Kauden viimeinen laskettelu

En käynyt laskemassa yhtään niin paljon kuin aluksi ajattelin, kun se vie koko lauantain ja yleensä koulujutut kasaantuu viikonloppuihin. Eilen oli kuitenkin McGillin laskettelukerhon viimeinen reissu, ja mentiin Mont Saint Sauveuriin noin tunnin matkan päähän. Viimeinen viikko on ollut kylmempää, joten olosuhteet olivat nyt paremmat kuin oletin. -5° ja poutaa, lumi oli vähän kovaa, mutta ihmisiä ei ollut juuri ollenkaan eikä ollut turhan kokkareista tai jäistä. Saavuimme klo 10 ja lähtö klo 17. Seitsemän tuntia oli turhan paljon, etenkin kun paikka oli aika pieni, joten iso osa ajasta kului kaakaolla, aurinkotuoleissa istuen. Kiva matka, kiva paikka, vähän kuin Camelback (mitä siitä muistan), joka muuttuu vesipuistoksi kesällä. Paras oli kuitenkin ehkä se, että meidät Macdonald-kampukselaiset vietiin kotiin ensin, joten säästyimme 1,5 tunnin ruuhkaisesta matkasta keskustasta takaisin. Eikä kukaan keskustasta ollut koskaan nähnyt meidän kampusta, ehkä se oli niillekin ihan kiva nähdä.

Elämää lehmien parissa

Huhtikuu alkaa viikon päästä. Mitä ihmettä??? Taas on aika kadonnut jonnekin ihan huomaamatta. Viimeksi kirjoitin, että olin aloittamassa työt farmilla, nyt olen ollut siellä jo useamman kerran. Ensimmäiset pari viikkoa kävin kolmisen kertaa viikossa, jotta oppisin mitä siellä tehdään, ja nyt olen sopinut että käyn töissä maanantaisin kunnes koulu loppuu. Tällä hetkellä ei ole sen enempää tarvetta.

Maanantaisin ajan siis koululle jotta pääsen heti koulun jälkeen (14.30) farmille. Normaalisti iltavuoro alkaisi klo 12 tai 13, mutta tällä hetkellä en pääse aiemmin, joka ei nyt haittaakaan koska iltavuorossa on kaksi muuta joka tapauksessa. Olen farmilla maitopuolella, eli työskentelen vain lehmien parissa. Meillä pidetään n. 80 lehmää, joista osa on aina raskaana, vasikat ovat ulkona ja nuoret lehmät ja sonnit erillisissä huoneissa. Tämä on tutkimusfarmi, jossa päätavoitteena on tuottaa mahdollisimman paljon maitoa. Kuulin juuri että meillä on Kanadan tuottoisimpia lehmiä. Tekemiset vähän vaihtelee riippuen päivästä, ajasta, mitä haluaa tehdä, kuka muu on töissä, jne. "Maitovuorossa" ensin siivotaan nuorten lehmien karsinat; laitan automaattisen lastan päälle joka työntää liat viemäriin, ja katson ettei kukaan jää alle. Sen jälkeen "scrape down", eli lypsävien lehmien karsinoiden nopea siivous. Pitää vaan katsoa, ettei karsinoissa ole mitään märkää, ja lastalla työntää kaikki ulosteet viemäriin (karsinoiden takana on ritilät, joiden alla viemäri).

Sen jälkeen voi aloittaa maitohuoneessa. Lypsämislaitteet, desinfiointiaine, paperia, roskis laitetetaan kärryihin, putki kiinnitetään maitosäiliöön, ja lypsäminen aloitetaan neljältä. Lypsämässä on yleensä 2-3 ihmistä, ja käytössä on 8 laitetta. En ollenkaan tiennyt mitä odottaa lypsämisestä, se vaatii harjoittelua mutta on oikeastaan aika hauskaa. Ensin pitää puhdistaa utareet ja käsin lypsää jotta näkee onko maidossa mitään epäpuhtauksia. Sen jälkeen kone kiinnitetään putkiin, laite päälle ja utareihin kiinni. Sen jälkeen voi siirtyä seuraavaan lehmään kunnes laite irroittaa itsensä tai lehmä potkii sen pois. Joskus sattuu kohdalle huonotuulinen lehmä, joka potkii laitteen pois 5 kertaa, ja joka kerta laite pitää puhdistaa ja aloittaa uudestaan. Ja varoa ettei tule kaviota kasvoihin. Viimeisenä lypsetään tuoreet lehmät, jotka ovat juuri synnyttäneet. Niiden maito ei mene tankkiin, vaan erilliseen paaliin vasikan juotavaksi. Lypsämisen jälkeen kärryt puretaan ja maitohuone laitetaan taas kuntoon, kaikki välineet putsataan ja laitetaan putkien ja laitteiden pesu päälle. Lopuksi vielä pitää laittaa ruokaa lehmille, katsoa että kaikkialla on "siistiä", ja ovet on lukossa. Ja päivä loppuu joskus 9 ja 10 välillä.

Toisessa vuorossa autetaan lypsämisessä, mutta sillä välin kun toinen hoitaa maitohuonetta, syötetään/juotetaan vasikat heti alkuun. Jotkut vasikat saavat ternimaitoa pullosta, sitten maitoa tai tekomaitoa pullosta, ja lopulta opetetaan juomaan ämpäristä. Ämpäristä juominen onkin yllättävän vaikea asia pienelle vasikalle, niille on vaistomaista imeä, joten pitää tunkea sormet suuhun ja houkutella suu ämpäriin jossei vasikka ymmärrä muuten.

Jääkiekko

Eilen oli viimeinen päivä olympialaisia, ja kanadalaiset voittivat miesten kultaa jääkiekossa. Oikeastaan naisten ja miesten mitalijärjestys oli sama - Kanadalle kultaa, USAlle hopeaa ja Suomelle pronssia. Yleensä en seuraa urheilua hirveän tarkkaan, mutta nyt olin onnellinen että näin ainakin mitali-ottelut. Tietysti Suomi tulee ykkösenä, mutta Kanadaa oli helppo kannustaa ainakin täältäpäin, etenkin USAa vastaan (minusta on niin tylsää kun ne aina voittaa kaikessa). Matsin jälkeen telkkarissa näytettiin kaupunkeja ympäri Kanadaa ja miten ihmiset juhlivat kaduilla. Kyllä Kanada ansaitsee jääkiekon kullan. Etenkin tänä vuonna Vancouverissa. Unohdin kokonaan Suomen tilanteen ja nautin siitä, että kansa riemuitsi joukkueensa puolesta. Jotenkin tuntuu ettei Jenkeissä ihan arvosteta lätkää samalla tavoin, eikä normaalikansa sitä seuraa. Täällä alkoi luennotkin hyvään sävyyn, kun joka proffa mainitsi Kanadan voiton alussa, ja joka luokka vastasi riemuiten. Vain pari ihmistä myönsivät etteivät olleet katsoneet peliä. Joku amerikkalainen vielä kertoi että oli ollut baarissa katsomassa matsia amerikkahuivi päässä, mutta kun USA hävisi, kaikki kanadalaiset olivat kamalan ystävällisiä ja pahoittelivat että harmi kun sun joukkue hävisi. Tietysti saattaisi olla vähemmän mukavaa porukkaa jos Kanada olisi hävinnyt, mutta tuntuu niin kanadalaiselta olla aloittamatta mitään tappelua.

Kuukausi sitten kukaan kanadalainen ei ollut voittanut olympiakultaa kotimaassaan. Nyt Kanada pitää ennätystä. Eniten kultaa, ei pelkästään kotimaassa, vaan ylipäätään talviolympialaisissa. That'll do.