Aika fiksu olo!

Laskettelemassa

Tämä kuva on meidän parvekkeelta. Hotellin lokeroille pääsi

näppärästi laskemaan suoraan tuota mäkeä pitkin.

Kaksi viikkoa sitten, meidän oli tarkoitus hakea auto huollosta perjantaina ja lähtea Mont Tremblantiin laskettelemaan viikonlopuksi.  Oli tarkoitus, mutta perjantaina saimme tietää että autossa oli enemmän vikaa kuin aluksi luultiin, joten jouduimme lykkäämään laskettelua viikolla.  Eksyimme matkalla, mutta pääsimme lopulta viime perjantaina Tremblantiin ja viikonloppu oli muuten aivan onnistunut.  Vaikka Quebec ei ole mitenkään tunnettu laskettelupaikoistaan, Tremblantin mäet ovat kuitenkin parempia kuin Suomessa ja siellä viihtyisi pidemmänkin aikaa..jos ei olisi niin kylmä!  Lauantai ei ollut paha, viitisen tunnin jälkeen olimme aika jäässä, mutta emme me sen pidempää varmaan muutenkaan olisi jaksaneet.  Sunnuntaiksi oli luvattu lämmintä, mutta kun pääsimme huipulle, näkyvyys oli aivan mitätön ja tuuli jäädytti paljaan ihon hetkessä.  Taisimme laskea kaksi mäkeä, käydä tauolla, ja laskea takaisin hotellille.  Oli kuitenkin todella kivaa ja toivon että käydään useamminkin laskettelemassa kun siihen on mahdollisuus.

Toisena päivänä oli niin huono näkyvyys, 

ettemme viitsineet ottaa kuvia joissa näkyisi taivas...