Life cycle assessment

Äskeisen luennon aiheena oli life cycle assessment (elinkaariarviointi?), joka pisti pään pyörälle.  Ideana on, että kun tutkitaan jonkun tuotteen vaikutusta ympäristöön, pitää ottaa huomioon vaikutukset koko elinkaaren aikana, jotta saa tietää onko tuote oikeasti "ympäristöystävällinen."  Esimerkkinä käytettiin Toyota Priusta, jota markkinoidaan vähäpäästöisenä ja ympäristöystävällisenä autona.  Käytön aikana hybridi käyttää paljon vähemmän bensaa kuin tavallinen auto, ja tuottaa siten vähemmän päästöjä.  Yksi ongelma kuitenkin on auton akku, johon käytetään nikkeliä, joka on tuotettu Kanadassa.  Nikkelin tuotanto taas on aika likaista puuhaa, eikä sen kuljettaminen Ontariosta Japaniinkaan hirveän ympäristöystävällistä ole.  On siis vaikea sanoa, onko Prius lopulta yhtään ympäristöystävällisempi kuin mikään muu auto, kun ottaa huomioon raaka-aineineet, tuotannon, aineiden ja lopputuotteen kuljetuksen ympäri maailmaa.  Erilaiset life cycle assessmentit ovat tuottaneet erilaisia tuloksia, eikä verrattavia arvioita olla tehty jokaisesta autosta.  Life cycle assessment on siis väistämättä epätäydellinen, sillä lopputulos riippuu täysin siitä, missä vetää rajat.  Jos miettii vaikka appelsiinia, arvioon kuuluu varmaan kuljetus maatilalta kauppaan, säilytys kaupassa ja matkan aikana, maatilan kasvatusmenetelmät ja päästöt... Pitäisikö myös laskea mukaan maatilan käyttämien hyönteismyrkkyjen vaikutus lähiympäristöön, tai ehkä jopa näiden myrkkyjen tuotantoon kuuluvat päästöt?  En tiedä.  Tavallisen ihmisen ei tarvitse eikä kannata miettiä tämmöisiä asioita ostoksilla, mutta mielestäni välillä on ihan mielenkiintoista ajatella kuinka paljon yhden tuotteen takana on.

Tori

Viime viikolla kävin ensimmäistä kertaa Montrealissa torilla.  En ole ennen käynyt koska ei ole tuntunut olevan tarvetta, ja keskusta tuntuu aina olevan niin kaukana.  Nämä on kuitenkin tosi tyhmiä tekosyitä, ja harmittaa että kävin vasta nyt ensimmäistä kertaa.  Olisin voinut viedä Isän ja Äidinkin sitten kesällä jos olisin tiennyt missä ne sijaitsee...  Eihän torit niin erilaisia ole, mutta tykkäänhän Helsingissäkin tepastella Hallissa vaikkei tulisikaan ostettua mitään.

Apple

Viimeiset lehmä-aiheiset jutut on ollut ehkä vähän epämielyttäviä.  Sen takia laitan tähän kuvan Applesta, joka on maailman (tai ainakin farmin) pienin vasikka.  Syntyi kuukausi ennen laskettua aikaa 19-kiloisena ja siirrettiin ulos 4 päivää myöhemmin 23-kiloisena!

Tuo vihreä, mitä Apple yrittää syödä, on mun polvi.  Siitä ehkä saa käsityksen pienokaisen koosta - pienempi kuin labradorinnoutaja.  Sininen käsintehty kaulapanta vaihdettiin koiralle tarkoitettuun pantaan.

Fistula

Viime viikolla kävin farmilla katsomassa miten fistuloita laitetaan lehmiin.  Meillä on jonkun verran lehmiä joilla on jo fistula, ja olen useinkin ihmetellyt miten ne asennetaan.  Oikeastaan se tapahtui aikalailla niin kuin kuvittelinkin.  Ensin lehmille annettiin rauhoittavia lääkkeitä, alueen karvat ajettiin, ja alue puhdistettiin ja puudutettiin.  Kun puudutus vaikutti riittävältä, eläinlääkäri teki ympyrän muotoisen leikkauksen pötsin kohdalle, leikkasi pötsiin reiän, jonka reunat ommeltiin kiinni ihoon.  Tämän jälkeen ei muuta kuin kumirengas paikalle ja tulppa kiinni.  Lehmät oli siis koko ajan hereillä ja pystyssä, ja siirrettiin takaisin omille paikoilleen kunhan alkoivat olla vähän virkeämmässä kunnossa.  Leikkauksen kohta puhdistetaan nyt joka päivä lämpimällä vedellä, mutta ne on paljon siistimpiä kuin mitä oletin.  Ei ole oikeastaan yhtään verta, eikä lehmät mitenkään reagoi siihen että aluetta kosketellaan.

Tämä fistuloitu lehmä ei ole meidän farmilta, mutta tuolta ne näyttää.  Joistain valuu enemmän nestettä kuin toisista, mutta muuten niistä ei ole mitään haittaa, eikä lehmät tunnu huomaavan mitään.

Märehtijöiden ruuansulatus on ihmeellinen asia, ja fistuloita laitetaan juuri pötsin erikoisuuksien takia.  Lehmät voivat syödä ruohoa vain koska pötsissä elää bakteereja, jotka sulattavat selluloosaa.  Tämän bakteeriflooran koostumus ja määrä siis ratkaisee kuinka hyvin lehmän ruuansulatus toimii.  Kun lehmällä on fistula, pötsin sisältöön pääsee helposti käsiksi (kirjaimellisesti, työntämällä käden reikään).  Tämän avulla on helppo tehdä tutkimuksia esimerkiksi siitä, miten erilaiset ruuat vaikuttavat bakteereihin...  Samoin voi nähdä minkälainen bakteerifloora fistuloidulla lehmällä on, sekä siirtää näitä bakteereja lehmästä toiseen jos jonkun lehmän ruuansulatus ei toimi kuten pitäisi.