torstai 29. huhtikuuta 2010
Done!
Nyt on tämäkin kouluvuosi sitten virallisesti ohi. Tänään aamulla oli evoluution koe, joka tuntui menneen ihan hyvin. Vuoden viimeiset tentit ovat vähän kuin myrsky, ja niiden jälkeen on aika sekava olo. Viimeinen viikko on kulunut kirjojen ja muistiinpanojen ja kynien parissa. Maanantaina joku kysyi "miten meni viikonloppu?," ja jouduin miettimään tovin koskakohan viikonloppu mahtoi olla. Kämppäkin on ihan myllerryksessä kun muistiinpanojen määrä vaan kasaantuu ja lopulta lattia on täynnä paperia. Sitten kuitenkin tuntuu niin puhdistavalta kun saa heittää kaikki "turhat" paperit pois (ei kovin ympäristöystävällistä!) joka kokeen jälkeen. Välillä hätäännyn kun tuntuu siltä että pitäisi lukea johonkin, ja silloin on kiva muistaa että nyt on "kesä" :)
keskiviikko 28. huhtikuuta 2010
Huomenna on viimeinen koe ja sitten alkaa kesä!! En ole viime viikkoina tehnyt juuri muuta kuin lukenut, enkä ole edes ajatelllut blogia. Kohta tulee jotain juttua varmasti! Nyt vaan kerron että eilen satoi lunta. Täällä oli kuukausi sitten +28° ja eilen oli kaikki tulppaanit lumen peitossa. Hyvin kummallista. Kaikki on nyt sulanut pois ja viikonlopuksi luvattu 20°.
Huomisen koe on evoluutio, luin äsken muistiinpanoista tämän:
A U.S. survey in 2001-2002 showed that:
more than 25% of the population of the United States believes in witches
41% believe in possession by the devil
45% believe that alien beings have been on Earth
over 50% believe in extrasensory perception (ESP)
even among those with a college education, only 16.5% believe that humans are a product of evolution.
Jännä.
torstai 1. huhtikuuta 2010
Varis ja pöllö
Ihan pieni "jännä" juttu minkä opin vähän aikaa sitten luennolla. Harva meistä on varmaan miettinyt, miksi pöllöt ovat sen värisiä kuin ovat. Nehän ovat hereillä lähinnä yöllä ja varhain aamulla, jolloin ei tarvitse sulautua ympäristöön, koska mikään eläin ei muutenkaan näe juuri mitään. Pöllöjen väritys on silti naamioitumista varten, suojaväri variksien varalta. Varis ja pöllö on perinteisiä vihollisia (kuin kissa ja hiiri? Jänis ja kilpikonna?) - varikset ei yksinkertaisesti siedä pöllöjä alueelleen. Jos varis näkee pöllön, se kutsuu kaverinsa mukaan ja yhdessä koko sakki kiusaa sitä kunnes jompi kumpi osapuoli kyllästyy ja lähtee pois. Pikkulinnut tekee tätä myös, koska keskellä päivää pöllö ei ole metsästys-tilassa - tosin niillä on ehkä suurempi riski tulla syödyksi. Ensi kerralla kun kuulet tai ison joukon variksia rääkyvän keskellä päivää, voit todeta että ne ovat todennäköisesti löytäneet itselleen pöllön kiusattavaksi.
Muutkin kuin pöllöt saavat varoa variksia - tässä varikset jahtaavat haukkaa.
Olen ruvennut muuten kunnioittamaan variksia (ja muitakin lintuja) todella paljon, vaikka ennen ne ovat tuntuneet jotenkin inhottavilta. Varikset ja korpit on mitä viisaimpia eläimiä, osaavat tehdä vaikka mitä. Heittävät pähkinöitä tielle niin, että autot ajaa päältä ja rikkoo kuoren, ja osaavat tehdä koukun suorasta välineestä nostaakseen herkun putkilosta. Tietysti varisten viisaudesta on ihmisille harmia, kun osaavat myös murtautua roskiksiin ja kuulemma myös varastaa kaloja nostamalla kalastajan siiman vedestä.
sunnuntai 28. maaliskuuta 2010
Kauden viimeinen laskettelu
En käynyt laskemassa yhtään niin paljon kuin aluksi ajattelin, kun se vie koko lauantain ja yleensä koulujutut kasaantuu viikonloppuihin. Eilen oli kuitenkin McGillin laskettelukerhon viimeinen reissu, ja mentiin Mont Saint Sauveuriin noin tunnin matkan päähän. Viimeinen viikko on ollut kylmempää, joten olosuhteet olivat nyt paremmat kuin oletin. -5° ja poutaa, lumi oli vähän kovaa, mutta ihmisiä ei ollut juuri ollenkaan eikä ollut turhan kokkareista tai jäistä. Saavuimme klo 10 ja lähtö klo 17. Seitsemän tuntia oli turhan paljon, etenkin kun paikka oli aika pieni, joten iso osa ajasta kului kaakaolla, aurinkotuoleissa istuen. Kiva matka, kiva paikka, vähän kuin Camelback (mitä siitä muistan), joka muuttuu vesipuistoksi kesällä. Paras oli kuitenkin ehkä se, että meidät Macdonald-kampukselaiset vietiin kotiin ensin, joten säästyimme 1,5 tunnin ruuhkaisesta matkasta keskustasta takaisin. Eikä kukaan keskustasta ollut koskaan nähnyt meidän kampusta, ehkä se oli niillekin ihan kiva nähdä.
perjantai 26. maaliskuuta 2010
Elämää lehmien parissa
Huhtikuu alkaa viikon päästä. Mitä ihmettä??? Taas on aika kadonnut jonnekin ihan huomaamatta. Viimeksi kirjoitin, että olin aloittamassa työt farmilla, nyt olen ollut siellä jo useamman kerran. Ensimmäiset pari viikkoa kävin kolmisen kertaa viikossa, jotta oppisin mitä siellä tehdään, ja nyt olen sopinut että käyn töissä maanantaisin kunnes koulu loppuu. Tällä hetkellä ei ole sen enempää tarvetta.
Maanantaisin ajan siis koululle jotta pääsen heti koulun jälkeen (14.30) farmille. Normaalisti iltavuoro alkaisi klo 12 tai 13, mutta tällä hetkellä en pääse aiemmin, joka ei nyt haittaakaan koska iltavuorossa on kaksi muuta joka tapauksessa. Olen farmilla maitopuolella, eli työskentelen vain lehmien parissa. Meillä pidetään n. 80 lehmää, joista osa on aina raskaana, vasikat ovat ulkona ja nuoret lehmät ja sonnit erillisissä huoneissa. Tämä on tutkimusfarmi, jossa päätavoitteena on tuottaa mahdollisimman paljon maitoa. Kuulin juuri että meillä on Kanadan tuottoisimpia lehmiä. Tekemiset vähän vaihtelee riippuen päivästä, ajasta, mitä haluaa tehdä, kuka muu on töissä, jne. "Maitovuorossa" ensin siivotaan nuorten lehmien karsinat; laitan automaattisen lastan päälle joka työntää liat viemäriin, ja katson ettei kukaan jää alle. Sen jälkeen "scrape down", eli lypsävien lehmien karsinoiden nopea siivous. Pitää vaan katsoa, ettei karsinoissa ole mitään märkää, ja lastalla työntää kaikki ulosteet viemäriin (karsinoiden takana on ritilät, joiden alla viemäri).
Sen jälkeen voi aloittaa maitohuoneessa. Lypsämislaitteet, desinfiointiaine, paperia, roskis laitetetaan kärryihin, putki kiinnitetään maitosäiliöön, ja lypsäminen aloitetaan neljältä. Lypsämässä on yleensä 2-3 ihmistä, ja käytössä on 8 laitetta. En ollenkaan tiennyt mitä odottaa lypsämisestä, se vaatii harjoittelua mutta on oikeastaan aika hauskaa. Ensin pitää puhdistaa utareet ja käsin lypsää jotta näkee onko maidossa mitään epäpuhtauksia. Sen jälkeen kone kiinnitetään putkiin, laite päälle ja utareihin kiinni. Sen jälkeen voi siirtyä seuraavaan lehmään kunnes laite irroittaa itsensä tai lehmä potkii sen pois. Joskus sattuu kohdalle huonotuulinen lehmä, joka potkii laitteen pois 5 kertaa, ja joka kerta laite pitää puhdistaa ja aloittaa uudestaan. Ja varoa ettei tule kaviota kasvoihin. Viimeisenä lypsetään tuoreet lehmät, jotka ovat juuri synnyttäneet. Niiden maito ei mene tankkiin, vaan erilliseen paaliin vasikan juotavaksi. Lypsämisen jälkeen kärryt puretaan ja maitohuone laitetaan taas kuntoon, kaikki välineet putsataan ja laitetaan putkien ja laitteiden pesu päälle. Lopuksi vielä pitää laittaa ruokaa lehmille, katsoa että kaikkialla on "siistiä", ja ovet on lukossa. Ja päivä loppuu joskus 9 ja 10 välillä.
Toisessa vuorossa autetaan lypsämisessä, mutta sillä välin kun toinen hoitaa maitohuonetta, syötetään/juotetaan vasikat heti alkuun. Jotkut vasikat saavat ternimaitoa pullosta, sitten maitoa tai tekomaitoa pullosta, ja lopulta opetetaan juomaan ämpäristä. Ämpäristä juominen onkin yllättävän vaikea asia pienelle vasikalle, niille on vaistomaista imeä, joten pitää tunkea sormet suuhun ja houkutella suu ämpäriin jossei vasikka ymmärrä muuten.
maanantai 1. maaliskuuta 2010
Jääkiekko
Eilen oli viimeinen päivä olympialaisia, ja kanadalaiset voittivat miesten kultaa jääkiekossa. Oikeastaan naisten ja miesten mitalijärjestys oli sama - Kanadalle kultaa, USAlle hopeaa ja Suomelle pronssia. Yleensä en seuraa urheilua hirveän tarkkaan, mutta nyt olin onnellinen että näin ainakin mitali-ottelut. Tietysti Suomi tulee ykkösenä, mutta Kanadaa oli helppo kannustaa ainakin täältäpäin, etenkin USAa vastaan (minusta on niin tylsää kun ne aina voittaa kaikessa). Matsin jälkeen telkkarissa näytettiin kaupunkeja ympäri Kanadaa ja miten ihmiset juhlivat kaduilla. Kyllä Kanada ansaitsee jääkiekon kullan. Etenkin tänä vuonna Vancouverissa. Unohdin kokonaan Suomen tilanteen ja nautin siitä, että kansa riemuitsi joukkueensa puolesta. Jotenkin tuntuu ettei Jenkeissä ihan arvosteta lätkää samalla tavoin, eikä normaalikansa sitä seuraa. Täällä alkoi luennotkin hyvään sävyyn, kun joka proffa mainitsi Kanadan voiton alussa, ja joka luokka vastasi riemuiten. Vain pari ihmistä myönsivät etteivät olleet katsoneet peliä. Joku amerikkalainen vielä kertoi että oli ollut baarissa katsomassa matsia amerikkahuivi päässä, mutta kun USA hävisi, kaikki kanadalaiset olivat kamalan ystävällisiä ja pahoittelivat että harmi kun sun joukkue hävisi. Tietysti saattaisi olla vähemmän mukavaa porukkaa jos Kanada olisi hävinnyt, mutta tuntuu niin kanadalaiselta olla aloittamatta mitään tappelua.
Kuukausi sitten kukaan kanadalainen ei ollut voittanut olympiakultaa kotimaassaan. Nyt Kanada pitää ennätystä. Eniten kultaa, ei pelkästään kotimaassa, vaan ylipäätään talviolympialaisissa. That'll do.
lauantai 27. helmikuuta 2010
Loma
Tuli pari kysymystä siitä, mitä olen tehnyt loman aikana. Nyt loma on oikeastaan ohi, viikko meni lentäen vaikken oikeastaan tehnyt paljoakaan. Lähes kaikki lähtivät kotiin lomaksi, ja Ste Annessa oli vain muutama tuttu. Tämä oli oikeastaan ihan hyvä kun ei ollut mitään bileitä, vaan keräännyttiin pari kertaa pienellä porukalla syömään ja juttelemaan, joka on mielestäni paljon mukavampaa.
Yhtenä iltana päätin mennä elokuviin katsomaan Avatar-leffan. Aluksi en ees ollut ajatellut mennä katsomaan sitä, mutta yhtäkkiä kaikki puhuivat siitä ja 3D-efekteistä ja leffa nousi hetkessä maailman tuottoisimmaksi. Päätin siis käydä tällä viikolla katsomassa sen, kun tuntui olevan sopivasti aikaa, eikä kukaan tuntunut haluavan nähdä kolmen tunnin leffaa uudestaan. Sain kuitenkin värvättyä kaverin mukaan, vaikka Mike olikin nähnyt leffan aikaisemmin. Pakko myöntää, että 3D ja se elokuvan koko maailma ja maisemat olivat vaikuttavia, mutta minäkään en menisi katsomaan sitä toista kertaa. Tuli sitä paitsi mieleen pari muuta leffaa, etenkin Ferngully, 1992 piirretty, jonka tarina on pääosin täsmälleen sama.
Olen ollut yhteydessä koulun farminjohtajaan pari kertaa työmahdollisuuksista, mutten ole saanut mitään vastausta. Kaveri joka on farmilla töissä, kertoi minne kannattaa mennä CV kädessä ja ketä pitää pyytää. Eilen noudatin neuvoja ja yllättäen molemmat Gregin mainitsemat ihmiset olivat paikalla. Aluksi vaikutti siltä, ettei minulle löytyisi mitään tänä vuonna, kun farmilla on paljon opiskelijoita jo töissä ja ainut tarve olisi tiistaisin iltapäivällä, jolloin mulla on labra. Jotenkin lopulta päädyttiin siihen, että menen farmille tiistaina labran jälkeen, aloitan koulutuksen ja sitten katsotaan miten aikataulut järjestyy. Ehdin vielä käydä hakemassa sosiaalivakuutusnumeron, jotta voin saada palkkaakin. En oikeastaan tiedä mitä tulen tekemään, mutta eipä sillä ole hirveästi väliäkään minulle. Gregiltä olen kuullut vain positiivisia asioita farmista ja etenkin lehmistä, jonka perusteella uskon että viihdyn. Saapa nähdä!
Noin muuten en ole tehnyt paljoakaan. Kävin mallissa leikkaamaassa hiukset. Aluksi tuntui kamalalta kun 15cm lähti pois, mutta olihan ne aika järjettömän pitkät.. Olen käynyt syömässä, tehnyt koulujuttuja, nukkunut pitkään, katsonut leffoja ja sarjoja. Ja olympialaisia. Kellään tutulla ei ole telkkaria, mutta netistä löytyy suoralähetyksenä kaikki tapahtumat, joka on hyvä koska voi mennä takaperin ja nähdä kaikki tärkeimmät kohdat jos myöhästyy alusta. Kaikki oikeastaan ovat katsoneet olympialaisia omissa oloissaan, enkä totta puhuen tiedä miten ihmiset ovat reagoineet mihinkin. Sen voin kuitenkin sanoa, että täällä seurataan olympialaisia tarkkaan ja tunteita nostavat mainokset alkoivat jo 1,5 vuotta sitten. "Who will be the first Canadian to win gold on Canadian soil?.. I believe, do you believe?" No totta vieköön I believe! Mainokset olivat todella vakuuttavia ja tuli selväksi, että kanadalaiset olivat päättäneet onnistuvan näissä olympialaisissa. Ja miksikäs ei, kuuluisihan talviurheiluissa pärjätä sellaiset maat joissa niitä harrastetaan. Kanada on vielä sen verran iso että sen pitäisi pärjätä (verrattuna pieneen Suomeen, joka ei tunnu onnistuvan vaikka kuinka hiihdetään ja pelataan lätkää pienestä pitäen). Laitan olympialaiset päälle lähinnä kun teen töitä ja jos on ollut joku lätkämatsi jonka haluan katsoa. Naisten pronssivoitto oli hienoa katsottavaa, mutta tunnelma latistui taas eilisen USA-matsin myötä. Täällä ketään ei tietysti kiinnosta miten Suomi pärjää, mutta onneksi netistä löytyi yhtä tuskaantunutta seuraa suomalaisista kavereista.
Toivottavasti tänään menee hyvin eikä leijonia tarvitse hävetä enempää...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)