Tree Tenders

Hups. Olenpa käynyt laiskaksi tämän blogin kanssa valmistumisen jälkeen. En ole edes kertaakaan kirjoittanut tänä vuonna. Aika paha. Ainut, mikä lohduttaa (minua, muttei varmasti ketään muuta), on että Tamil Nadussa on myös ollut aika hiljaista. Heillä tosin on ehkä parempi tekosyy kun kerta ovat Suomessa, ja tapahtumia on varmaan helpompaa silloin kertoa ihan face to face...

Kevät on ollut kiireistä töissä, mutta ei mitenkään erityisen jännää tai erilaista. Äiti ja isä olivat tietysti käymässä täällä toukokuussa, ja meillä oli tosi kivaa ja kiireistä. Ehkä koitan kertoa siitä ihan erikseen jos muistan, mutta toivottavasti suurin osa teistä on kuullut siitä vierailusta ihan heiltä itseltään. Viime viikolla olin "vahtimassa" työkaverin kotia ja pitämässä huolta tämän lemmikeistä kun hän oli miehensä kanssa Niagaralla viettämässä hääpäivää.

Viimeisen viikon aikana osallistuin Tree Tenders Volunteer Training kurssiin. Tämä oli kolmen päivän mittaineinen kurssi, tarkoitettu kenelle vaan, joka on kiinnostunut oppimaan enemmän puista. Ensimmäisenä lauantaina metsänhoitaja puhui puiden biologiasta ja hyödyistä, ja opittiin tunnistamaan erilaisia puita. Keskiviikkona vieraana oli kaupungin parks planner & tree bylaw officer, jolle en löytänyt suomenkielistä nimikettä. Silloin käsiteltiin lakeja (kuka omistaa puun, kenen vastuulla on huolehtia kuolleista tai vaarallisista puista, jne.) ja vapaaehtoistyömahdollisuuksia. Eilen oli viimeinen päivä, jolloin puunhoitaja tuli puhumaan maaperästä, puiden taudeista ja stressitekijöistä, ja miten valita ja istuttaa puu. Lopuksi vielä ryhmänä istutettiin hopeavaahtera pihalle. Molempina lauantaina käytiin myös ulkona tunnistamassa puulajeja ja niiden kuntoa - suurin osa tuntui kärsivän huonosta hoidosta. Oli kaiken kaikkiaan tosi kiva ja mielenkiintoinen kurssi. Vaikka olin koulussa oppinut paljon puista, opin nyt paljon uutta, etenkin siitä, miten puut pärjäävät (tai eivät pärjää) kaupungeissa. Oli myös kiva tavata niin paljon erilaisia ihmisiä, jotka olivat tulleet kurssille eri syistä; oli opiskelijoita, opettajia, puunhoitajia, ja ihan vaan kiinnostuneita kaupungin asukkaita, jotka halusivat istuttaa puun omalle pihalleen.

Eli jos jollain on mitään puihin liittyviä kysymyksiä, olen nyt alan asiantuntia!

Kurssi pidettiin täällä. Uusi kulttuurikeskus n. tunnin matkan päässä Richmond Hillissa. Tosi kaunis paikka ja hieno rakennus.

Ei sittenkään niin kiva lauantai

Eilen piti olla tosi hauska päivä. Tarkoituksena oli mennä University of Guelphiin eläinlääkiksen avoimiin oviin klo 13-16. Yliopisto on puolessavälissä Ajaxia ja Miken työpaikkaa, joten ajattelin, että vien Miken töihin, vietän laiskan aamun ja suuntaan sen jälkeen Guelphiin. Mike aloitti työt maanantaina, ja joutui heti ensimmäisellä viikolla lauantainakin töihin. Vein siis Miken aamulla klo 7 töihin, löysin läheltä aamiaispaikan, jossa söin pannukakkuja ja join kahvia samalla kuin luin sairauksista, joista oltiin tällä viikolla puhuttu töissä. Istuskelin kahvilassa pari tuntia, jonka jälkeen suuntasin lähellä olevaan kauppakeskukseen. Kävelin kauppakeskuksen läpi pari kertaa, etsin joululahjoja, ja seurasin ihmismäärän kasvua aamun mittaan. Lounaan jälkeen kävin vessassa, mutta melkein heti kun astuin vessasta ulos, huomasin että olin jättänyt puhelimen lavuaarin viereen. Vaikka oli ehtinyt kulua vasta alle minuutti, joku oli ehtinyt varastaa mun puhelimen. Ottaen huomioon, että olin jättänyt kameran lentokoneeseen vasta pari kuukautta sitten, ei olisi voinut olla paljon typerämpi olo. Valitettavasti mun tuuri ei ole yhtä hyvä kuin toisten, eikä kukaan palauttanut puhelinta kauppakeskuksen lost and foundiin. Sen jälkeen en tietenkään voinut mennä Guelphiin, koska 1) en ole koskaan ollut siellä, enkä todellakaan osaa reittiä ilman GPS:n apua, ja 2) vaikka tietäisin missä olen, en enää uskalla ajaa ilman puhelinta, siltä varalta että jotain sattuu matkan varrella. Tämä ehdottomasti pilasi päivän, mutta olisihan huonomminkin voinut käydä. Onneksi olin vielä lähellä Miken töitä ja osasin reitin sinne takaisin, ja tavallaan on onni, että puhelin on ehtinyt tippua arvossa aika paljon Windows 8 puhelimien tultua myyntiin, joten rahassa menetys ei ollut mieletön. Silti menetin kivan päivän ja nyt joudun hankkimaan uuden kännykän.

Töitä!

Hei! Anteeksi jälleen ettei täältä ole kuulunut juuri mitään. Vaikkei enää tarvitse juosta luennosta toiseen ja potea huonoa omatuntoa jos vapaa-ajalla ei lue, on stressiä ja kiirettä riittänyt ihan tarpeeksi. Sain työpaikan 8min ajomatkan päässä sijaitsevasta eläinlääkäriasemasta, jossa olen "veterinary assistant". Käytännössä teen kaikkea, mitä eläinlääkärit tai hoitajat ei tee. Otan vastaan asiakkaita, pidän eläimiä sillä välin kun niitä hoidetaan, laitan leikkaussalin kuntoon ennen leikkauksia ja desinfioin välineet jälkeenpäin, otan esille rokotteita, ulkoilutan koiria, pesen pyykit, pidän huolta eläimistä, jotka ovat syystä tai toisesta koko päivän sairaalassa, ja yleisesti ottaen pidän huolta siitä, että eläinlääkärit ja hoitajat voivat keskittyä omiin hommiinsa. Tämä ei siis todellakaan ole työ, johon tarvitaan ympäristö-/luonnontieteiden kandidaattia, mutta koska olen päättänyt pyrkiä eläinlääkikseen, tarvitsen tämän typpistä kokemusta, ja kokemuksesta on ihan kiva saada samalla palkkaa. Työ on ollut hyvin antoisaa ja olen nauttinut siitä tosi paljon. On kiinnostavaa nähdä erilaisia tapauksia, ja joka päivä näkee jotain uutta. Eläinlääkärit ja hoitajat ovat todella mukavia ja aina valmiina auttamaan, etenkin kun tietävät että haluan pyrkiä eläinlääkikseen. Olen päässyt seuraamaan erilaisia leikkauksia, hampaiden hoitoja, tavallisia vastaanottoja, ja jos objektilasilla näkyy jotain (yleensä joku punkkilaji), minut kutsutaan tutkimaan sitä mikroskoopilla. Vaikka tämä ei siis ole koulutusta vastaava työ, eikä palkka ole huikea, olen onnellinen että sain tämän paikan ennen kuin jotain muuta tuli vastaan. Olen varmempi kuin ennen, että tämä on minulle sopiva ala; eläinlääketiede on kiinnostavaa, eikä työn ikävätkään puolet yllättäen haittaa minua. Töiden ohessa täyttelen hakemuksia Britteinsaarilla oleviin eläinlääketieteellisiin, ja yritän selvittää miten voisin hakea Toronton lähellä sijaitsevaan Guelphiin ilman, että joudun maksamaan järjetöntä ulkomaalaisen lukukausimaksua. Hakuprosessi on ollut yllättävän vaikea ja uuvuttava, mutta toivon että asiat selkenee jossain vaiheessa.

Päivä kaupungilla

Sain selvitettyä, että voin käydä Torontossa Suomen kunniakonsulaatissa hakemassa käännöksen suomalaisesta ajokortista, jotta voin saada paikallisen kortin käymällä pelkän ajokokeen. Menimme siis eilen aamulla sitä varten keskustaan, ja vietettiin loppupäivä kaupungilla käpeksien. Se käännöksen hakeminen hoitui nopeasti ja helposti, kesti ehkä 20min. Sen jälkeen laitoin Sports Trackerin päälle, mutten tajunnut, että se sammuu ja koko workout katoaa jos avaa puhelimessa liian monta sovellusta. Pysähdyttiin syömään 10km kävelyn jälkeen, jolloin kävelyreitti katosi puhelimesta. Täältä näkee loput 2,45km, josta ei ole kovinkaan paljon hyötyä. Jos kiinnostaa, voi kuitenkin zoomata ulos ja tutkia Toronton karttaa. Suomen konsulaatti on Bloor St. ja Bay St. kulmassa, kävelimme eilen sieltä yliopiston poikki alas Queen Streetille, ja sieltä suosittuun California Sandwichesiin, josta saa valtavia italialaisia sämpylöitä. Sen jälkeen käveltiin vielä 45min ja hypättiin metroon, joka vei kaupungin laitaan, jonne oltiin jätetty auto parkkiin. Vartin metromatkan jälkeen vielä puolen tunnin ajo Ajaxiin kotiin.

Ei mitään kovin jännää

Täällä menee edelleen ihan hyvin, vaikken ole saanut aikaiseksi kaikkia niitä asioita, mitä piti. Olen hakenut moneen työpaikkaan ja eilen olin ensimmäisessä oikeassa työhaastattelussa. Paikka on 15min automatkan päässä oleva eläinlääkäriasema, jossa tarvitaan receptionistia vastaanottamaan asiakkaita ja hoitamaan laskutusta yms. Haastattelu meni ihan hyvin ja paikka vaikutti tosi kivalta. Saan kuulla ensi viikolla valittiinko minut "kilpailemaan" paikasta toisen ihmisen kanssa. Sain tällä viikolla hankittua paikallisen puhelinnumeron itselleni, mutta en saanut ajokorttia vielä. Pitää ensin soittaa suurlähetystöön ja pyytää kirjettä, jossa vakuutetaan suomalaisen ajokorttini olevan käypä. Muuten ollaan lähinnä vaan tapailtu Miken kavereita ja vietetty aikaa perheen kanssa. Kävimme yhtenä päivänä kävelemässä metsässä, toisena Canadian National Exhibitionissa, joka on state fair tyyppinen tapahtuma, jossa on erilaisia kojuja, huvipuistolaitteita, ruokaa ja pelejä. Tänään syömme ison aterian kotona kun Miken sisko lähtee huomenna aamulla yliopistoon.

Torontossa

No niin, reilun kahden kuukauden Suomessa olon jälkeen, olen taas Kanadassa. Oli aivan valtavan ihanaa. Vaikkei ollut mitään töitä tai säännöllistä tekemistä, koko ajan oli paljon puuhaa ja aika meni taas liian nopeasti. Tapailin ystäviä ja perheenjäseniä mahdollisimman paljon, kävin pari kertaa Helsingin eläinsuojeluyhdistyksessä, kävin mökillä, purjehtimassa, kävelin kaupungilla, söin munkkeja ja muikkuja, hain töitä, ja olin vaan kotona. Se oli todella mukavaa. Tarkoituksena oli tulla pidemmäksi aikaa, jotta ehtisin asettautua kunnolla ja viettää siellä nyt aikaa kun ei voi tiedää miten töistä saa lomaa sitten kun töitä on. Onnistui hyvin, ei ollut kiirettä tai stressiä, mutta ehdin tehdä vaikka mitä.

Kun Mike oli käymässä, ne kolme viikkoa meni taas vielä nopeammin ohi kun jatkuvasti oli kiire paikasta toiseen että ehtisimme tehdä ja nähdä mahdollisimman paljon. Ei tainnut olla edes kolmea tuntia jolloin oltaisi vaan istuttu rauhassa kotona. Silti ei ehditty Tukholmaan tai Lintsille, eikä tavattu kuin yksi kaveri lukioajoiltani. Ehdittiin kuitenkin tavata melkein koko suku, olla purjehtimassa melkein viikko, käydä mokillä, käydä torilla ja kaupungilla monta kertaa, Tallinnassa kerran, ja syödä kaikkia suomalaisia herkkuja (silliä, muikkuja, munkkeja, lihiksiä, toast skagenia, kanttarelleja, ja lukuisia herkullisia marjoja). Meillä oli tosi kivaa, eikä kumpikaan olisi halunnut lähteä. Mike piti Helsingistä kovasti, ja miksipä ei olisikaan tykännyt. Helsinki on oikeasti todella kiva kaupunki, etenkin tietysti kesällä kun ihmiset ovat ulkona ja hyvällä tuulella. Mutta muutenkin, kaikki on suhteellisen lähellä, siellä on kiva kävellä, ja silti melkein mitä vaan voi löytää kunhan tietää mistä etsiä. Me kävimme yhtenä päivänä Espoossa katsomassa meidän vanhoja kotikulmia, ja Olarikin on yllättäen vain 15min matkan päässä keskustassa, joka on oikeasti aika luksusta, etenkin ottaen huomioon, että viimeiset 5 vuotta ollaan asuttu 40-80min matkan päässä Montrealista ja nytkin on lähes tunnin matka Torontoon. Kaikkein parasta oli kuitenkin ihan vaan se, että näki mistä olen kotoisin ja tavattiin minulle tärkeitä ihmisiä. Oli kivaa, että kaikki tuli niin hyvin toimeen ja tuntui pitävän toisistaan.

Kolme viikkoa oli liian vähän, kaksi kuukautta oli liian vähän, mutta aikaa on aina liian vähän sillä lähteminen on aina ikävää. Olen tottunut siihen, että matkustelen Suomen ja Kanadan välillä edestakaisin, mutta nyt en olekaan menossa syksyllä kouluun, joten tällä kertaa lähtö oli erilainen. Oli todella surullista lähteä kun en tiedä, koska pääsen taas takaisin Suomeen näin pitkäksi aikaa. Ollaan kyllä ihan tosissamme puhuttu siitä, että muutetaan joku päivä Suomeen, kunhan meillä on ensin vähän työkokemusta ja Mike osaa edes pari lausetta suomeksi. Nyt on kuitenkin tärkeintä, että aloitamme työelämän ja oman yhteisen elämän. Minä haen eläinlääkikseen tänä vuonna ja ensi vuonna jos nyt ei onnistu, ja vuoden päästä voin hakea permanent residencya Kanadasta, joten on muutenkin ihan fiksua olla täällä. Vaikka on surullista lähteä, odotan ihan innolla sitä, että aloitan uuden elämän. On kiva tutustua uuteen kaupunkiin ja kokea Kanadaa ihan uudella tavalla (Quebec on kuitenkin ihan erilainen kuin muu maa). Lähes 20 vuoden koulunkäynnin jälkeen ajatus töistä tuntuu myös ihan mukavalta. Vaikka opiskelijan elämä onkin aika vapaata ja hauskaa, on kiva ettei vapaa-ajalla tarvitse stressata sitä, ettei ole lukemassa, ei tarvitse valvoa öitä kirjoittaen esseitä tai valmistautuen seuraavan päivän tenttiin. On myös kiva tienata rahaa ja ottaa ensimmäinen askel kohti loppuelämää. Mutta tosiaan, ei huolta, kyllä minä vielä palaan. Aivan kuten aina ennenkin, tulen käymään heti kun pääsen ja se muutto Suomeen on oikeasti ihan vakava ajatus, vaikkei se ihan heti toteudukaan.

Tänään ei tehdä juuri mitään, ollaan vaan ja käydään hankkimassa paikalliset kännykkänumerot. Huomenna alkaa työnhaku ja tällä viikolla pitäisi vielä koittaa saada paikallinen ajokortti ja autovakuutus. Lokakuussa käyn GRE-tentissä, joka vaaditaan eläinlääkikseen, ja marraskuuhun mennessä pitäisi saada hoidettua muut asiat, mitä hakemukseen tarvitaan. Tekemistä siis riittää, ja vaikka kaipaankin takaisin lomalle, niin kai se on, ettei ihminen ikuisesti voi lomailla.

Vielä kerran sanon, että oli tosi kiva kesä kaikinpuolin! Te olette kaikki kovin rakkaita minulle ja on aina ihana nähdä teitä. Hyvää syksyä, nähdään pian!!!

Valmis!

Niin, olen nyt siis valmis! Viimeinen tentti oli viikko sitten, ja olen siitä lähtien ollut töissä lähes joka päivä. Kaikki tentit meni hyvin, mutta odotan vielä mammalogian ja genetiikan loppuarvosanoja. Eilen kävin Ottawassa jättämässä hakemuksen uutta passia varten, mutta muuten en ole tehnyt juuri mitään hyödyllistä. Nyt olen tosiaan töissä aika paljon, vain 3 päivää vapaata ennen kuin 20. päivä on (toistaiseksi) viimeinen päivä. On ihan kiva olla töissä ja viettää paljon aikaa farmilla, vaikkei iltavuoro olekaan maailman näppärin nyt kun Mike on töissä arkipäivinä klo 7-15:30. Herään kuudelta viedäkseni Miken töihin, lorvailen/syön/leivon/siivoan/käyn kaupassa kunnes lähden töihin, tulen kotiin yhdeksän jälkeen, syön, ja menen nukkumaan. Ei siis kamalan jännää elämää, mutta ei tämäkään kauaa jatku.