Puuhaa

Puh mikä viikko! Kun vihdoin saavuimme Montrealiin, alkoi kova puuhaaminen. Torstain ja maanantain välisenä aikana ehdimme käydä Walmartissa ja Ikeassa, hakea avaimet, koota huonekaluja, siivota kämppä... Hyvä niin, sillä tiistaina minulla alkoikin jo koulu. Ensimmäisellä viikolla meillä ei kuitenkaan ole mitään muuta kuin luentoja, joten pääsin koulusta joka päivä viimeistään puoli 3. Sen jälkeen oli hyvin aikaa käydä esimerkiksi katselemassa autoja ja talleja. Löytyikin ihan vakuuttava autokauppias ja sellainen talli, joka vaikutti kivalta. Tällä viikolla olisikin sitten tavoitteena ostaa auto, soitella tallin omistajalle, löytää televisio ja hankkia netti. Ja tietysti käydä koulussa siinä välissä. Eli tekemistä riittää edelleen.

Vaikka olikin paljon puuhaamista, oli meillä äidin kanssa kuitenkin myös aikaa huilailuun. Viereinen kahvila tuli vakiopaikaksi, ja kiersimme melkein kaikki Ste. Annen herkulliset ravintolat. Täällä osataan laittaa ruokaa! Äiti kävi keskustassa ja leffassa, minä koulun järjestämissä tapahtumissa. Olen nyt jo tavannut enemmän ihmisiä kuin viime vuonna. Silloin en ensimmäisellä viikolla osallistunut moneenkaan tapahtumaan, mutta kuulemma tämän vuoden uudet opiskelijat ovat paljon aktiivisempia ja hauskempia kuin viime vuoden. Siltä vaikuttaakin - niitä on kaikkialla valtava määrä!!

Nyt on siis vielä aika kiireistä aikaa, mutta rupeaa näyttää siltä että kaikki järjestyy lopulta. Asunto näyttää ihan asunnolta ja kurssit vaikuttavat mielenkiintoisilta. Enköhän kahden viikon päästä ole jo päässyt arjen rytmiin ja unohtanut kaiken tämän hösläämisen.

Helsingistä New Yorkiin

Lähdimme aamulla äidin kanssa Helsingistä suuntaamaan New Yorkiin. Nukuin kuin tukki koko lennon Helsingistä Lontooseen. Siellä pääsimme aika nopeasti turvatarkastusten läpi ja äidin BA-kultakortti oli vielä kuukauden voimassa, joten pääsimme loungeen odottelemaan. 4 tunnin odotus meni nopeasti niin hienoissa tiloissa. Teetä, ruokaa, keksejä, ja mukavat sohvat. Aika tyylikästä. Jossain vaiheessa havahduin siihen, että kello olikin niin paljon että lentokoneemme ottikin jo matkustajia kyytiin. Hyvä että portti oli kuitenkin lähellä niin ei tullut hätä. Lennolla JFK:lle nukuin paljon ja katsoin elokuvat I love you, man ja Is anybody there? Toinen hauska komedia, toinen surullinen draama. Molemmat hyviä. New Yorkin kentällä äiti vietiin takahuoneeseen ja moitittiin matkapapereiden puutteesta. Mulle ei sanottu mitään. Ehkä on vakuuttavampaa kun opiskelee Kanadassa, eikä asu Intiassa. Tai sitten mulla on vaan tarpeeksi USA:n leimoja viime vuosina niin eivät epäilykset herää?

Olimme aika poikki ja nälkäisiä siinä vaiheessa kun vihdoin pääsimme hotelliimme. Emme edes käyneet suihkussa, lähdimme vaan ulos etsimään ravintolaa. Kävelimme jonkin verran ympäriinsä ja vihdoin päädyimme japanilaiseen. Sushi taisi oikeastaan olla aika hyvä ratkaisu jonkun paistetun pihvin sijasta pitkän lennon jälkeen. Kävimme kyllä vielä hakemassa kaupasta Häagen Dazs-jäätelöä ja nyt on aika kylläinen olo. Ja nyt uni maistuukin! Huomenna kiertelemme vähän kaupunkia ja käymme katsomassa Hair-musikaalin.

Tylsä juttu berliininmunkista

Viimeisen viikon aikana en ole mitään halunnut niin paljoa kuin berliininmunkin. Siis aivan ylitsepääsemätön "craving" (mikä on suomenkielinen vastike?) Aina kun olen kävellyt kaupan ohi, olen käynyt toiveekkaana katsomassa josko sellaisia löytyisi. Ja viikon aikana kävelee kaupungissa aika monen kaupan ohi. Alepasta, Siwasta, Stockmannilta, Kampista... kaikkialta olen etsinyt mutta jostain syystä missään ei sellaisia ollut. Ehdin jo ihan huolestua, että on joku boikotti meneillään tai laki on kieltänyt berliininmunkit. Löysin tänään kotimatkalla - päivän kolmannesta kaupasta - vihdoin berliininmunkin. Viimeisen kappaleen. Ihan herkullinen.

Työttömänä

Kesäni on ollut täynnä töitä. Viihdyin sairaalassa, mutta tuntuu siltä etten ole oikeastaan muuta tehnyt kuin käynyt töissä. Iltaisin ei oikein viitsinyt mennä kavereiden kanssa ulos, kun tiesi että seuraavana päivänä herätys oli jo kuudelta, eikä minulla ollut kuin kolme vapaata viikonloppua, joten silloinkaan ei oikein päässyt minnekään. Perjantaina oli viimeinen työpäiväni, siitä lähtien olen ollut vapaalla. Aluksi mietin, että tuleekohan tylsää kun rutiinit loppuu, mutta eipä ole vielä tullut! Olen tapaillut paljon kavereita, käynyt pari kertaa ulkona, tavannut Mummun katsellut leffoja, käynyt koiran kanssa kävelyillä... Olen saanut puhelimen ja tietokoneen huoltoon, tosin puhelimesta ei ole vielä kuulunut, ja tietokonetta ei korjatakaan. En ole saanut aikaiseksi ostaa uutta.

Tänään olen menossa syömään ja huomenna menen aamulla hierojalle ja illalla on rapujuhlat. Viikonloppuna olen menossa kavereiden kanssa Flow-festivaalille, joissa on vain pari tuntemaani esiintyjää, mutta odotan silti innolla! Ensi viikolla olisi tarkoitus mennä parin kaverin kanssa mökille ja sitten toivottavasti purjehtimaan. Sitten onkin jo melkein aika pakata kamat ja palata Kanadaan.

Juhannus

Olin vielä keskiviikkona epävarma juhannus-suunnitelmistani - kavereilla ei ollut mitään houkuttelevia suunnitelmia ja minun oli sunnuntaina oltava yhdeltä töissä joten esim Veksuun lähteminen ei tuntunut järkevältä. Lopulta kuitenkin sain kutsun Jutalta mennä viettämään hänen vanhempiensa kanssa juhannusta mökille Perniöön, ja lupauksen että koirakin saa tulla mukaan ja lähdetään sunnuntaina jo aamulla pois.

Tavoite oli lähteä perjantaina yhdeltätoista ajamaan, mutta uni maistui ja torkku-nappia tuli painettua pari kertaa, joten lähtö myöhästyi hetkellä. Oltiin kuitenkin ennen kahtatoista liikenteessä, mutta valitettavasti silloin alkoi järkyttävä kaatosade. Koko kahden tunnin ajomatkan aikana satoi enemmän tai vähemmän.. yleensä enemmän. Opinkin oikein mestarimaisesti käyttämään Jeepin tuulilasinpyyhkijää, jota en ole ennen hallinnut lainkaan.

Kun saavuimme mökille, meitä odotti katettu pöytä josta löytyi salaattia, leipää, lohimoussea (nam!) ja viiniä. Lounaan jälkeen lähdimme Jutan ja Josien kanssa kävelylle keräämään kukkia. Kävelimme varmaan noin tunnin verran ja keräsimme kokonaisen korillisen kukkia, tarkoituksena tehdä seppeleitä ja juhannustaikoja. Jutta, Jutan äiti ja minä teimmekin kaikki omat kukkaisseppeleet, toisilla enemmän ja toisilla vähemmän onnistuneita. Omani oli vähän surkean näköinen kun ensimmäistä kertaa yritin, mutta hupia siitä ainakin riitti. Meidät oli kutsuttu naapureiden mökille katselemaan kun lippua nostetaan. Sinne olikin kerääntynyt melkein kaikki sen kadun mökkiläiset, ja lipunnostoa tahditti lippulaulu, jonka sanoja harva kuitenkaan oikeastaan osasi. Sen jälkeen vielä kuoharit ja joku toinen aivan tuntematon laulu, jonka jälkeen menimme vielä sisälle seurustelemaan. Meillä oli Jutan kanssa melkein yhtä eksynyt olo kuin isäntäväen 9-vuotiaalla pojalla, mutta saimme herkullista mustikkapiirakkaa ja kaikki vieraat ihastuivat Josieen.

Nämä juhlat antoivat sopivasti aikaa paljun lämmetä, joten kun palasimme omalle mökille, pääsimme Jutan kanssa suoraan saunaan ja paljuun. En ole ennen edes nähnyt paljua, mutta oikein rentouttavaa siellä oli istuskella siideri kädessä metsään tuijottaen. Raskasta puuhaa tosin, koska sen jälkeen huikoi ihan kunnolla. Mutta eipä se mitään, sillä taas oli pöytä katettu! Tällä kertaa saatiin myös grillin herkkuja - erilaisia vihanneksia, ribsejä ja "Perniön spesiaalia" tervalla maustettua possun kyljystä.

Lauantai aamuna kun olimme aamupalalla, meille huomautettiin että ne 9 erilaista kukkaa jotka oli tarkoitus laittaa tyynyn alle, olivat jääneet ulos pöydälle! Eipä siis onnistuneet juhannustaiat, eikä selvinnyt tulevia sulhasia. Aamiaisen ja pienen marinan jälkeen, Jutan isä sai tämän taivuteltua lähtemään pelaamaan golfia kanssaan. Me päätimme sitten lähteä Jutan äidin kanssa kävelylle Josien kanssa, kiertäen metsäreittejä ja meren rantaa golf-kentältä mökille. Pysähdyimme kahvilassa ostamassa jätskit (koira ei saanut mitään), ja kahden tunnin melko reippaan kävelyn jälkeen saavuimme mökille. Emme edes tajunneet matkan olleen niin pitkä, mutta kyllä siinä kuulemma ainakin 6km tuli käveltyä. Vaikka täällä kotona ulkoillessa, Josie on yleensä aika laiska kävelemään ja käyttää nuuhkimiseen ainakin puolet ajasta, tuolla maalla se käveli oikein innokkaasti koko matkan, eikä jouduttu paljoakaan sen vuoksi pysähtyä. Kyllä perillä kuitenkin väsytti aika paljon, ja mietittiin että pitäisikö ottaa jotain pientä naposteltavaa. Golfaajat tulivat kuitenkin jo silloin takaisin, niillekin tuli nälkä ja silloinhan on pakko tulla kotiin. Päätettiin siis syödä päivän iso ateria jo aikaisemmin - salaattia, perunaa, pihviä... Ruokalevon jälkeen menimme taas paljuilemaan ja saunomaan. Loppuilta olikin rauhallisempi, eikä tehty juuri mitään. Lojuimme sohvilla telkkari päällä, ja minä löysin Alkemistin kirjahyllyltä. Oli onni että päätin aukaista sen, sillä luinkin sen samana iltana jo loppuun, eli ihan tykkäsin!

Sunnuntaina oli tarkoitus koittaa lähteä 9-9.30, jotta ehtisin levätä hetken kotona ennen töitä, mutta kymmeneenhän se lähtö venyi. No ei se mitään, kotimatka sujui ongelmitta kun aurinko paistoi eikä juhannuksen jälkeinen ruuhka ollut vielä alkanut. Ehdin olla kotona puolisen tuntia ja työpäiväkin meni ihan leppoisasti.

Polttaa polttaa

Viime viikolla oli kaunis päivä, aurinko paistoi ja oli lämmintä.  Päätinpä siis mennä koiran kanssa ulos tuohon Väiskin puistoon lukemaan National Geographicia.  Valitettavasti en tajunnut että Suomen toukokuussa saattaa palaa, joten illalla kun rapsutin olkapäätä ihmetyin kovasti kun se sattuikin - huomasin sen olevan ihan punainen ja seuraavana päivänä paidan pukeminen oli aika tukalaa.  Olin sen jälkeen ostanut uuden lehden ja päätin tänään mennä uudelleen kokeilemaan puistossa istuskelua.  Tällä kertaa valmistauduin paremmin ja laitoin kasvoille ja käsivarsiin aurinkovoidetta.  En kylläkään muistanut laittaa jalkoihin vaikka hame päällä se olisi kannattanut.  Nyt on vuorostaan polvet ihan punaisina ja kipeinä.  Noh, askel kerrallaan.  Ja värihän se punainenkin on!

Luin muuten tästä uudesta National Geographicista, että puutarhat kattojen päällä ovat yleistyneet, ja ovat itse asiassa pakollisia uusissa tasakattoisissa rakennuksissa mm. Sveitsissä ja Saksassa (Ilkka, kiipeä katolle katsomaan näkyykö!).  En ole tätä kamalasti ajatellut ennen, mutta varmaan juuri tällaisia asioita tekevät ne opiskelijat, jotka meidänkin koulusta valmistuvat bioinsinööreiksi.  Tällainen "vihreä katto" viilentää lämpötilaa kesällä, imee sadevettä, imee hiilidioksidia ja antaa asumistilaa linnuille ja muille eläimille.  Ja on lopulta sekä ekologista että taloudellisesti järkevää.  Se on ympäristötieteen opiskelijalle todella jännittävä ajatus, sillä usein ympäristöystävällisyyden edessä seisoo raha ja puute suorasta hyödystä ihmisille.

Jos kiinnostaa, NG juttu löytyy TÄÄLTÄ.

Näkymä jostain korkeasta rakennuksesta Stuttgartissa.

Vapaapäivä

Eilen oli vapaapäivä, ja olin ajatellut että vihdoinkin saan nukkua vaikka yhteen jos haluan.  Kunnes Antti kertoi, että siivoojat olivat tulossa kymmeneltä.  Se siitä nukkumisesta, mutta itse asiassa se kääntyikin ihan positiiviseksi asiaksi.  Menin kaupungille yksin ilman mitään erityisempiä suunnitelmia, ja vietinkin siellä nelisen tuntia.  Kävin kirjakaupassa, ostin ripsien kihartimen, ja tein muita yhtä tärkeitä asioita.  Pistäydyin vielä jossain lounaalla, ja tuntui aika hyvältä olla keskustassa yksin, ilman mitään kiireitä.  Saattoi vain katsella ihmisiä touhuissaan, "people-watching" onkin oikeastaan aika kiva harrastus.  Harvemmin tulee käytyä kaupungilla yksin, ja vielä vähemmän syötyä ulkona yksin.  Sen jälkeen kun tulin kaupungilta, en tehnyt loppupäivälläni yhtään mitään.  Ihan hyvä että piti herätä aikaisin ja lähteä pois kotoota.