torstai 10. maaliskuuta 2011
Life cycle assessment
Äskeisen luennon aiheena oli life cycle assessment (elinkaariarviointi?), joka pisti pään pyörälle. Ideana on, että kun tutkitaan jonkun tuotteen vaikutusta ympäristöön, pitää ottaa huomioon vaikutukset koko elinkaaren aikana, jotta saa tietää onko tuote oikeasti "ympäristöystävällinen." Esimerkkinä käytettiin Toyota Priusta, jota markkinoidaan vähäpäästöisenä ja ympäristöystävällisenä autona. Käytön aikana hybridi käyttää paljon vähemmän bensaa kuin tavallinen auto, ja tuottaa siten vähemmän päästöjä. Yksi ongelma kuitenkin on auton akku, johon käytetään nikkeliä, joka on tuotettu Kanadassa. Nikkelin tuotanto taas on aika likaista puuhaa, eikä sen kuljettaminen Ontariosta Japaniinkaan hirveän ympäristöystävällistä ole. On siis vaikea sanoa, onko Prius lopulta yhtään ympäristöystävällisempi kuin mikään muu auto, kun ottaa huomioon raaka-aineineet, tuotannon, aineiden ja lopputuotteen kuljetuksen ympäri maailmaa. Erilaiset life cycle assessmentit ovat tuottaneet erilaisia tuloksia, eikä verrattavia arvioita olla tehty jokaisesta autosta. Life cycle assessment on siis väistämättä epätäydellinen, sillä lopputulos riippuu täysin siitä, missä vetää rajat. Jos miettii vaikka appelsiinia, arvioon kuuluu varmaan kuljetus maatilalta kauppaan, säilytys kaupassa ja matkan aikana, maatilan kasvatusmenetelmät ja päästöt... Pitäisikö myös laskea mukaan maatilan käyttämien hyönteismyrkkyjen vaikutus lähiympäristöön, tai ehkä jopa näiden myrkkyjen tuotantoon kuuluvat päästöt? En tiedä. Tavallisen ihmisen ei tarvitse eikä kannata miettiä tämmöisiä asioita ostoksilla, mutta mielestäni välillä on ihan mielenkiintoista ajatella kuinka paljon yhden tuotteen takana on.
perjantai 4. maaliskuuta 2011
Tori
Viime viikolla kävin ensimmäistä kertaa Montrealissa torilla. En ole ennen käynyt koska ei ole tuntunut olevan tarvetta, ja keskusta tuntuu aina olevan niin kaukana. Nämä on kuitenkin tosi tyhmiä tekosyitä, ja harmittaa että kävin vasta nyt ensimmäistä kertaa. Olisin voinut viedä Isän ja Äidinkin sitten kesällä jos olisin tiennyt missä ne sijaitsee... Eihän torit niin erilaisia ole, mutta tykkäänhän Helsingissäkin tepastella Hallissa vaikkei tulisikaan ostettua mitään.
Apple
Viimeiset lehmä-aiheiset jutut on ollut ehkä vähän epämielyttäviä. Sen takia laitan tähän kuvan Applesta, joka on maailman (tai ainakin farmin) pienin vasikka. Syntyi kuukausi ennen laskettua aikaa 19-kiloisena ja siirrettiin ulos 4 päivää myöhemmin 23-kiloisena!
Tuo vihreä, mitä Apple yrittää syödä, on mun polvi. Siitä ehkä saa käsityksen pienokaisen koosta - pienempi kuin labradorinnoutaja. Sininen käsintehty kaulapanta vaihdettiin koiralle tarkoitettuun pantaan.
Fistula
Viime viikolla kävin farmilla katsomassa miten fistuloita laitetaan lehmiin. Meillä on jonkun verran lehmiä joilla on jo fistula, ja olen useinkin ihmetellyt miten ne asennetaan. Oikeastaan se tapahtui aikalailla niin kuin kuvittelinkin. Ensin lehmille annettiin rauhoittavia lääkkeitä, alueen karvat ajettiin, ja alue puhdistettiin ja puudutettiin. Kun puudutus vaikutti riittävältä, eläinlääkäri teki ympyrän muotoisen leikkauksen pötsin kohdalle, leikkasi pötsiin reiän, jonka reunat ommeltiin kiinni ihoon. Tämän jälkeen ei muuta kuin kumirengas paikalle ja tulppa kiinni. Lehmät oli siis koko ajan hereillä ja pystyssä, ja siirrettiin takaisin omille paikoilleen kunhan alkoivat olla vähän virkeämmässä kunnossa. Leikkauksen kohta puhdistetaan nyt joka päivä lämpimällä vedellä, mutta ne on paljon siistimpiä kuin mitä oletin. Ei ole oikeastaan yhtään verta, eikä lehmät mitenkään reagoi siihen että aluetta kosketellaan.
Märehtijöiden ruuansulatus on ihmeellinen asia, ja fistuloita laitetaan juuri pötsin erikoisuuksien takia. Lehmät voivat syödä ruohoa vain koska pötsissä elää bakteereja, jotka sulattavat selluloosaa. Tämän bakteeriflooran koostumus ja määrä siis ratkaisee kuinka hyvin lehmän ruuansulatus toimii. Kun lehmällä on fistula, pötsin sisältöön pääsee helposti käsiksi (kirjaimellisesti, työntämällä käden reikään). Tämän avulla on helppo tehdä tutkimuksia esimerkiksi siitä, miten erilaiset ruuat vaikuttavat bakteereihin... Samoin voi nähdä minkälainen bakteerifloora fistuloidulla lehmällä on, sekä siirtää näitä bakteereja lehmästä toiseen jos jonkun lehmän ruuansulatus ei toimi kuten pitäisi.
Tämä fistuloitu lehmä ei ole meidän farmilta, mutta tuolta ne näyttää. Joistain valuu enemmän nestettä kuin toisista, mutta muuten niistä ei ole mitään haittaa, eikä lehmät tunnu huomaavan mitään.
Märehtijöiden ruuansulatus on ihmeellinen asia, ja fistuloita laitetaan juuri pötsin erikoisuuksien takia. Lehmät voivat syödä ruohoa vain koska pötsissä elää bakteereja, jotka sulattavat selluloosaa. Tämän bakteeriflooran koostumus ja määrä siis ratkaisee kuinka hyvin lehmän ruuansulatus toimii. Kun lehmällä on fistula, pötsin sisältöön pääsee helposti käsiksi (kirjaimellisesti, työntämällä käden reikään). Tämän avulla on helppo tehdä tutkimuksia esimerkiksi siitä, miten erilaiset ruuat vaikuttavat bakteereihin... Samoin voi nähdä minkälainen bakteerifloora fistuloidulla lehmällä on, sekä siirtää näitä bakteereja lehmästä toiseen jos jonkun lehmän ruuansulatus ei toimi kuten pitäisi.
maanantai 21. helmikuuta 2011
Loma
Mummu kommentoi viimeksi, etten tiedä mitä kylmä on. Voi olla että Mummu oli oikeassa. Minulla näkyy koneella Helsingin ja Montrealin säätiedoitukset vierekkäin, ja Suomessa on jatkuvasti kylmempi kuin täällä. Elämäni kylmimmät päivät olen kokenut Montrealin helmikuussa, mutta ilmeisesti Helsinki on varastanut meidän säät. Viime viikolla oli +7°. En valita, kunhan vaan ihmettelen.
Tuntuu, ettei täällä ole tapahtunut yhtään mitään pitkään aikaan. Tällä viikolla on loma, jolloin olin ajatellut käydä Amerikassa, mutta olen töissä viikonloput joten lomaa on oikeastaan vain 5 päivää. Minulla on tuhat kouluprojektia tehtävänä, joten USA jää nyt väliin ja nämä vapaat päivät kuluu tylsemmissä merkeissä.
Työ on edelleen elämäni ilo, vaikka vuorot eivät enää ole Judyn kanssa. Judy on britti, joka muutti Kanadaan 17-vuotiaana (80-luvulla) ja on ollut 7 vuotta farmilla töissä. Hänellä on aina hyviä tarinoita kerrottavana ja me tullaan tosi hyvin toimeen, joten Judyn kanssa oli todella ilo tehdä töitä. Koska Judy on vakituinen, hän ei ole töissä viikonloppuisin, mutta tulee kuitenkin yleensä kahvitauolle juttelemaan. Tänäkin viikonloppuna tuli ottamaan kuvia lehmistä. Tai lähinnä yhdestä vasikasta... Viime viikolla syntyi maailman suloisin pieni Apple kuukausi ennen laskettua aikaa. 19-kiloinen pienokainen kyllä ihmetyttää; miten niin pieni voikaan olla niin terve ja reipas!
Keskiviikkona kahdelle lehmälle tehdään leikkaus, joita olen ajatellut mennä katsomaan. Leikkauksissa pötsiin laitetaan reikä (eng fistula??), joka on tutkimus- ja lääkitystarpeisiin hyödyllinen. Reiästä saa suoraan otettua näytteen, ja sitä kautta on helppo laittaa lääkkeitä pötsiin. Vajaalla kymmenellä lehmällä on jo samanlainen reikä, ja olen useinkin ihmetellyt miten ne asennetaan, joten kun pomo kysyi haluanko tulla katsomaan, oli pakko myöntyä. Kuulostaa ehkä aika karsealta, mutta lehmät ei tunnu huomaavankaan, ja kyllähän ihmisille tehdään samaa...
Tuntuu, ettei täällä ole tapahtunut yhtään mitään pitkään aikaan. Tällä viikolla on loma, jolloin olin ajatellut käydä Amerikassa, mutta olen töissä viikonloput joten lomaa on oikeastaan vain 5 päivää. Minulla on tuhat kouluprojektia tehtävänä, joten USA jää nyt väliin ja nämä vapaat päivät kuluu tylsemmissä merkeissä.
Työ on edelleen elämäni ilo, vaikka vuorot eivät enää ole Judyn kanssa. Judy on britti, joka muutti Kanadaan 17-vuotiaana (80-luvulla) ja on ollut 7 vuotta farmilla töissä. Hänellä on aina hyviä tarinoita kerrottavana ja me tullaan tosi hyvin toimeen, joten Judyn kanssa oli todella ilo tehdä töitä. Koska Judy on vakituinen, hän ei ole töissä viikonloppuisin, mutta tulee kuitenkin yleensä kahvitauolle juttelemaan. Tänäkin viikonloppuna tuli ottamaan kuvia lehmistä. Tai lähinnä yhdestä vasikasta... Viime viikolla syntyi maailman suloisin pieni Apple kuukausi ennen laskettua aikaa. 19-kiloinen pienokainen kyllä ihmetyttää; miten niin pieni voikaan olla niin terve ja reipas!
Keskiviikkona kahdelle lehmälle tehdään leikkaus, joita olen ajatellut mennä katsomaan. Leikkauksissa pötsiin laitetaan reikä (eng fistula??), joka on tutkimus- ja lääkitystarpeisiin hyödyllinen. Reiästä saa suoraan otettua näytteen, ja sitä kautta on helppo laittaa lääkkeitä pötsiin. Vajaalla kymmenellä lehmällä on jo samanlainen reikä, ja olen useinkin ihmetellyt miten ne asennetaan, joten kun pomo kysyi haluanko tulla katsomaan, oli pakko myöntyä. Kuulostaa ehkä aika karsealta, mutta lehmät ei tunnu huomaavankaan, ja kyllähän ihmisille tehdään samaa...
tiistai 25. tammikuuta 2011
Kylmä
Vaikein asia koulunkäynnissä on varmaan luennolle lähteminen. Olen nyt hieman flunssaisena ja eilen kun heräsin, ulkona oli -27°C. En mennyt päivän ainoalle luennolle. Tänään on 10° lämpimämpi, mutta sataa lunta ja oli lähes yhtä vaikea lähteä ulos kuin eilen. Vaikka matka koululle kestää vain 15min, lämpimästä sängystä on todella vaikea nousta talvella.
Tänään kävin kaikilla luennoilla, eilenkin olisin varmaan käynyt jos olisi ollut enemmän kuin se yksi.
Tänään kävin kaikilla luennoilla, eilenkin olisin varmaan käynyt jos olisi ollut enemmän kuin se yksi.
tiistai 18. tammikuuta 2011
Pieni update
Hei hei ja terveisiä taas Mäkistä. Rankan lukukauden jälkeen joululoma tuli ja meni ihan liian nopeasti. Oli kyllä todella mukavaa viettää rauhallista elämää Suomessa ja ehdin jopa käydä siellä Englannissa. Vietin pari päivää Ninan perheen luona Eastbournessa, parin tunnin ajomatkan päässä Lontoosta. Emme tehneet mitään kummempaa, käytiin kävelyillä, syötiin aitoja ranskalaisen äidin tekemiä crepejä, käytiin keilaamassa... Oli tosi kivaa ja hirmu kaunista (vihreitä peltoja ja paljon lampaita), ja nyt voin rehellisesti sanoa, että olen käynyt Englannissa. Lontoo jäi tällä kertaa näkemättä mutta ehkä sen ehtii sitten ensi kerralla.
Nyt olen taas koulussa ja tuntuu että rullaa jo täyttä vauhtia. Nyt minulla on vain neljä kurssia, joten aikataulu on kiireetön, mutta vastapainoksi kurssit on vaikeampia. Seuraavan parin kuukauden aikana tulee olemaan monta projektia, ryhmätyötä ja pari pitkää (n. 30min) suullista esitelmää. Tuo luokan edessä puhuminen on se, mitä odotan kaikkein vähiten, mutta se on kai tärkeä taito jota kannattaa harjoitella.
Koulun lisäksi ei kuulu juuri mitään uutta. Nyt on vaan mukavaa kun ihmisillä ei ole kamalasti koulukiireitä, joten on ollut aikaa tavata kavereita.
Ninan, Ninan äidin, ja Achille-puudelin kanssa kävelyllä rannalla.
Nyt olen taas koulussa ja tuntuu että rullaa jo täyttä vauhtia. Nyt minulla on vain neljä kurssia, joten aikataulu on kiireetön, mutta vastapainoksi kurssit on vaikeampia. Seuraavan parin kuukauden aikana tulee olemaan monta projektia, ryhmätyötä ja pari pitkää (n. 30min) suullista esitelmää. Tuo luokan edessä puhuminen on se, mitä odotan kaikkein vähiten, mutta se on kai tärkeä taito jota kannattaa harjoitella.
Koulun lisäksi ei kuulu juuri mitään uutta. Nyt on vaan mukavaa kun ihmisillä ei ole kamalasti koulukiireitä, joten on ollut aikaa tavata kavereita.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)