Mummu kommentoi viimeksi, etten tiedä mitä kylmä on. Voi olla että Mummu oli oikeassa. Minulla näkyy koneella Helsingin ja Montrealin säätiedoitukset vierekkäin, ja Suomessa on jatkuvasti kylmempi kuin täällä. Elämäni kylmimmät päivät olen kokenut Montrealin helmikuussa, mutta ilmeisesti Helsinki on varastanut meidän säät. Viime viikolla oli +7°. En valita, kunhan vaan ihmettelen.
Tuntuu, ettei täällä ole tapahtunut yhtään mitään pitkään aikaan. Tällä viikolla on loma, jolloin olin ajatellut käydä Amerikassa, mutta olen töissä viikonloput joten lomaa on oikeastaan vain 5 päivää. Minulla on tuhat kouluprojektia tehtävänä, joten USA jää nyt väliin ja nämä vapaat päivät kuluu tylsemmissä merkeissä.
Työ on edelleen elämäni ilo, vaikka vuorot eivät enää ole Judyn kanssa. Judy on britti, joka muutti Kanadaan 17-vuotiaana (80-luvulla) ja on ollut 7 vuotta farmilla töissä. Hänellä on aina hyviä tarinoita kerrottavana ja me tullaan tosi hyvin toimeen, joten Judyn kanssa oli todella ilo tehdä töitä. Koska Judy on vakituinen, hän ei ole töissä viikonloppuisin, mutta tulee kuitenkin yleensä kahvitauolle juttelemaan. Tänäkin viikonloppuna tuli ottamaan kuvia lehmistä. Tai lähinnä yhdestä vasikasta... Viime viikolla syntyi maailman suloisin pieni Apple kuukausi ennen laskettua aikaa. 19-kiloinen pienokainen kyllä ihmetyttää; miten niin pieni voikaan olla niin terve ja reipas!
Keskiviikkona kahdelle lehmälle tehdään leikkaus, joita olen ajatellut mennä katsomaan. Leikkauksissa pötsiin laitetaan reikä (eng fistula??), joka on tutkimus- ja lääkitystarpeisiin hyödyllinen. Reiästä saa suoraan otettua näytteen, ja sitä kautta on helppo laittaa lääkkeitä pötsiin. Vajaalla kymmenellä lehmällä on jo samanlainen reikä, ja olen useinkin ihmetellyt miten ne asennetaan, joten kun pomo kysyi haluanko tulla katsomaan, oli pakko myöntyä. Kuulostaa ehkä aika karsealta, mutta lehmät ei tunnu huomaavankaan, ja kyllähän ihmisille tehdään samaa...
