Autot talvella

Yhtenä päivänä kun auto ei meinannut millään startata, otin puheeksi lohkolämmittimet.  En todellakaan tiennyt oikeaa nimeä, mutta osasin mielestäni ihan hyvin selittää mikä se on ja tiesin että ne ovat yleisiä ainakin Suomessa.  Kumpikaan kämppiksistäni ei ollut ikinä kuullutkaan moisesta, mutta minä olin varma että näin kylmässä paikassa on pakko käyttää niitä.  Sitten tuli puheeksi renkaat.  Talven alkaessa puhuimme renkaista, ja Gwennie vakuutti että hänen autossa olevat all-season renkaat ovat kelvolliset.  Itse olin sitä mieltä että se on mahdotonta.  Onhan täällä oltava talvirengaspakko, joten päätin vähän selvitellä näitä asioita eilen. 

Kävi ilmi, että ainakin Quebecissa toimitaan hyvin samalla tavalla kuin Suomessakin.  Talvirenkaita on pakko käyttää joulukuusta maaliskuuhun, ja nastat ovat sallittuja.  Täällä on kuitenkin enemmän lunta kuin jäätä, joten nastat eivät ole suositeltavia.  Useilla sivuilla itseasiassa mainittiin Nokian renkaat, joka teki minut kieltämättä ylpeäksi.  Luin myös, että useimmat uudet autot Kanadassa myydään lohkolämmittimen kanssa, ja että nämä ovat hyvin yleisiä.  

Koska olen aivan ihastunut Priuksen ympäristöystävällisyyteen ja toimintaan, samalla sivulla oleva juttu sen moottorilämmitinsysteemistä oli minusta erityisen kiinnostava.  Jos käänsin oikein, Priuksessa kuuma jäähdytysaine säilötään kolmen litran "termoksessa", jossa se voi pysyä lämpimänä pari päivää.  Kun auto startataan, aine viedään takaisin moottorin luo, näin nopeuttaen sen lämmittämistä ja vähentäen päästöjä.  Tämän ei ole tarkoitus olla yhtä tehokas kuin lohkolämmitin, mutta minusta silti aika näppärä keksintö. 

Nyt siis tiedän enemmän kuin olisin ikinä arvannutkaan renkaista ja lämmittimistä.  Aika fiksu olo!

Laskettelemassa

Tämä kuva on meidän parvekkeelta. Hotellin lokeroille pääsi

näppärästi laskemaan suoraan tuota mäkeä pitkin.

Kaksi viikkoa sitten, meidän oli tarkoitus hakea auto huollosta perjantaina ja lähtea Mont Tremblantiin laskettelemaan viikonlopuksi.  Oli tarkoitus, mutta perjantaina saimme tietää että autossa oli enemmän vikaa kuin aluksi luultiin, joten jouduimme lykkäämään laskettelua viikolla.  Eksyimme matkalla, mutta pääsimme lopulta viime perjantaina Tremblantiin ja viikonloppu oli muuten aivan onnistunut.  Vaikka Quebec ei ole mitenkään tunnettu laskettelupaikoistaan, Tremblantin mäet ovat kuitenkin parempia kuin Suomessa ja siellä viihtyisi pidemmänkin aikaa..jos ei olisi niin kylmä!  Lauantai ei ollut paha, viitisen tunnin jälkeen olimme aika jäässä, mutta emme me sen pidempää varmaan muutenkaan olisi jaksaneet.  Sunnuntaiksi oli luvattu lämmintä, mutta kun pääsimme huipulle, näkyvyys oli aivan mitätön ja tuuli jäädytti paljaan ihon hetkessä.  Taisimme laskea kaksi mäkeä, käydä tauolla, ja laskea takaisin hotellille.  Oli kuitenkin todella kivaa ja toivon että käydään useamminkin laskettelemassa kun siihen on mahdollisuus.

Toisena päivänä oli niin huono näkyvyys, 

ettemme viitsineet ottaa kuvia joissa näkyisi taivas...

Baarimestari

Samalla kampuksella oleva John Abbott College järjestää joka lukukausi baarimikko-kurssin, johon on varattu pari paikkaa McGill opiskelijoille sillä opetus tapahtuu meidän koulun baarissa.  Kerta kurssiin oli mahdollisuus ja drinkkien tekeminen kuulostaa hauskalta, päätin ilmottautua.  Eilen oli ensimmäinen kolmen tunnin sessio, jolloin opimme tekemään kaikenlasia juomia, joista en ole ikinä kuullutkaan.  Opettaja omistaa nykyään lähellä sijaitsevan suositun ravintola-baarin, mutta on aikoinaan ollut töissä myös meidän kampuksen baarissa.  Tosin tämä oli silloin kun Ceilidh oli viisi kertaa suurempi, ja täyttyi ihmisistä kolme kertaa viikossa.  Tämä on siis uskomatonta meidän korville, sillä paikasta ei nykyään kyllä tulisi käytettyä termiä "happening place."  

Joka tapauksessa, Ceilidh on oikein sopiva paikka tällaiselle 20 hengen kurssille, jossa on tarkoitus oppia vain baarialan perusteet.  Aluksi selitettiin erilaisten viinojen ja liköörien alkuperästä, ja sitten oli tarkoitus haistella jokaista ja tunnistaa niiden ainekset.  Valitettavasti mulla on juuri nyt nuha, eikä mikään tuoksunut minusta miltään.  Paitsi tequila, jonka aromia en tosin kutsuisi tuoksuksi.  Illan loppupuolella opettaja kävi läpi monta reseptiä, joiden suomalaisia nimiä en tiedä kun en useimpia ole ennen edes nähnyt.  Jokainen kokeili lopuksi kahta, minä valitsin Singapore slingin ja whiskey sourin, molemmat onnistuivat oikein hyvin.  Ensi kerralla tehdään kuumia juomia, ja hyvä niin.  Kahvit ja kaakaot kuulostavat näin flunssasena aika houkuttelevilta.