Joululoma on nyt ohi ja olen nyt ollut Kanadassa reilut 2 viikkoa. Ehdin nähdä lähes kaikki tutut loman aikana, ja yleisesti ottaen koko reissu oli onnistunut. Eikä mikään ollut oikeastaan muuttunut, vaikka sitä pelkäsinkin. Väiskin asunto oli samannäköinen kuin lähtiessäni (vaikka Antti yrittikin väittää että oli tehnyt suuria muutoksia), ja Josie tuntui muistavan minut. Joulua vietettiin melkein täysin samalla tavalla kuin viime vuonna, koko perhe koossa ja joulukuusikin pystyssä! Osa kavereistani oli armeijassa suurimman osan loman ajasta, joten heitä ei nähnyt, mutta muuten ystävät eivät olleet muuttuneet. Ensimmäiset hetket heidän kanssaan tuntuivat kummallisilta, koska emme olleet nähneet niin pitkään aikaan, mutta nopeasti unohdin koko Kanadan ja tuntui kuin olisin ollut Suomessa koko tämän ajan. Kun muu perhe lähti joulun jälkeen Kemijärvelle, minä jäin Väiskin asunnolle Josien kanssa, ja huomasin että minulla oli ollut ikävä yksinoloa. Kun elää dormi-elämää kämppiksen kanssa, ei ole juurikaan mahdollisuutta olla yksin. Kaikki paikat ovat yleisessä käytössä, ja omassa huoneessakin on melkein aina ihmisiä. Toinen mukava asia Suomessa olossa oli se, että keskustaan pääsi nopeasti ja helposti, heti kun joku soitti ja pyysi tapaamaan. Täällä tulee harvemmin käytyä missään, kun ystävät asuvat samassa rakennuksessa ja kestää puoli minuuttia kävellä heidän luokseen.
Oli ikävää lähteä loman jälkeen Suomesta, jättää kaikki kaverit, koira ja tutut maisemat. Nyt oli kuitenkin paljon helpompaa lähteä kuin kesällä, kun tiesi että Montrealissakin on paljon kavereita odottamassa ja elämä täällä on tullut tutuksi. Tänne oli mukava tulla takaisin pitkän (n. 20h) matkan jälkeen, oli kiva nähdä taas kaikkia tuttuja täällä, ja oli mukavaa huomata että Laird Hall tuntui kodilta. Nyt täällä oleminen tuntuu taas normaalilta, vaikka muistot oivariinista, ruisleivästä ja ratsastuksesta ovat vielä tuoreena mielessä. Kiitos kaikille joita tapasin lomalla, oli ihana tavata! Nähdään taas kolmen kuukauden päästä!
