No niin, reilun kahden kuukauden Suomessa olon jälkeen, olen taas Kanadassa. Oli aivan valtavan ihanaa. Vaikkei ollut mitään töitä tai säännöllistä tekemistä, koko ajan oli paljon puuhaa ja aika meni taas liian nopeasti. Tapailin ystäviä ja perheenjäseniä mahdollisimman paljon, kävin pari kertaa Helsingin eläinsuojeluyhdistyksessä, kävin mökillä, purjehtimassa, kävelin kaupungilla, söin munkkeja ja muikkuja, hain töitä, ja olin vaan kotona. Se oli todella mukavaa. Tarkoituksena oli tulla pidemmäksi aikaa, jotta ehtisin asettautua kunnolla ja viettää siellä nyt aikaa kun ei voi tiedää miten töistä saa lomaa sitten kun töitä on. Onnistui hyvin, ei ollut kiirettä tai stressiä, mutta ehdin tehdä vaikka mitä.
Kun Mike oli käymässä, ne kolme viikkoa meni taas vielä nopeammin ohi kun jatkuvasti oli kiire paikasta toiseen että ehtisimme tehdä ja nähdä mahdollisimman paljon. Ei tainnut olla edes kolmea tuntia jolloin oltaisi vaan istuttu rauhassa kotona. Silti ei ehditty Tukholmaan tai Lintsille, eikä tavattu kuin yksi kaveri lukioajoiltani. Ehdittiin kuitenkin tavata melkein koko suku, olla purjehtimassa melkein viikko, käydä mokillä, käydä torilla ja kaupungilla monta kertaa, Tallinnassa kerran, ja syödä kaikkia suomalaisia herkkuja (silliä, muikkuja, munkkeja, lihiksiä, toast skagenia, kanttarelleja, ja lukuisia herkullisia marjoja). Meillä oli tosi kivaa, eikä kumpikaan olisi halunnut lähteä. Mike piti Helsingistä kovasti, ja miksipä ei olisikaan tykännyt. Helsinki on oikeasti todella kiva kaupunki, etenkin tietysti kesällä kun ihmiset ovat ulkona ja hyvällä tuulella. Mutta muutenkin, kaikki on suhteellisen lähellä, siellä on kiva kävellä, ja silti melkein mitä vaan voi löytää kunhan tietää mistä etsiä. Me kävimme yhtenä päivänä Espoossa katsomassa meidän vanhoja kotikulmia, ja Olarikin on yllättäen vain 15min matkan päässä keskustassa, joka on oikeasti aika luksusta, etenkin ottaen huomioon, että viimeiset 5 vuotta ollaan asuttu 40-80min matkan päässä Montrealista ja nytkin on lähes tunnin matka Torontoon. Kaikkein parasta oli kuitenkin ihan vaan se, että näki mistä olen kotoisin ja tavattiin minulle tärkeitä ihmisiä. Oli kivaa, että kaikki tuli niin hyvin toimeen ja tuntui pitävän toisistaan.
Kolme viikkoa oli liian vähän, kaksi kuukautta oli liian vähän, mutta aikaa on aina liian vähän sillä lähteminen on aina ikävää. Olen tottunut siihen, että matkustelen Suomen ja Kanadan välillä edestakaisin, mutta nyt en olekaan menossa syksyllä kouluun, joten tällä kertaa lähtö oli erilainen. Oli todella surullista lähteä kun en tiedä, koska pääsen taas takaisin Suomeen näin pitkäksi aikaa. Ollaan kyllä ihan tosissamme puhuttu siitä, että muutetaan joku päivä Suomeen, kunhan meillä on ensin vähän työkokemusta ja Mike osaa edes pari lausetta suomeksi. Nyt on kuitenkin tärkeintä, että aloitamme työelämän ja oman yhteisen elämän. Minä haen eläinlääkikseen tänä vuonna ja ensi vuonna jos nyt ei onnistu, ja vuoden päästä voin hakea permanent residencya Kanadasta, joten on muutenkin ihan fiksua olla täällä. Vaikka on surullista lähteä, odotan ihan innolla sitä, että aloitan uuden elämän. On kiva tutustua uuteen kaupunkiin ja kokea Kanadaa ihan uudella tavalla (Quebec on kuitenkin ihan erilainen kuin muu maa). Lähes 20 vuoden koulunkäynnin jälkeen ajatus töistä tuntuu myös ihan mukavalta. Vaikka opiskelijan elämä onkin aika vapaata ja hauskaa, on kiva ettei vapaa-ajalla tarvitse stressata sitä, ettei ole lukemassa, ei tarvitse valvoa öitä kirjoittaen esseitä tai valmistautuen seuraavan päivän tenttiin. On myös kiva tienata rahaa ja ottaa ensimmäinen askel kohti loppuelämää. Mutta tosiaan, ei huolta, kyllä minä vielä palaan. Aivan kuten aina ennenkin, tulen käymään heti kun pääsen ja se muutto Suomeen on oikeasti ihan vakava ajatus, vaikkei se ihan heti toteudukaan.
Tänään ei tehdä juuri mitään, ollaan vaan ja käydään hankkimassa paikalliset kännykkänumerot. Huomenna alkaa työnhaku ja tällä viikolla pitäisi vielä koittaa saada paikallinen ajokortti ja autovakuutus. Lokakuussa käyn GRE-tentissä, joka vaaditaan eläinlääkikseen, ja marraskuuhun mennessä pitäisi saada hoidettua muut asiat, mitä hakemukseen tarvitaan. Tekemistä siis riittää, ja vaikka kaipaankin takaisin lomalle, niin kai se on, ettei ihminen ikuisesti voi lomailla.
Vielä kerran sanon, että oli tosi kiva kesä kaikinpuolin! Te olette kaikki kovin rakkaita minulle ja on aina ihana nähdä teitä. Hyvää syksyä, nähdään pian!!!
