Orgaanisen kemian tutorial (tunti, jolla tehdään harjoitustehtäviä) meni tosi hyvin; olen toistaiseksi ymmärtänyt kaiken ja osannut tehdä tehtävät ilman proffan apua.
Dairy and beef production luennolla puhuttiin naudanlihan luokituksesta ja paloittelusta. Suurin osa luennosta meni siis siihen, että katseltiin kuvia lihasta ja mietittiin, mikä tekee naudasta hyvää tai huonoa. Lehmien ja sonnien liha on aina jokseenkin huonolaatuista; nuoren eläimen (hiehon tai härän) liha on sen sijaan mureampaa ja punaisempaa, ja rasva on vaaleampaa. A, AA, AAA, ja prime (Kanadassa) määräytyy sen mukaan, kuinka paljon rasvaa lihassa on. Luento oli aika mielenkiintoinen, ja aivan erilainen kuin mikään muu opiskeluideni aikana.
Mammalogian luennolla opimme nisäkkäiden karvasta. Tämä mammalogia on osottoittautunut todella hauskaksi kurssiksi. Proffa on hyvä - puhuu suurimman osan ajasta, välillä on ajatuksia herättäviä kysymyksiä, ja lopulta esittää lyhyen yhteenvedon tärkeistä asioista. Sen lisäksi nisäkkäistä oppiminen on todella mielenkiintoista; on jännää oppia, mitkä piirteet löytyvät kaikista nisäkkäistä, ja miten erilaisina ne esittäytyvät. Tämä luento käsitteli siis karvaa. Karva on suurin syy nisäkkäiden tasalämpöisyyteen, samoin kuin höyhenet linnuilla. Karva on muutenkin hyödyllistä; väri voi viestittää asioita ja auttaa eläimiä sulautumaan ympäristöön, jotkut karvat ovat erikoistuneet tiettyyn tarpeeseen.
Yleensä kun ajatellaan karvoja, tulee mieleen koirat ja kissat sun muut. Näillä nisäkkäillä on erimittaisia karvoja, joka lisää lämmönerisystä niin, että naali on aivan tyytyväinen -50 asteessa.
Siilillä suurin osa karvoista muodostaa piikkejä, jotka suoristuvat kun eläimen iho "menee kananlihalle".
Ryhävalaalla ei ole hampaita, vaan hetula, joka muodostuu samalla tavalla kuin karva...
...ja lämmöneristykseen niillä on paksu kerros rasvaa koko ruumiin ympärillä. (Tämä on poikkileikkaus hylkeen keskeltä)
Useilla nisäkkäillä on myös tuntokarvoja suun ympärillä; eri mittaiset karvat auttavat eläintä tunnistamaan, mitä niiden ympärillä on. Tämä on erityisesti tärkeätä jos eläin viettää paljon aikaa hämärässä tai ympäristössä, jossa asioita on vaikea erottaa näön perusteella (esim. kun pitää etsiä ruokaa lehtipeitteen alta).
Joka luennon alussa kirjoitetaan mitä tiedämme päivän aiheesta, ja mitä haluaisimme oppia. Minun kysymykseni oli: miksi ihmiset ovat menettäneet täyden karvapeitteen, ja miksi karvoja on paljon tietyillä ruumiinalueilla? Tämä on vielä aika kiistanalainen aihe, koska varmaa vastausta on vaikea löytää. Oletus tällä hetkellä on kuitenkin sukupuolivalinta ja hyötyjen ja haittojen tasapaino. Samalla kun ihmisten älykkyys ja kahdella jalalla kulkeminen kehittyi, on mahdollista, että karvojen tarve ja hyödyllisyys väheni. Yksi haitta karvoista on se, että ulkoisia loisia (kuten punkkeja) on vaikea havaita. Koska ihmiset elävät ryhmissä, ulkoloiset on helppo havaita paljaalta iholta. Kuten useimmat näyttävät piirteet (esim. riikinkukon hienot höyhenet ja peuran sarvet), se, että karvoja löytyy tietyiltä alueilta todennäköisesti liittyy seksuaaliseen valintaan. Ajatus on, että naiset valitsivat pareja, joilla on karvainen rinta ja pitkät, hyväkuntoiset hiukset, joten nämä piirteet yleistyivät ajan mittaan.
