Matka kotiin

Tämä ei jostain syystä mennyt perille eilen kun kirjoitin, mutta ehkä ei haittaa että tulee myöhässä:

En tiedä miten tämä lähtö kotiin aina tapahtuu niin nopeasti. Viimeinen tentti oli perjantaina, samana iltana lauma Miken kavereita tuli Ste. Anneen kylään, ja yhtäkkiä lukukausi on ohi ja joulu on edessä. Lennän tänä vuonna Torontosta, koska suunnitelmana on viettää täällä uusivuosi ja ajaa takaisin Montrealiin tammikuussa. Valitettavasti Mikella on vielä ensi viikolla tentti, joten piti ajaa 5 tunnin matka yksin. Oli kuitenkin todella aurinkoinen, kirkas päivä, ja matka sujui oikein hyvin. Olin laittanut itselleni parille CD:lle 10 lukua äänikirjaa, joka sai suurimman osan matkasta sujumaan nopeasti. Sain myös joululahjaksi laitteen, jonka avulla voin kuunnella autossa puhelimessa olevaa musiikkia ja podcasteja. En ole koskaan ajanut tuntia pidempää matkaa yksin, mutta näiden viritelmien ansiosta en edes kaivannut seuraa.

Saavuin Miken kotiin puoli kuuden maissa, jolloin hänen vanhemmat oli juuri lähdössä ystävien luo illaksi. Lämmin ateria oli silti valmiina odottamassa; söin Miken siskojen kanssa, katsottiin National Lampoon's Christmas Vacation, ja nukuin yön läpi sikeästi.

Herättyäni ja loikoiltuani aikani, pakkasin kamat ja valmistauduin lähtöön. Miken vanhemmat vei minut fish and chips lounaalle ja sen jälkeen lentokentälle. Matka sujui oikein hyvin ilman mitään ongelmia, ja isä oli kentällä vastassa. Kiva olla kotona.

Ensilumi

Joka vuosi lunta sataa ihan vähän pari kertaa kunnes kerran sataa kunnolla, jonka jälkeen maassa on lunta joka päivä. Eilen ei ollutkaan se päivä. Kun heräsin, maassa oli kymmenisen senttiä lunta ja matka keskustaan kesti 1,5 tuntia lumisateen takia. Olin varma, että talvi oli vihdoin alkanut, mutta suurin osa oli jo sulanut tänään ja seuraavalle viikolle on luvattu 2-8°. Ihan hyvä minulle, sillä koulua on enää viikko jäljellä, eikä keskustaan matkaaminen ollut lainkaan mukavaa lumisateessa.

Niin, luennot loppuu jo viikon päästä. En ole oikein ehtinyt ajatella lukukauden loppua kun edelleen on niin paljon tekemistä. Kuten olen sanonut, tämä lukukausi on ollut aika hektinen, joten olen todella onnellinen että se on kohta ohi. Luentojen loputtua pitää enää palauttaa yksi essee, viimeistellä projekti ja selvitä kolmesta tentistä. Sitten Toronton kautta Suomeen 20.12.

Tietokone

Nyt kun kaikki asiat on jokseenkin hoidettu koneen suhteen, voin kertoa mitä sen kanssa tapahtui. Reilu vuosi sitten kaadoin kuumaa hunajateetä näppiksen päälle - hiiri ei ollut täysin kelvollinen sen jälkeen, mutta kaikki muu toimi hyvin. Kuukausi sitten (ehkä muistatte), vesipullo aukesi ja levisi koneelle - vain z-kirjain tuntui olevan rikki. Menin korjauttamaan näppiksen, jonka yhteydessä tuli uusi hiiri.

Top case: 155 + 40 korjausmaksu + verot = 220

Samalla minulle kerrottiin, että kovalevy saattaa mennä pian, ja niin se menikin - pari päivää korjauksen jälkeen kovalevy lakkasi toimimasta. Tämän sain kuitenkin jostain syystä vaihdettua ilmaiseksi. En kysellyt sen enempää, lahjahevostahan ei saisi katsoa suuhun... 

Kovalevy: 144 + 40 korjaus + verot = 210

Tämän jälkeen huomasin, että koneen kamera ei toiminut. Koska en ollut varma, toimiko se ennen näppiksen vaihtoa, ystävällinen myyjä totesi, että Apple voi korvata maksun siltä varalta, että jotain olisi mennyt pieleen korjauksen aikana. Koska kamera on yhteydessä tietokoneen ruutuun, koko ruutu piti vaihtaa.

Ruutu 380 + 40 korjaus + verot = 450

Tietokone varoitti myös, että akussa saattaa olla jotain vikaa. Jos teho heikentyy, sekin pitää vaihtaa joskus tulevaisuudessa. Tämä maksaa silloin 140, mutta toistaiseksi en ole huomannut mitään eroa.

Siis. Luulen, että tee ja vesi rikkoi koneeni, ja olen itse syypäänä ongelmiini, mutta hyvän tuurin takia (ja osittain koska sattui kiva myyjä, ja varmaan koska olen itse ystävällinen tyttö), sain käytännössä uuden koneen todella halvalla.

Näppis 220

Kovalevy 210

Ruutu 450

(Akku 140)

Yhteensä 880 (1020 jos akku pitää vaihtaa), yhtä kuin uuden koneen hinta, josta maksoin 220 (360 jos akku pitää vaihtaa).

Uudessa koneessa on myös vähän tuoreempi käyttöjärjestelmä, ja innostuin löytämään ohjelmia, jotka poisti kaikki Macin ärsyttävät ominaisuudet. Ei silti kannata olla yhtä huoleton ja tyhmä kuin minä. Toivon, että tämä uusi kone kestää nyt monta vuotta, eikä tarvitse luottaa tuuriin tulevaisuudessa.

Voisilmäpullia

Toissapäivänä tein lihapullia, tänään teki mieli ihan toisenlaisia pullia. En ole löytänyt täältä raesokeria, joten korvapuustien sijaan olen harkinnut voisilmäpullien tekemistä, ja tänään se tuli vihdoin tehtyä. En ole koskaan kai syönyt kotona tehtyjä voisilmäpullia, mutta niistähän tulee paljon parempia kun tekee kotona. Tietysti kaikki on parempaa kotonatehtynä, mutta voisilmäpullien ongelmahan on, että niissä voisi aina olla enemmän sitä silmää. Näistä olisi varmaan tullut kauniimpia jos olisin tajunnut, että ne paisuu melkein kolminkertaisiksi paistaessa. Mutta voita ja sokeria on melkein riittävästi. Nam!!

Lihapullia

Tein eilen lihapullia ja ruskeata riisiä isän ruokaohjeiden mukaan, ettekä uskoisikaan kuinka nopeasti ne meni kanadalaisille kaupaksi! Lihapullat on todella helppo ruokalaji, ja ne maistuikin ihan yhtä hyviltä kuin kotona. Silti ajattelin, että jauho-kerma-suola-pippuri-chili kastike olisi liian tylsää ulkomaalaiseen makuun. Luulin väärin. Tummaa riisiä en ollut ennen koittanut tehdä isän ohjeiden mukaan, eikä se ollutkaan ihan sellaista kuin pitäisi. Luulen, etten uskaltanut kuumentaa riisiä tarpeeksi öljyssä. Ihan hyvää silti.

Päivitys

Thanksgiving oli aika mahtava. Herkullista ruokaa (lihapaistia ja cheesecake lauantaina, kalkkunaa ja kurpitsapiirakkaa sunnuntaina) ja hyvää seuraa. Perjantaina kävimme paikallisessa Six Flags-typpisessä huvipuistossa, jossa oli Halloween-teema ja halvat liput sen kunniaksi. Sain jopa luettua sen verran, että tämän viikon tentit meni ihan hyvin. Tarkoituksena oli laittaa pidempi blogiteksti viikonlopun jälkeen, mutta koneeni ei ilmeisesti olekaan ihan kunnossa vesitapausken jälkeen. "Z"-kirjain taitaa olla rikki; en voi kirjoittaa yhtäkään sanaa ilman sitä (tezzkstiz nzzzzäyztää jozzzzkeenkzin tzzzzzzzzältä). Kirjoittaminen on siis jokseenkin hankalaa, ja olen välttänyt koneeni käyttämistä sen takia. Pitänee mennä Apple-kauppaan kysymään, mitä voisi tehdä.

En ole toistaiseksi löytänyt mitään asetusta, mistä voisi säätää näppiksen kirjainten herkkyyttä, enkä edes sellaista ohjelmaa, jolla voisi sammuttaa näppäimistön kokonaan.

Thanksgiving

Olen lähdössä aamulla ajamaan viitisen tuntia Toronton suuntaan viettämään kanadalaista kiitospäivää ensimmäistä kertaa. Suurin osa viikonlopusta tulee kuitenkin kulumaan taas koulutöiden parissa. Minulla on nimittäin kaksi tenttiä ensi viikolla (Environmental Management ja Fundamentals of Nutrition).

Viime viikonloppu

Kone toimii! Toivottavasti mitään piileviä ongelmia ei ilmaannu.

Perjantai

Viime perjantaina olin odottamassa 9:15 bussia keskustaan kun huomasin, että koko laukku oli ihan märkä aukinaisen vesipullon takia. Siinä vaiheessa tuntui fiksummalta olla menemättä luennolle. Menin kotiin, laitoin kastuneet vihot, laukun, tietokoneen, ja vaatteet kuivumaan. Katsoin netistä, että koneen kansi pitää poistaa ja jättää kuivumaan 3-4 päiväksi.

14:00 lähdin töihin. Aika tavallinen työpäivä, mitään ihmeempää ei tapahtunut ja työkaverina oli Kumari, joten päivä sujui aika hyvin. Ei synnytyksiä, mikään ei mennyt rikki, vain 2 antibioottista lehmää (lehmät, joille annetaan antibiootteja, pitää lypsää erikseen).

21:30 olimme saaneet kaikki työt tehtyä ja lähdimme kotiin. Illalla söin päivällistä, katsoin telkkaria ja menin nukkumaan.

Viikonloppu

Teemme Environmental Management kurssia varten ryhmätyötä, jossa tutkimme Amerikassa esiintyvää kuivuutta. Tapaaminen ryhmän kanssa oli maanantaina, joten koitin saada mahdollisimman paljon tehtyä viikonlopun aikana. Sainkin osani kirjoitettua hyvissä ajoin, vaikka olin töissä 15:00-21:00 lauantaina ja sunnuntaina. Viikonloppu oli siis oikeastaan aika tylsä. 

Perjantai

Koneeni kastui tänään kun vesipullo aukesi laukussa. Netin mukaan pitää jättää se kuivumaan 3-4 päiväksi, joten kirjoitan tästä päivästä myohemmin.

Torstai

Heräsin yhdeksän maissa, söin aamiaisen (muna + bagel), ja katsoin maanantain molekyylibiologian luennon.

11:30-13:00  Fundamentals of Nutrition. Tänään aiheena oli proteiinit.

Tässä välissä taas vapaata aikaa, jolloin katsoin keskiviikon molekyylibiologian luennon ja söin lounasta.

15:15 Bussi keskustaan - nukuin koko matkan.

16:00-17:30  Environmental Research. Ei vieläkään oikein voida tehdä mitään hyödyllistä. Lisää sähköpostiviestejä ihmisille, jotka voisivat auttaa meitä etenemään.

17:45  Bussi takaisin Ste. Anneen - kuuntelin Science Friday podcastia.

Palattuani söin päivällistä, katsoin telkkaria, enkä tehnyt mitään hyödyllistä.

Keskiviikko

8:00  Herätys ja matka bussipysäkille.

8:30  Bussi keskustaan. Keskustassa kahvilaan, jossa söin bagelin, join kahvia ja luin uutisia.

10:00-11:30  Environmental Management. Nämä luennot on yleensä aika turhia. Proffa on ihan mielenkiintoinen, mutta sisältö ei ole mitenkään ihmeellistä. Tänään hän puhui siitä, kuinka eri ihmisillä on erilaisia näkökulmia maailmasta ja heidän suhteestaan luontoon. Ihmisten maailmankuva muuttuu ajan myötä kun tiede ja etiikka kehittyy. Joskus on aika turhauttavaa käyttää 4 tuntia päivästä tämän luennon takia, mutta niissä pitää käydä, sillä netistä löytyvät diat ovat todella suppeita.

11:30  Lähden luennolta 2min ajoissa (luento oikestaan loppuu 11:25) ehtiäkseni 11:30 bussiin, jollei minulla ole muuta asiaa keskustassa.

Tämän jälkeen kävin lounaalla, vaihtamassa palaneen jarruvalon, värjäytin hiukseni (kaveri värjäsi, sori äiti mutta kun se on niin paljon halvempaa!), tuhlasin järjettömän paljon aikaa koneella, luin pari kappaletta kirjaa Linking Conservation and Poverty Reduction tuota Environmental Management kurssia varten, kävin kävelyllä, söin eilisestä ylijäänyttä ruokaa.

Tiistai

8:00  Heräsin, heitin vaatteet päälle, harjasin hampaat ja söin bagelin matkalla kouluun.

8:30-11:30  Environmental thought. Tätä kurssia varten piti lukea Aldo Leopoldin A Sand County Almanac, vuonna 1949 kirjoitettu kirja, jota pidetään yhtenä tärkeimpänä teoksena luonnonsuojeluliikkeen historiassa. Leopold kirjoittaa hänen suhteestaan luontoon, ymmärtäen että luonnon arvo ei riipu siitä kuinka paljon tadoulellista hyötyä ihminen voi siitä saada. Tänään meillä oli vieraana Dr. Curt Meine, joka on tutkinut Leopoldin elämää 30 vuotta. Ensimmäiset 1,5h meni keskusteluun, ja lopuksi katsottiin uusi dokumenttielokuva Leopoldin elämästä ja siitä, miten hänen ideansa ovat edelleen merkityksellisiä.

Green Fire

11:30-13:00  Fundamentals of Nutrition. Tämä on perinteisempi kurssi, johon kuuluu vain luentoja ja 2 niihin perustuvaa tenttiä. Tänään opittiin kuidusta, ei kamalan jännää.

Tässä välissä oli vapaata aikaa, jolloin söin lounaan ja lueskelin.

15:15  Bussi keskustaan, jotta ehtisin seuraavalle "luennolle."

16:00-17:30  Environmental Research. Tämä ei oikeastaan ole kurssi perinteisessä mielessä, joten meillä ei ole luentoja. Sen sijaan on tapaamisia ryhmän kanssa, jolloin suunnitellaan tutkimusprojektia. Projektimme liittyy järveen, joka on 2-3 tuntia Montrealista pohjoiseen. Järven lähellä asuvat ihmiset ovat kiinnostuneita järven terveydestä ja kylässä sijaitsevasta jätevedepuhdistamosta. Emme vielä ole vierailleet kylässä, joten vielä ei ole lainkaan selvillä, mitä oikeastaan aiomme tehdä. Tänään lähetimme viestin kaupunginjohtajalle ja biologille, joka tutkii järveä, jotta voitaisiin järjestää tapaaminen heidän kanssaan.

17:45  Bussi takaisin Ste. Anneen.

Illalla söin parin kaverin kanssa kunnon päivällisen - ribsejä, ranskiksia, ruusukaalia, ja salaattia.  Sen jälkeen saatoin hädintuskin liikkua, makoilin sohvalla kunnes oli aika mennä nukkumaan.

Maanantai

Maanantaisin minulla on vain tunnin molekyylibiologian luento keskustassa klo 8:30, joten käytännössä maanantait ovat vapaapäiviä. Tämä oli aika tylsä päivä, enkä oikeastaan tehnyt juuri mitään. Heräsin 10 maissa, luin taas sitä environmental management kirjaa, tein päivälliseksi fried ricea, kävin kävelyllä auringonlaskun aikaan. Siinäpä se.

Sunnuntai

Ajattelin tällä viikolla yrittää kirjoittaa joka päivä vähän mitä on tullut tehtyä.

Heräsin 9:30 maissa - nykyään tulee harvemmin nukuttua puoleenpäivään, kun olen tottunut heräämään aikaisin koulun takia. Aamiaisen jälkeen päätin tehdä mokkapaloja, jotka onnistui tällä kertaa vielä paremmin kuin viimeksi. Ongelma taisi olla se, että viimeksi pohjasta tuli liian paksu, jolloin 15min uunissa ei ollut riittävä. (Käytin tätä reseptiä). Tein pellillisen, josta yli puolet on kadonnut monen onnellisen suuhun.

Illan vietin koulutöiden parissa. Luin pari kappaletta kirjasta Resource and Environmental Management in Canada, joka käsittelee aiheita, joihin liittyy erilaisia ympäristöön liittyviä ongelmia (esim. ilmastonmuutos, vesipula, globalisaatio, alkuperäiskansojen oikeudet) ja käy läpi esimerkkejä maailmalta sekä mahdollisia poliittisia ratkaisuja. Aiheet on sinänsä ihan mielenkiintoisia, mutta materiaali on ennestään aika tuttua ja kirja toistaa itseään aika paljon. Kylläsyttyäni lukemiseen kuuntelin viime viikon molekyylibiologian luennot.

Nyt katselen telkkaria ja valmistaudun nukkumaanmenoon. Huomiseen!

Karjalanpiirakat

Tein tänään karjalanpiirakoita ensimmäistä kertaa, ja onnistui yllättävän hyvin. Seurasin ruisjauhopaketissa olevia ohjeita. Suurin ongelma oli saada kuorista tarpeeksi ohuita ilman että ne repeilisi, mutta oikeastaan ne oli melkein parempia paksummalla kuorella. Puurosta tuli myös vähän turhan löysää, mutta herkullisia joka tapauksessa! Ensi kerralla tulee sitten vielä parempia.

Bussien kanssa sumplimista

On vaikea uskoa, että takana on vain 7 päivää koulua. Tuntuu kuin kesä olisi loppunut aikoja sitten. Luennot ei sinänsä ole kamalan rasittavia, mutta tämän lukukauden aikana pitäisi saada 7 kirjaa osittain tai kokonaan luettua kaiken muun työn lisäksi. Olen päättänyt tänä vuonna opiskella "oikeasti," eli yritän pysyä jatkuvasti kärryillä niin, ettei tarvitsisi ahtaa kaikkea stressiä koeviikoille. Olen nyt siis viettänyt suurimman osan "vapaa-ajastani" kirjojen lukemiseen ja muistiinpanojen tekemiseen. Aineisto on ihan mielenkiintoista, mutta ei tämä opiskelu maailman hauskinta puuhaa ole. Toisaalta on hyvä mieli päivän lopussa, kun tietää että on tullut tehtyä jotain hyödyllistä.

Päiväni tuntuu nyt pitkiltä ja täysiltä etenkin koska matkaan joka päivä keskustaan ja takaisin. Olen jo oppinut vähän bussien salaisuuksia. Bussit kulkee 45min välein; ensimmäinen on klo 7 ja viimeinen 18.15. Matka kestää vain puoli tuntia jos välttää ruuhka-ajan ja jos moottoritiellä ei ole mitään onnettomuuksia; muuten matka saattaa hyvinkin kestää tunnin. Siispä pitää optimoida, ottaako riskin että ehtii luennolle juuri kun se alkaa, vai haluaako olla reilusti etuajassa. Minä olen päättänyt olla menemättä 8:30 molekyylibiologian tunneille, jottei tarvitse ottaa aamuseitsemän bussia (katson luennot netistä), joten minun keskustan luennot on keskiviikkona ja perjantaina klo 10:05, sekä tiistaina ja torstaina klo 16:05. Aamulla olen käyttänyt 8:30 bussia, jolloin saavun keskustaan vähän 9 jälkeen, ja on aikaa käydä aamiaisella ja kahvilla ennen luentoa. Illalla käytän 15:15 bussia, ja olen toistaiseksi aina ehtinyt. Olen valmis ottamaan myöhästymisen riskin, koska tämä ei oikeastaan ole luento, vaan tapaaminen ryhmän kanssa, jossa aletaan suunnitella projektia. Toinen asia, mikä pitää huomioida ja tietää, on kuinka täyteen bussi tulee tiettyinä päivän aikoina; toisin sanoen, kuinka ajoissa pitää saapua pysäkille jotta mahtuu bussiin. Aamulla bussi täyttyy nopeasti, samoin 14:30 on suosittu aika kun monilla loppuu koulu. Päivän viimeinen bussi on kaikkein pahin, etenkin koska tämä on ainut ilmainen kyyti Montrealin keskustaan ja takaisin. Itse olen yrittänyt lähteä kävelemään pysäkille 30min ennen kuin bussin on tarkoitus lähteä. Tällöin olen usein ensimmäisten joukossa, eikä minua haittaa ylimääräinen odottelu; käytän tämän ajan lukemiseen. Takaisin tullessa ei ole suunnitteluun varaa. Menen pysäkille luennon loputtua ja otan ensimmäisen bussin mihin mahdun, ellei ole muuta asiaa keskustassa. Talvella asiat tulee tietysti muuttumaan, en oikein usko että haluan seistä ulkona kylmässä puolta tuntia odottamassa bussia...

Keskusta

Minulla oli tänään 8:30 alkava molekyylibiologian luento keskustassa - ensimmäinen kokemukseni luennoista keskustan kampuksella. Bussi täältä keskustaan kulkee 45min välein; ensimmäinen on klo 7 ja seuraava 7:45. Matka kestää vähintään 30min ja enintään yli tunnin, ja ruuhka-aika alkaa ennen kahdeksaa, joten aamulla oli pakko ottaa seitsemän bussi. Kun saavuin Montrealiin 7:30, kävin aamiaisella ja laahustin etsimään luentosalia. Keskustan kampuksella on kymmeniä rakennuksia, eikä oikean huoneen löytäminen oikeasta rakennuksesta ole aivan helppoa. Saavuin luentosalille, jossa oli ehkä 100 ihmistä, mutta kävi ilmi, että huone olikin väärä ja piti siirtyä toiseen luentosaliin, joka oli huomattavasti suurempi. Valtava sali oli aivan täynnä; ihmisiä seisoi ja istui reunoilla ja portailla. Molekyylibiologia on biologian peruskursseja, joten arvelin, että se on pakollinen monille ihmisille, mutta 700 opiskelijaa yhdessä luentosalissa oli minulle aivan käsittämätön. En osaa kuvitella minkälaista olisi ollut, jos olisin suorittanut opiskelut keskustassa. Meidän pikkukampuksella kursseilla on enintään 110 ihmistä, yleensä kuitenkin n. 30 ja joskus on ollut vain 12. Vaikken välttämättä hyödynnä pieniä luokkia kysymällä paljon kysymyksiä ja osallistumalla jatkuvasti keskusteluihin, pienet opiskelijamäärät luovat paljon tiiviimmän ja ystävällisemmän tunnelman. Ainakin tunnistaa ihmisten kasvot ja proffa tietää oppilaiden nimet.

Keskustan kampuksen kartta

Kesä loppuu

Tänään on viimeinen päivä kesälomaa. Koulu alkaa huomenna, joten kesä taitaa olla virallisesti ohi. Masentavaa.

Ottawa 24.8.

Vietin keskiviikkona vapaapäiväni Miken kanssa Ottawassa. Vietin siellä kerran 3 tuntia kun hain viisumia Intiaan, mutta olen pitkään halunnut oikeasti tutustua maan pääkaupunkiin. Lähdimme aamulla kymmenen maissa ja olimme perillä puoliltapäivin. Kävimme ensin Parliament Hillilla ("eduskuntatalo"), joka olikin suljettu Jack Laytonin kuoleman takia. Oppositiopuolueen (NDP, New Democratic Party) johtaja kuoli tällä viikolla, ja tämän ruumis tuotiin keskiviikkona Ottawaan, jotta kansa pääsisi sanomaan viimeiset hyvästit. Itse en tietenkään tiedä mitään politiikasta, mutta ilmeisesti mies oli todella suosittu; alue oli täynnä ihmisiä aina kun kävelimme ohi päivän mittaan.

Rakennus on kaunis myös edestäpäin, mutta tästä kulmasta näkyy myös pyöreä kirjasto, joka oli mielestäni aivan upea. Noiden puiden läpi pääsee kävelemään rannalle, ja vasemmalla näkyy Rideaun kanava. 

Osa kanavan suluista avataan ja suljetaan edelleen käsivoimin vinsseillä. Mielenkiintoinen näky.

Suurin osa päivästä meni siihen, että kävelimme ympäri kaupunkia, kiersimme Ottawan yliopiston kampusta, joimme kahvia, minä söin beavertailin ensimmäistä kertaa. Beavertail on Kanadalainen herkku, ikään kuin litteä ja venytetty munkki, jonka päällä on perinteisesti kanelia ja sokeria, tai vaihtoehtoisesti vaikka suklaata, banaania, tai vaahterasiirappia.

Mikä voisi olla parempaa kuin sokerilla kuorutettu uppopaistettu taikina?

Illalla kävimme vielä rahapajassa opastetulla kierroksella. Kaikki käytössä olevat kolikot painetaan Winnipegissä; Ottawassa tehdään nykyään vain investointi- (bullion coin?) ja keräilykolikot, jotka ovat kultaa, hopeaa tai platinaa. Myös Vancouverin olympiamitalit tehtiin Ottawassa. Investointikolikon arvo määritellään päivän jalometalliarvon mukaan. Jouluna unssin kultakolikko olisi maksanut $1000, ja nyt sen hinta on päälle $1800. Kultaan olisi kannattanut investoida. Vuonna 2007 Kanadassa alettiin tehdä maailman puhtainta kultaa (99.999%), jonka takia rahapaja päätti tehdä viisi miljoonan dollarin kolikkoa. 100-kiloiset, puolen metrin levyset "kolikot" myytiin silloin miljoonalla, ja huhun mukaan Dubaissa asuu nykyään ihminen, jolla on viiden miljoonan arvoinen kolikko kahvipöytänä. Näimme miten kolikot painetaan ja opimme kaikkea muutakin jännää, kuten että kuningatar ilmoittaa aina, kun haluaa uudet kasvot kolikkoon. Olen jostain syystä innostunut keräämään kanadalaisia kolikoita, joten tämä vierailu oli minulle varmaan päivän kohokohta. 

Tämän jälkeen olikin kamala nälkä, joten kävimme torin lähellä steakhousessa syömässä. Pelkällä suolalla ja pippurilla maustetut pihvit olivat kalliita, mutta erinomaisia. Herkullinen loppu hyvälle päivälle.

Tässä on linkki karttaan, josta näkyy päivän kävelyreitti: http://www.sports-tracker.com/#/workout/PiaKaukoranta/8fsj1qrveu57169g

Töissä taas

Palasin tällä viikolla töihin. Olin kokonaan unohtanut kuinka rankkaa se oikein onkaan. Koko ruumis on työpäivän jälkeen väsynyt, eikä auta, että farmilla on nyt erityisen kiireistä. Piha on vasikoita täynnä ja sairaita lehmiä on tällä hetkellä aika paljon (6). Lypsäminen on muutenkin nyt hidasta, koska farmilla on koe meneillään, jonka takia kuusi lehmää pitää siirtää huoneesta toiseen ennen ja jälkeen lypsämistä. Nämä lehmät viettävät päivät huoneessa, joka on valaistu vain klo 7-15, ja joku tutkija seuraa miten tämä vaikuttaa niiden tuotantoon. On kuitenkin ihan kiva olla taas töissä, etenkin nyt ennen kuin koulu on ehtinyt alkaa. Lehmän haju on vaan jotenkin rauhoittava asia.

Lukujärjestys

Tässä siis tämä. Tähdellä * merkityt on pakollisia kursseja, punaisella kirjoitetut on keskustassa. Laitan vielä alle kurssien kuvaukset kuten ne netissä lukee. Kerron sitten lisää (suomeksi) kunhan luennot alkaa ja saan kursseista paremman käsityksen.


BIOL 200 - Molecular Biology
The physical and chemical properties of the cell and its components in relation to their structure and function. Topics include: protein structure, enzymes and enzyme kinetics; nucleic acid replication, transcription and translation; the genetic code, mutation, recombination, and regulation of gene expression.


*ENVR 400 - Environmental Thought
Students work in interdisciplinary seminar groups on challenging philosophical, ethical, scientific and practical issues. They will explore cutting-edge ideas and grapple with the reconciliation of environmental imperatives and social, political and economic pragmatics. Activities include meeting practitioners, attending guest lectures, following directed readings, and organizing, leading and participating in seminars.


ANSC 330 - Fundamentals of Nutrition
A discussion of the nutrients; water, carbohydrates, lipids, proteins, minerals and vitamins, with particular emphasis on their functions in and essentially for the animal organism.


*ENVR 401 - Environmental Research
Students work in an interdisciplinary team on a real-world research project involving problem definition, methodology development, social, ethical and environmental impact assessment, execution of the study, and dissemination of results to the research community and to the people affected. Teams begin defining their projects during the preceding spring.


*GEOG 302 - Environmental Management
The object of the course is to provide students with a basis to analyze and evaluate environmental management strategies in Canada. The course includes an introduction to the concepts of environment and resources. Students review case studies that highlight the complexity and uncertainty associated with both the science and management of the environment. Contemporary approaches and methods used to manage the interaction between humans and the physical environment are studied. 

Kurssien valintaa

Olen käyttänyt suurimman osan ajasta tänään kurssien valikoimiseen. Aamulla tapasin opinto-ohjaajani, joka vakuutti, että vain kolme pakollista kurssia puuttuu, ja saan ensi keväällä todistuksen. Sen jälkeen käytin noin neljä tuntia koneen äärellä yrittäen selvittää lukutaulua.

Minulla on kurssi, joka on pakko ottaa syksyllä; toinen, joka on tarjolla syksyllä täällä ja keväällä keskustassa; ja vielä kaksi keskustan kurssia, tarjolla eri päivinä syksyllä, joista pitäisi valita toinen. Muut kurssit saan valita vapaasti, mutta se ei silti ole ihan helppoa. Keskustaan meno pari kertaa viikossa tarkoittaa sitä, että kannattaisi ottaa muita kursseja siellä heti ennen tai jälkeen, ja pitää varmistaa että ehtii täällä oleville luennoille. Olisi myös kiva päästä sellaisille kursseille, jotka oikeasti kiinnostavat. Lukutaulun tekeminen on kuin pitkä matematiikan tehtävä, johon on monta ratkaisua, mutta jotkut toimii paremmin kuin toiset. Käytin monta sivua paperia erilaisten mahdollisuuksien hahmottamiseen, kunnes päädyin sellaiseen, joka tuntui loogiselta. En vielä luota siihen ollenkaan, sillä oletan, että se muuttuu ensimmäisen viikon jälkeen. Käyn ensin kaikilla luennoilla, mitkä ovat listallani, ja karsin sitten ne, jotka ei tunnu sopivan.

Joka syksy sama juttu. Toisaalta tämä on viimeinen syksy, joten ei voi valittaa.

Kanadassa taas

Olen nyt päässyt perille, ja täällä on kuuma! Lämpömittari sanoo 24, mutta tuntuu paljon lämpimämmältä kun on kostea ilma. En ole vielä edes purkanut matkalaukkuja, ensin on pakko löytää jostain ruokaa.

Suomi 21.7.-13.8.

Kun saavuin Suomeen, heti ensimmäisenä viikonloppuna menin Somerniemelle äidin kanssa ja Ämyrin lavatansseille. Meitä molempia jännitti aivan tolkuttomasti. Oltiin varmoja, että jotekin täysin nolataan itsemme, kun kukaan ei pyydä tanssimaan tai joku pyytää, mutta sitten meille nauretaan kun kompastelemme ja kaikki huomaa, ettemme osaa tanssia. Tai jotain. En tiedä mikä siinä oikeastaan oli niin kauhistuttavaa. Mutta meillä oli aika hauskaa ja luulenpa, että tulevaisuudessa yritän värvätä sinne jonkun mukaan tanssipariksi. Oli kiva sitä paitsi käydä järvessä iltauinnilla ja nukkua yö mökillä. Muuten ensimmäinen viikko kului Helsingissä, jolloin hain uuden ajokortin, kävelin kaupungilla nauttien lämpimästä ilmasta, ja tapailin ihmisiä.

Seuraavana lauantaina lähdin Jutan mökille Perniöön juhlimaan kesää lukioaikaisten kavereiden kanssa. Sunnuntaina sitten perhe tuli hakemaan sieltä, ja lähdimme Nauvoon veneen luo. Ilkka, Riikka, isä ja minä vietimme viisi ihanaa päivää purjehtien. Joka päivä oli ihana ilma, aurinko paistoi ja oli niin lämmintä, että talvivaatteita hädintuskin tarvitsi. Tämä tarkoitti myös sitä, että saatoimme nauttia ulkona olemisesta ja purjehtia pitkiä matkoja. Ehdimme jopa Maarianhaminaan, jonne ei oltaisi lähdetty jos Riikka ei olisi kertonut, ettei ollut kai ennen käynyt siellä. Perjantaina jätimme Ilkan ja Riikan Hankoon ja jatkoimme isän kanssa vielä seuraavaan päivään. Kyllä purjehtiminen on ehdottomasti minulle yksi vuoden kohokohtia. Heti kun aloittaa, ajankulu ja muu maailma menettävät täysin merkityksensä. On niin mielyttävää, kun ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin olla vaan, välillä vähän navigoida ja ohjailla. Matkan pituudella tai päämäärällä ei ole mitään merkitystä, ja kulun nopeuskin on täysin sään armoilla. Se on oikeata lomaa.

Olin ajatellut, että kun minulla on melkein viikko aikaa purjehduksen jälkeen, ehdin tehdä ja nähdä vaikka mitä. Olin väärässä, päivät menivät ohi tajuttoman nopeasti. Päivät vietin isän kanssa, kun muu maailma oli töissä. Kävimme lintsillä kaikkien muiden lapsiperheiden kanssa, söimme muikkuja torilla, tutustuimme pikaisesti luonnontieteelliseen museoon. Illalla syötiin taas yhdessä, ehdin tavata pari kaveria, ja keskiviikkona onnistuttiin järjestämään suvun rapujuhlat meillä. Vielä kuitenkin jäi asioita tekemättä ja ihmisiä näkemättä, mutta niin kai se aina menee. Ei kaikkea ehdi tehdä vaikka asuisikin Helsingissä.

Kaiken kaikkiaan oli aivan erinomainen loma. Joka päivä oli jotain tekemistä, vaikka harvemmin tuntui olevan kiire. Tärkeimmät asiat tuli tehtyä, joitakin vielä moneen otteeseen. Kiitos kaikille ketä tapasin, teitä on aina ihana nähdä. Tietysti olisi kiva nähdä ja tehdä vielä enemmän, mutta nämä lomat menee aina nopeammin kuin osaa kuvitella. Perheenjäsenille vielä: olette kaikki minulle todella rakkaita ja tärkeitä. Istun nyt yksin Lontoon lentokentän loungessa, josta isä on jo lähtenyt omalle portilleen, ja mietin perhettä. Mietin, että olisi kiva, jos teidän kanssa voisi viettää enemmän aikaa. Ehtisihän sitä paljon paremmin jos asuisi samassa maassa (vai ehtisikö?). Nämä tapaamiset ovat pikaisia, eikä sitä aina tule juteltua tarpeeksi. Toisaalta tiedän myös sen, että poissa ollessani olen oppinut kuinka paljon perhe minulle merkitsee. Vaikkei jutella kamalan usein, eikä aina tiedetä, mitä toisillemme kuuluu, se yhteinen aika on aina yhtä ihanaa. Perhe on aina perhe. Samoin kuin hyvät ystävät pysyvät läheisinä, vaikka heitä tapaisi vain harvoin.

Nähdään taas pian!

Englanti 17.-21.7.

Sveitsin jälkeen suuntasimme Ninan kanssa Englantiin, jossa vietimme vähän aikaa yhdessä. Ensimmäiset pari päivää vietimme Brightonissa ja nukuimme siellä satamassa, jossa Ninan isäpuoli pitää venettään. Kuten kunnon englantilaiseen kesään kuuluu, siellä satoi enemmän kuin paistoi kun olimme siellä. Kävelimme silti ympäri Brightonia, kävimme pubissa syömässä fish & chips annokset, pelasimme jotain pelejä Brighton Pierillä, joimme englantilaista siideriä. Illalla tyydyimme nukahtamaan jonkun leffan ääreen veneessä. Viimeisenä iltana menimme Eastbourneen, jossa Ninan perheellä on koti, ja söimme siellä päivällisen. Seuraavana aamuna lähdimme Lontooseen viettämään päivää. Ei sinänsä tehty mitään erikoista, käveltiin vain kaupungilla ja kävimme lounaalla. Illalla minä jatkoin sitten matkaani Heathrow'lle ja lensin Helsinkiin.

Brighton Pier

Sveitsi 11.-17.7.

Kirjoittelen taas Lontoosta. Kesäloma on nyt ohi. Jos siis kesälomalla tarkoittaa sitä aikaa, kun on poissa kotoa eikä töissä. Kerron nyt erikseen loman eri osista jotain, ei varmaan haittaa, että tulee näin jälkeenpäin.

Lähdin siis Montrealista Lontoon kautta Sveitsiin, jossa vietin viikon Ninan kanssa tämän sukulaisten vieraana. Olimme enimmäkseen Montreux'ssa, jossa Ninan isoisä asuu aivan veden rannalla. Kävimme jazz festivaalissa, joka oli juuri loppumaisillaan, käppäilimme ympäriinsä, tapasimme Ninan erilaisia sukulaisia, ja söimme järjettömän paljon. Sain täällä maistaa raclettia ensimmäistä kertaa, joka oli ihan aitoon tapaan tehty - juusto kiinnitetään laitteeseen, ja sulanut kerros kaavitaan veitsellä lautaselle.

Kuvassa näkyy vesilaseja, vaikka sitä ei saisi juoda racletten kanssa, koska muuten juusto kovettuu palloksi vatsassa. Oikea juomavalinta on viini tai tee.

Vietimme myös pari päivää Ninan isoäidin chalet'ssa, joka oli parin tunnin ajomatkan päässä keskellä vuoristoa. Aivan uskomaton paikka, kuin elokuvista tai unelmista. Jyrkkä hiekkatie vei mökille, josta ei näkynyt ketään muita ihmisiä. Takapihalla kasvatettiin ruoka, mitä me lähinnä söimme. Vihanneksia, jäniksiä, puluja ja kanoja. Kaksi suurta ateriaa päivässä, joka päivä. Esimerkiksi eräs päivällinen oli seuraavanlainen: salaatti, leikkeleitä (salamia, prosciuttoa, capocolloa), leipää, spagetti jauhelihakastikkeella, lihaa (jänistä, kanaa, lammasta, makkaraa), ja päälle vielä juustoa, kahvia ja kakkua. Sveitsissä oli siis aika mukavaa. Viikon jälkeen pystyin jo jokseenkin seuraamaan keskustelua, joka oli aina ranskaksi - vain pari Ninan sukulaista puhui englantia, eivätkä hekään sitä paljon puhuneet.

Suomi

Heipä hei! Täällä sitä ollaan taas Suomessa ikään kuin ei oltais lähdettykään. Se on niin kummallista, kuinka heti kun tänne pääsee, on jo vaikea muistaa, mistä sitä on tullut. Saavuin viime torstaina myöhään illalla, enkä sen jälkeen ole tehnyt paljoakaan, vaikka joka päivä olen kuitenkin tehnyt jotain. Olen tavannut kavereita, piipahtanut Suomenlinnassa, käynyt Josien kanssa kävelyillä, ja tuhlannut melkein joka päivä pari tuntia kaupungilla. Aina on jotakin, mitä "pitäisi" tehdä, ja sen jälkeen mielelläni kävelen Helsingissä, käyn esimerkiksi vähän katsomassa kaupppatoria. Täällä on minusta niin mielyttävää kesällä kun ihmisiä on ulkona ja hyvällä tuulella. Helsinki on sitä paitsi niin kiva kaupunki, juuri sopivan kokoinen käveltäväksi, ja täällä kun on tuo kiva tori aivan meren rannalla. Olen siis nauttinut ajastani täällä. Ensi viikolla sitten purjehtimaan, joka on ehkä joka kesän kohokohta. On niin ihanaa, kun pääsee kulkemaan sään mukana ja aika menettää merkityksen.

Matka jatkuu

Tanaan oli viimeinen paiva Sveitsissa, ja huomenna aamulla matka jatkuu Englantiin. Vierailu taalla on ollut todella mukava. Olemme lahinna olleet Ninan isovanhempien vieraina Montreux'ssa ja vietimme pari paivaa isoaidin "mokilla" (oikea chalet) parin tunnin matkan paassa, vuorella, josta ei nay ketaan muita ihmisia. Laitan varmaan kuvia myohemmin ja kerron matkasta joko blogissa tai sitten kun nahdaan Suomessa.

Sveitsissa

Minulla on ihan hetki olla netissa, ajattelin vaan ilmoittaa etta olen paassyt hyvin perille. Olen Ninan isoisan luona nyt, odottelemassa ruokaa. Terveisia!

Sveitsiin

Aina vaan kirjoittelen Lontoosta. Olen nyt täällä kentällä odottelemassa lentoa Geneveen, jossa hyppään junaan tavatakseni Ninan Lausannessa. Vietämme noin viikon Sveitsissä Ninan isovanhempien vieraina, ja sitten vielä pariksi päiväksi Englantiin ennen kuin suuntaan kotiin. Nyt on siis varsinainen loma alkanut ja työt loppuneet. Viimeiset 2 kuukautta kului kamalan nopeasti ja yhtäkkiä kesä onkin jo puoliksi ohi. Ihan käsittämätöntä. On kyllä ollut tosi kiva ja rentouttava kesä farmilla, joka voisi puolestani jatkua vielä vaikka vuoden. Toisaalta odotan Sveitsin kesää innolla, ja on aina kiva tulla kotiin, tavata perhettä ja käydä purjehtimassa.

Rentoa elämää ja Harry Potteria

Elämäni viimepäivinä on ollut hyvin rentoa.  Olen pari kertaa ollut iltavuorossa, joka tarkoittaa sitä, että koko päivä (klo 13-21) kuluu töissä.  Enimmäkseen olen kuitenkin nyt aamuvuorossa, joka taas on aivan erilaista.  Herään 04.30, ahmaisen kulhollisen muroja ja lähden farmille.  Heti viideltä aloitetaan lypsäminen ja sen jälkeen onkin aika rauhallista.  Aamuvuoro on siitä ikävä, että pitää herätä aikaisin, mutta siitä mukava, että on paljon vähemmän tekemistä kuin illalla.  Koskaan ei tule kiire enkä ole koskaan lähtenyt puoli yhden jälkeen töistä.  Yhteen mennessä olen siis tehnyt päivän työt ja käynyt suihkussa.  Tämän jälkeen on koko päivä tuhlattavana.  Jos on kaunis ilma, vietän yleensä pari tuntia ulkona veden äärellä lukemassa Harry Potteria* kunnes tulee nälkä tai kunnes herään ja huomaan, että lukemisen sijaan olen nukkunut.  Oikeastaan olen usein mieluiten yksin ja nautin todella paljon tästä omasta ajasta, jolloin ei tarvitse nähdä ketään eikä tehdä mitään.  Vietän toki myös aikaa niiden kavereiden kanssa, ketkä vielä ovat paikalla, vaikka aamuvuorot takoittaa sitä, että nukkumaanmenoaika on viimeistään klo 23, riippuen siitä kuinka pitkään olen päivän aikana torkkunut...

*Luin kaikki seitsemän Harry Potter kirjaa sitä mukaan kun ne ilmestyivät 1998-2007, ja olen nähnyt kaikki elokuvat teatterissa.  Nyt kun kesällä esiintyy viimeinen elokuva, olen päättänyt lukea kirjat uudestaan.  Olen nyt 4. kirjan puolivälissä ja nautin lukemisesta yhtä paljon kuin vuosia sitten, jolloin odotin seuraavaa kirjaa kuin kuuta nousevaa.  Harry Potter oli minun ikäluokalle tärkeä hahmo, joka kasvoi lukijakuntansa mukana.  Minä olin aina suunnilleen saman ikäinen kuin Harry viimeisimmässä seikkailussaan, ja näyttelijätkin on tietääkseni syntyneet samana vuonna.  Tänä kesänä tulee siis viimeinen elokuva, ja tuntuu että osa nuoruuttani päätyy samalla.

Sainte-Anne-de-Bellevue

Antti kysyi mikä veden rannalla oikein asun, joten ajattelin, että kartta olisi ihan hyödyllinen asia.  Montreal on saari, ja Ste. Anne on aivan sen kärjessä kahden järven äärellä (Lake St. Louis tai Lake of Two Mountains - en tiedä missä näiden raja menee), jotka taas ovat kahden joen liittymässä (Ottawa ja St. Lawrence).  Kylä on todella pieni, Wikipedian mukaan asukkaita on noin 5000 ja aluetta n. 15 km2, joista 10.5 on maata.  Laitan alle linkin karttaan, josta pitäisi näkyä viisi minulle tärkeätä paikkaa - koti, koulurakennus, jossa useimmat luennot pidetään, farmi, ruokakauppa jota vastapäätä asuin 2 vuotta sitten, ja "end of the world," eli kylän kärki, jonne usein kävelen auringonlaskua katsomaan.  Kartasta näkyy myös joitain veneitä, jotka vilkkaimpina päivinä täyttävät kaikki paikat.  Sillan toisella puolella länteen on isompi ruokakauppa ja ravintoloita, ja Montrealin kaupungin löytää kun jatkaa moottoritietä itään.  Otan joku päivä vielä hyviä kuvia Ste. Annesta, niin kesäinen tunnelma välittyy paremmin.

Mutta toistaiseksi, klikkaamalla TÄSTÄ, pääsee tutkimaan karttaa.

* Tiistai 21.06. * Otin tänään pari kuvaa:

 Boardwalk, jonka oikealla puolella (ei näkyvissä) on ravintoloita vieri vieressä. Tässä näkyy joitain veneitä, mutta viikonloppusin koko laituri on täynnä, samoin kuin vasen puoli, joka tänään oli tyhjänä. Juna ja moottoritie kulkevat tuota siltaa pitkin.

"End of the world." Istuin tässä puun alla pari tuntia lukemassa Harry Potteria. En jäänyt tänään katsomaan auringonlaskua, mutta tästä on suora näkymä länteen. On mielyttävää katsella kun erilaiset ihmiset kävelevät ohi päivän mittaan.

Autoja

Tänään kun ajoin töistä kotiin puolenpäivän aikaan, melkein kaikki tiet joille halusin kääntyä, oli suljettu.  Ehdin jo ihmetellä mitä Ste. Annessa tapahtuu, kunnes näin pitkän jonon harvinaisen hienoja autoja - tänään oli Ste. Anne de Bellevue Car Show.  Pääkatu ja kaikki parkkipaikat oli täynnä vanhoja ja uudempia autoja - Mustangia, Volvoa, Trans-Amia, Back to the Future DeLorian, ja kymmeniä rumia ja kauniita, mistä en osaa sanoa mitään.  Harmitti todella paljon, ettei tullut otettua kameraa mukaan, mutta kävely hakemaan avaimet kaverin luota ja kamera kotoa ei vaan houkuttanut...

Näinä päivinä on ollut todella lämmintä ja aurinkoista, eli Ste. Anne on vilkkaimmillaan muutenkin.  Kadut on täynnä ihmisiä ja kaikki venepaikat veden äärellä on käytössä.  Eikä mikään ihme, tämä on todella soma kylä kesällä.  Minäkin mielelläni kävelen boardwalkia ravintoloiden ohi ja luen kirjaa puun alla, antaen auringon vähitellen laskeutua veden taakse.

Kesä

Maanantaina oli ensimmäinen oikeasti kuuma päivä töissä, enkä ollut siihen ihan valmis.  Olin unohtanut kuinka tukalaa navetassa on kesällä.  Haalarit päällä on jatkuvasti hiki ja vettä pitää juoda aina kun mahdollista.  Paikallinen sää on kyllä todella kummallista.  Ainut, mistä voi olla varma, on että se vaihtelee jatkuvasti.  Viimeiset kolme päivää oli 27° ja aurinkoista, eilen illalla nousi tuuli ja tänään on taas 15° paikkeilla.  Ilmeisesti epänormaali on kuitenkin täällä normaalia.

Mitäs muuta tänne kuuluu?  Toissapäivänä kävin konsertissa katsomassa yhtä amerikkalaista folk-rock tyyppistä laulajaa.  29-vuotias Lissie oli hyvä - hänellä on upea ääni ja todella eläytyi musiikkiinsa.  Muuten olen lähinnä ollut töissä ja tavannut kavereita.  Vanha kämppis Gwennie oli käymässä Connecticutista pari viikkoa sitten ja toinen ystävä, joka valmistui viime vuonna, on tulossa tänään.  Kesä on rauhallista aikaa.

Kipeänä

Ste. Annessä kiertää joku paikallinen flunssa-epidemia.  Monta tuttuani on ollut kipeinä viimeaikoina, ja nyt minä olen ollut sairaana reilun viikon.  Keuhkot täynnä limaa, pää, nenä ja korvat tukossa, kurkku kipeänä; tämä on aika sitkeä ja inhottava tauti.  Pahin on ohi, mutta tuttujen mukaan toipuminen kestää aika pitkään.  Eikä varmaan auta, että olen ollut töissä viimeiset 4 päivää.  Onneksi pomo ja työkaverit on ymmärtäväisiä ja rankimmat työt on jätetty muille.

Täällä on tosiaan alkanut kesäloma, vietän nykyään useimmat päivät töissä.  Vaikka tämä tauti vaivaa, on enimmäkseen hyvä mieli kun ei ole koulutöitä stressattavana.

Lontoossa taas vaiheeksi

Lento Helsingistä saapui Heathrown kentälle klo 9, ja kone Montrealiin on lähdössä vasta klo 18.  Oli siis melkein 9 tuntia aikaa lorvailla ja keksiä jotain tekemistä.  Jätin tavarat lokeroon kentälle ja hyppäsin metroon joskus 10 jälkeen; jäin pois Piccadilly Circuksen pysäkillä tuntia myöhemmin.  Olen kerran aiemmin ollut Lontoossa - reilut 10 vuotta sitten.  Sitä ei mielestäni lasketa.  Joten käytin nyt tilaisuutta hyväkseni ja käppäilin kohti tuntematonta.  Oletin, että tuo Piccadilly Circus olisi ihan hyvä lähtökohta, ja niinhän se olikin.  En uskaltanut käytää puhelimen karttaa, koska heti kun avasin ohjelman, se varoitti kalliista lisämaksuista kun on kotiverkon ulkopuolella.  Ehkä jos osaisi kytkeä GPS:n pois, se ei yhdistäisi verkkoon, mutta en oikein tiedä miten se toimii.  Sattumalta lähdin kuitenkin hyvään suuntaan kävelemään, kun tuli vastaan Big Ben ja London Eye.  Olin vaan hieman ylipukeutunut.  Lentokentällä, ja etenkin koneessa on aina kylmä, joten pukeuduin sen mukaan, vaikka olinkin katsonut että Lontoossa on päälle 20° ja aurinkoista.  Jätin paksuimmat kamat kentälle, mutta t-paita ja hame olisi ollut parempi asu kuin farkut ja pitkähihainen.

Luulen, että lentokentällä odottaminen on nuorempana ollut kamalan tuskaista, mutta nyt menetän kokonaan ajantajun ja lentokentällä minulle tulee rauhallinen olo.  Ei tätä odottamista voi kuitenkaan nopeuttaa, joten olen oppinut nauttimaan siitä.  Jos tulee jano tai nälkä, voi käydä ravintolassa tai piipahtaa kahvilaan; jos on tylsää, on kiva kiertää terminaali ja tuhlata aikaa tutkien eri kauppoja; jos väsyttää, voi torkahtaa hetkeksi tuolille...  Kävin äsken vakioravintolassani Giraffessa lounaalla, ja nyt istun katselemassa kun lentokoneet nousevat ja laskeutuvat.  Se onkin lempipuuhani lentokentällä, ja Heathrowssa on täydelliset näkymät sitä varten.  On jotenkin mielyttävää nähdä, kuinka sulavasti tämä kaikki toimii ja ajatella niitä tuhansia ihmisiä, jotka ovat matkalla paikasta toiseen, kukin eri syistä.  Tunnin päästä avataan portti ja jatkan taas matkaa Montrealiin.

Suomessa

Onpa ollut mukava vierailu Suomessa!  Täällä on ollut aivan upea sää näinä parina päivänä, niin olen vienyt koiraa nyt vähän pidemmille lenkeille.  Taitaa Josiellakin olla kivaa nyt kun lumet ovat sulamassa ja kaikki hajut tulee esille.  Eilen tapasin isovanhempia ja tänään Ilkan ja Riikan kanssa brunssilla.  Ilkka pisti mut vielä tekemään HS:n vaalikoneen niin pääsin äänestämäänkin.  Jatkoin sitten Kauppikselta kaupungille käppäilemään ja ottamaan vähän kuvia.  Olisi pitänyt ottaa ylimääräinen zoom mukaan, mutta en todellakaan odottanut näkeväni pöllöjä Helsingin keskustassa.  Forumin katolla on huuhkajan pesä, ja siellä oli kolme kuukauden ikäistä poikasta pällistelemässä ihmisiä.  Tietysti Töölönlahti on ihan vieressä ja muistakin puistoista varmasti löytyy hyvin riistaa...

Lentokentällä

Kummallista.  Olen Lontoon lentokentällä odottamassa lentoa Helsinkiin.  Hukkasin lompakon kun kävin tankkaamassa, ja jätin sen auton katolle.  Olipa tyhmä olo sen jälkeen, mutta tulipahan pikainen vierailu Suomeen.  Uutta ajokorttia varten pitää nimittäin mennä henkilökohtaisesti käymään Suomessa poliisilaitoksella.  Olen siis tänääni llalla Helsingissä ja lähden taas tiistaina aamulla takaisin Montrealiin.  Tulen sitten uudestaan pidemmäksi aikaa kesällä, mutta ihan kiva piipahtaa kuitenkin, etenkin kun minulla on vain yksi tentti, joka on vasta 27. päivä.

Life cycle assessment

Äskeisen luennon aiheena oli life cycle assessment (elinkaariarviointi?), joka pisti pään pyörälle.  Ideana on, että kun tutkitaan jonkun tuotteen vaikutusta ympäristöön, pitää ottaa huomioon vaikutukset koko elinkaaren aikana, jotta saa tietää onko tuote oikeasti "ympäristöystävällinen."  Esimerkkinä käytettiin Toyota Priusta, jota markkinoidaan vähäpäästöisenä ja ympäristöystävällisenä autona.  Käytön aikana hybridi käyttää paljon vähemmän bensaa kuin tavallinen auto, ja tuottaa siten vähemmän päästöjä.  Yksi ongelma kuitenkin on auton akku, johon käytetään nikkeliä, joka on tuotettu Kanadassa.  Nikkelin tuotanto taas on aika likaista puuhaa, eikä sen kuljettaminen Ontariosta Japaniinkaan hirveän ympäristöystävällistä ole.  On siis vaikea sanoa, onko Prius lopulta yhtään ympäristöystävällisempi kuin mikään muu auto, kun ottaa huomioon raaka-aineineet, tuotannon, aineiden ja lopputuotteen kuljetuksen ympäri maailmaa.  Erilaiset life cycle assessmentit ovat tuottaneet erilaisia tuloksia, eikä verrattavia arvioita olla tehty jokaisesta autosta.  Life cycle assessment on siis väistämättä epätäydellinen, sillä lopputulos riippuu täysin siitä, missä vetää rajat.  Jos miettii vaikka appelsiinia, arvioon kuuluu varmaan kuljetus maatilalta kauppaan, säilytys kaupassa ja matkan aikana, maatilan kasvatusmenetelmät ja päästöt... Pitäisikö myös laskea mukaan maatilan käyttämien hyönteismyrkkyjen vaikutus lähiympäristöön, tai ehkä jopa näiden myrkkyjen tuotantoon kuuluvat päästöt?  En tiedä.  Tavallisen ihmisen ei tarvitse eikä kannata miettiä tämmöisiä asioita ostoksilla, mutta mielestäni välillä on ihan mielenkiintoista ajatella kuinka paljon yhden tuotteen takana on.

Tori

Viime viikolla kävin ensimmäistä kertaa Montrealissa torilla.  En ole ennen käynyt koska ei ole tuntunut olevan tarvetta, ja keskusta tuntuu aina olevan niin kaukana.  Nämä on kuitenkin tosi tyhmiä tekosyitä, ja harmittaa että kävin vasta nyt ensimmäistä kertaa.  Olisin voinut viedä Isän ja Äidinkin sitten kesällä jos olisin tiennyt missä ne sijaitsee...  Eihän torit niin erilaisia ole, mutta tykkäänhän Helsingissäkin tepastella Hallissa vaikkei tulisikaan ostettua mitään.

Apple

Viimeiset lehmä-aiheiset jutut on ollut ehkä vähän epämielyttäviä.  Sen takia laitan tähän kuvan Applesta, joka on maailman (tai ainakin farmin) pienin vasikka.  Syntyi kuukausi ennen laskettua aikaa 19-kiloisena ja siirrettiin ulos 4 päivää myöhemmin 23-kiloisena!

Tuo vihreä, mitä Apple yrittää syödä, on mun polvi.  Siitä ehkä saa käsityksen pienokaisen koosta - pienempi kuin labradorinnoutaja.  Sininen käsintehty kaulapanta vaihdettiin koiralle tarkoitettuun pantaan.

Fistula

Viime viikolla kävin farmilla katsomassa miten fistuloita laitetaan lehmiin.  Meillä on jonkun verran lehmiä joilla on jo fistula, ja olen useinkin ihmetellyt miten ne asennetaan.  Oikeastaan se tapahtui aikalailla niin kuin kuvittelinkin.  Ensin lehmille annettiin rauhoittavia lääkkeitä, alueen karvat ajettiin, ja alue puhdistettiin ja puudutettiin.  Kun puudutus vaikutti riittävältä, eläinlääkäri teki ympyrän muotoisen leikkauksen pötsin kohdalle, leikkasi pötsiin reiän, jonka reunat ommeltiin kiinni ihoon.  Tämän jälkeen ei muuta kuin kumirengas paikalle ja tulppa kiinni.  Lehmät oli siis koko ajan hereillä ja pystyssä, ja siirrettiin takaisin omille paikoilleen kunhan alkoivat olla vähän virkeämmässä kunnossa.  Leikkauksen kohta puhdistetaan nyt joka päivä lämpimällä vedellä, mutta ne on paljon siistimpiä kuin mitä oletin.  Ei ole oikeastaan yhtään verta, eikä lehmät mitenkään reagoi siihen että aluetta kosketellaan.

Tämä fistuloitu lehmä ei ole meidän farmilta, mutta tuolta ne näyttää.  Joistain valuu enemmän nestettä kuin toisista, mutta muuten niistä ei ole mitään haittaa, eikä lehmät tunnu huomaavan mitään.

Märehtijöiden ruuansulatus on ihmeellinen asia, ja fistuloita laitetaan juuri pötsin erikoisuuksien takia.  Lehmät voivat syödä ruohoa vain koska pötsissä elää bakteereja, jotka sulattavat selluloosaa.  Tämän bakteeriflooran koostumus ja määrä siis ratkaisee kuinka hyvin lehmän ruuansulatus toimii.  Kun lehmällä on fistula, pötsin sisältöön pääsee helposti käsiksi (kirjaimellisesti, työntämällä käden reikään).  Tämän avulla on helppo tehdä tutkimuksia esimerkiksi siitä, miten erilaiset ruuat vaikuttavat bakteereihin...  Samoin voi nähdä minkälainen bakteerifloora fistuloidulla lehmällä on, sekä siirtää näitä bakteereja lehmästä toiseen jos jonkun lehmän ruuansulatus ei toimi kuten pitäisi.

Loma

Mummu kommentoi viimeksi, etten tiedä mitä kylmä on.  Voi olla että Mummu oli oikeassa.  Minulla näkyy koneella Helsingin ja Montrealin säätiedoitukset vierekkäin, ja Suomessa on jatkuvasti kylmempi kuin täällä.  Elämäni kylmimmät päivät olen kokenut Montrealin helmikuussa, mutta ilmeisesti Helsinki on varastanut meidän säät.  Viime viikolla oli +7°.  En valita, kunhan vaan ihmettelen.

Tuntuu, ettei täällä ole tapahtunut yhtään mitään pitkään aikaan.  Tällä viikolla on loma, jolloin olin ajatellut käydä Amerikassa, mutta olen töissä viikonloput joten lomaa on oikeastaan vain 5 päivää.  Minulla on tuhat kouluprojektia tehtävänä, joten USA jää nyt väliin ja nämä vapaat päivät kuluu tylsemmissä merkeissä.

Työ on edelleen elämäni ilo, vaikka vuorot eivät enää ole Judyn kanssa.  Judy on britti, joka muutti Kanadaan 17-vuotiaana (80-luvulla) ja on ollut 7 vuotta farmilla töissä.  Hänellä on aina hyviä tarinoita kerrottavana ja me tullaan tosi hyvin toimeen, joten Judyn kanssa oli todella ilo tehdä töitä.  Koska Judy on vakituinen, hän ei ole töissä viikonloppuisin, mutta tulee kuitenkin yleensä kahvitauolle juttelemaan.  Tänäkin viikonloppuna tuli ottamaan kuvia lehmistä.  Tai lähinnä yhdestä vasikasta...  Viime viikolla syntyi maailman suloisin pieni Apple kuukausi ennen laskettua aikaa.  19-kiloinen pienokainen kyllä ihmetyttää; miten niin pieni voikaan olla niin terve ja reipas!

Keskiviikkona kahdelle lehmälle tehdään leikkaus, joita olen ajatellut mennä katsomaan.  Leikkauksissa pötsiin laitetaan reikä (eng fistula??), joka on tutkimus- ja lääkitystarpeisiin hyödyllinen.  Reiästä saa suoraan otettua näytteen, ja sitä kautta on helppo laittaa lääkkeitä pötsiin.  Vajaalla kymmenellä lehmällä on jo samanlainen reikä, ja olen useinkin ihmetellyt miten ne asennetaan, joten kun pomo kysyi haluanko tulla katsomaan, oli pakko myöntyä.  Kuulostaa ehkä aika karsealta, mutta lehmät ei tunnu huomaavankaan, ja kyllähän ihmisille tehdään samaa...

Kylmä

Vaikein asia koulunkäynnissä on varmaan luennolle lähteminen.  Olen nyt hieman flunssaisena ja eilen kun heräsin, ulkona oli -27°C.  En mennyt päivän ainoalle luennolle.  Tänään on 10° lämpimämpi, mutta sataa lunta ja oli lähes yhtä vaikea lähteä ulos kuin eilen.  Vaikka matka koululle kestää vain 15min, lämpimästä sängystä on todella vaikea nousta talvella.

Tänään kävin kaikilla luennoilla, eilenkin olisin varmaan käynyt jos olisi ollut enemmän kuin se yksi.

Pieni update

Hei hei ja terveisiä taas Mäkistä.  Rankan lukukauden jälkeen joululoma tuli ja meni ihan liian nopeasti.  Oli kyllä todella mukavaa viettää rauhallista elämää Suomessa ja ehdin jopa käydä siellä Englannissa.  Vietin pari päivää Ninan perheen luona Eastbournessa, parin tunnin ajomatkan päässä Lontoosta.  Emme tehneet mitään kummempaa, käytiin kävelyillä, syötiin aitoja ranskalaisen äidin tekemiä crepejä, käytiin keilaamassa... Oli tosi kivaa ja hirmu kaunista (vihreitä peltoja ja paljon lampaita), ja nyt voin rehellisesti sanoa, että olen käynyt Englannissa.  Lontoo jäi tällä kertaa näkemättä mutta ehkä sen ehtii sitten ensi kerralla.

Ninan, Ninan äidin, ja Achille-puudelin kanssa kävelyllä rannalla.

Nyt olen taas koulussa ja tuntuu että rullaa jo täyttä vauhtia.  Nyt minulla on vain neljä kurssia, joten aikataulu on kiireetön, mutta vastapainoksi kurssit on vaikeampia.  Seuraavan parin kuukauden aikana tulee olemaan monta projektia, ryhmätyötä ja pari pitkää (n. 30min) suullista esitelmää.  Tuo luokan edessä puhuminen on se, mitä odotan kaikkein vähiten, mutta se on kai tärkeä taito jota kannattaa harjoitella.

Koulun lisäksi ei kuulu juuri mitään uutta.  Nyt on vaan mukavaa kun ihmisillä ei ole kamalasti koulukiireitä, joten on ollut aikaa tavata kavereita.