Wordpress

Sain joululahjaksi uuden puhelimen, Androidin. Minulla on muistaakseni kerran eläessäni ollut joku muu puhelin kuin Nokia (Motorola flip phone Amerikassa). Ladattuani kaikki tärkeimmät appit, tutkin Play Storea ja sattumalta löysin Journey-nimisen päiväkirja appin. Päätin kokeilla jos se motivoisi kirjoittamaan edes pari lausetta joka päivä tai vähintään kerran viikossa. Toistaiseksi toimii. Blogia kirjoittaessa tuntuu, että pitäisi kirjoittaa joku pitkä ja mielenkiintoinen juttu, joten se jää aina tekemättä. Puhelimella sellainen ei edes ole mahdollista. Sen sijaan on helppo kirjoittaa pari lausetta kun selailee nettiä puhelimessa ja ruudulle tulee ystävällinen muistutus ("Do you want to write in your journal now?").

Valitettavasti Journey ei synkronoi Bloggerin kanssa, joten päätin avata Wordpress tilin. Journey-merkintäni löytää täältä: piakau.wordpress.com. 

Sunnuntai 17.5.

n. 9.00 herätys. Aamiainen, kahvia, suihku, ja 10.00 lähtö.

Käytiin moikkaamassa Vahabeja ja hakemassa Megan mukaan Ajaxista, ja klo 11.00 nokka kohti Peterboroughia, tapaamaan Miken ja Meanin isoäitiä.

12 maissa perillä. Mike kokkasi aamiaista lounaaksi - munia, pekonia, leipää, ja mansikoita jälkiruuaksi. Söimme, juttelimme, kävimme kävelyllä Toddin kanssa.

15.00 lähdimme takaisin Ajaxiin. Mike jäi juttelemaan vanhempiensa kanssa sillä välin kuin minä kävin kävelyllä järvenrannalla kaverin kanssa.

18.00 kotona. Taas aika täysi päivä takana. Päivällisen jälkeen leivoin keksejä ja katsottiin telkkaria. Yritin lukea sängyssä, mutta nukahdin melkein heti. Rikos ja rangaistus on paljon parempi ja aivan erilainen kuin kuvittelin, mutta valitettavasti olen aina niin väsynyt kun rupean lukemaan, että nukahdan aina 10 sivun jälkeen...

Lauantai 16.5.

8.00 herätys!

Olen päättänyt tehdä tänä vuonna enemmän vapaaehtoistöitä ja osallistua mahdollisimman moneen työpaikan (Nature Conservancy of Canadan eli NCCn) tapahtumaan. Olen ollut jo keräämässä roskia tienvarrelta Backus Woodsissa ja kitkemässä haitallisia vieraslajeja pohjoisessa Severn Woodlandsissa. Tänään kohteena on Happy Valley Forest, jossa NCCn lähimmät tontit sijaitsee (n. 40km meiltä).

Mike kävi torilla ostamassa tuoreita vihanneksia sillä välin kuin minä söin aamiaista ja pakkasin itselleni aurinkorasvan, hyttyssuihkeen ja lounaan.

9.15 lähtö kotoa ja mukava ajomatka King Townshipiin.

Aivan upea alue. Ihmeellistä kuinka maisema muuttuu täysin jo 30min Torontosta. Vihreitä niittyjä, laitumia, metsää, hevosia, lehmiä, pieniä kyliä.

10.00 perillä.

Tutustum

Happy Valley forest, Ontario (Photo by Nature Conservancy of Canada)

 

ista porukkaan, n. 12 ihmistä 100km säteeltä plus yksi NCCn työntekijä. Aktiviteettina tänään oli litulaukan kitkeminen metsästä. Litulaukka (garlic mustard) on Kanadassa, etenkin tällä alueella haitallinen ja kiusallinen vieraslaji, josta yritetään nyt päästä eroon. Se tuoksuu (ja kuulemma maistuu) valkosipulille, ja sitä käytettiin aikoinaan yrttinä ja mausteena, sekä vatsavaivojen lieventämiseen. Tämän takia se tuotiinkin Pohjois-Amerikkaan. Valitettavasti se on allelopaattinen kasvi, eli erittää maahan aineita, jotka estää muiden kasvien kasvun. Parin tuntia työtä, rupattelua, lounas, ja vielä tunti kitkemistä. Vaikka tämä ei ehkä kuulosta niin hauskalta tavalta viettää aikaa, siihen jää koukkuun, ja yleensä lopettaminen on yllättävän vaikeaa. On mahtavaa nähdä niin innokkaita vapaaehtoisia, jotka ei millään malttaisi lopettaa työntekoa. Lopuksi oli vielä pieni "interprative hike" metsän läpi - opas näytti meille kasveja ja eläimiä, ja kertoi vähän alueen historiasta. NCC omistaa 113 hehtaaria Happy Valleyssa, ja ainakin se osa metsää, jossa me oltiin, oli aivan mykistävän kaunis.

Meidän takapiha on täynnä litulaukkaa.

15.30 lähtö.

Jäin vielä hetkeksi juttelemaan parin vapaaehtoisen ja kävin katsomassa toista tonttia alueella työkaverin kanssa, joten lähtö myöhästyi vähän.

16.30 kotona.

Mike oli kipeänä viikonloppuna, ja oli jäänyt torilla käynnin jälkeen kotiin lepäilemään Toddin ja Reggien kanssa. Suihkun jälkeen olin aivan poikki. Suoraan telkkarin ääreen syömään ja sohvalle löhöilemään. Katsottiin illalla Whiplash - todella hyvä leffa!

Sous vide kokeiluja



Me saatiin joululahjaksi Anova Precision Cooker sous vide laite. Jos sous vide termi on yhtä tuttu kuin minulle 2 kuukautta sitten, tämä www.sousvide.fi kuvaus ehkä auttaa:

"Sous vide on ranskaa, ja tarkoittaa "tyhjiössä" ("under vacuum"). Sous videssä ruokaa valmistetaan matalassa, tarkasti kontrolloidussa lämpötilassa tyhjiöpakattuna...Sous viden suurin etu perinteiseen ruoanlaittoon verrattuna on toistettavuus ja tasalaatuisuus: herkempien ruokien onnistuminen ei ole kiinni paistinpannun juuri sopivasta - kokin arvioimasta - lämpötilasta tai tarkasta ajotuksesta. Lisäksi monet raaka-aineet menettävät vähemmän makua kypsennyksessä...Sous videssä voi valita lämpötilan ja odottaa, kunnes ruoassa on sopiva tekstuuri ja se on turvallista."

Tämän ihmeellisen laitteen avulla todella tulee aivan älyttömän herkullista ruokaa, ja sitä on oikeasti helppo käyttää. Pitää vaan vakuumipakata ruoka, katsoa netistä sopiva aika ja lämpötila, asettaa Anova ja ruoka veteen, ja odottaa. Tässä mallissa on jopa bluetooth joten lämpöä voi seurata ja säätää kännykän avulla.

 

Jo ensimmäinen yritys onnistui hyvin. Possu kypsyi 60-asteisessa vedessä 2 tuntia ja oli juuri sopivan kypsää, todella mehukasta ja herkullista.

Huono kuva mutta hyviä munia. Keltuainen oli kuin voita, ihan erilainen maku ja rakenne kuin keitetyissä munissa.

Tästä näkee miten laite varsinaisesti toimii. Porsaankylki on marinoitu ja vakuumipakattu, ja asetettu veteen. Anova on säädetty niin, että vesi pysyy 69-asteisena.

36 tuntia myöhemmin.

Lopulta liha ruskistettiin pannussa ja viipaleet laitettiin sämpylään coleslawn kera. Sämpylät syötiin niin nopeasti etten ehtinyt ottaa kuvaa.



Viikonloppukävely

Käytiin tämmösellä kävelyllä viime viikonloppuna (koko reitti oli 1h20min, mutta käytiin välillä kaupassa). Karttaa klikkaamalla näkee isomman kartan, johon on myös merkattu Miken työpaikka ja Vahabien koti Ajaxissa.

Yonge Street on rauhallinen meidän lähellä...

...ja vilkastuu mitä etelämmäksi menee. Tämä on meiltä 2km, Yonge & Eglinton. Meidän lähin leffateatteri, toiseksi lähin metroasema, ja mun työpaikka nisijaitsee täällä. Yonge jatkuu tästä 50km pohjoiseen ja 7,5km etelään, Ontario järvelle.



Mike ei halunnut olla kuvissa. Tämä puisto on ihan meidän vieressä ja kävelytie jatkuu melkein katkeamatta järvelle asti (ei olla kokeiltu).

This garden is a tribute to the memory of Alexander Muir, author of our national song "The Maple Leaf Forever" and was made possible by public subscription. Originally built A.D. 1933 on a site west of Yonge Street north of Lawton Boulevard. It was reconstructed on this location A.D. 1951.



Edellinen kuva on otettu noiden porttien toiselta puolelta. Tämä kuva on samasta kohdasta kuin ensimmäinen.

Yksikään noista ikkunoista ei ole meidän, mutta tuolla yläkerrassa me asutaan.

Kuvia Bruce Peninsulasta

Kuvia ja kartta meidän Bruce Peninsula reissulta.

Donitsit vs. Munkit

Mike päätti tehdä donitseja eilen. Ei kai mikään rasvassa paistettu leivonnainen voi olla pahaa, mutta onhan munkit sentään paljon parempia kuin donitsit! Minä tein siis munkkitaikinaa (Mummin keittokirjan ohjeen mukaan) ja Mike donitsitaikinaa, ja lopputulos oli n. 25 munkkia ja 20 suklaakuorrutettua donitsia. Osa täytettiin kermatäytteellä, mutta oli pakko luovuttaa kun huomattiin, että täytettä oli enemmän lattialla ja pöydällä kuin donitseissa. Vaikka hillotäytettä ei enää yritetty, munkit on todella hyviä hillon kanssa, jonka tein syyskuussa Somerniemeltä tuoduista punaviinimarjoista ja kanadalaisista vadelmista. Nam!

Oli ne Boston cream donitsitkin ihan hyviä.

 

Hillosta olen todella ylpeä!