perjantai 19. lokakuuta 2007

Autosta hyötyä


Kun Andrea tuli takaisin thanksgiving viikonlopun jälkeen, hän toi auton mukanaan. Tämä helpottaa elämäämme suunnattomasti. Ennen olimme täysin bussien varassa. Busseja on helppo käyttää, mutta ne rajoittavat tekemisiä paljon, koska niillä kestää kauan matkustaa kaikkialle, pitää vaihtaa busseja ja niihin on pakko ehtiä.

Kerroin aikaisemmin, että tältä kampukselta kulkee bussi suoraan ruokakaupan luo keskiviikkoisin. Tällöin on kuitenkin aika ikävä käydä ruokakaupassa, koska on kiire ehtiä bussiin, ja ruokakauppa on täynnä opiskelijoita etsimässä ruokaa. John Abbottin opiskelijat käyvät samassa ruokakaupassa noin tuntia ennen meitä, niin valikoimatkin ovat melko huonot. Elokuviin mennessä pitää valita elokuva, joka loppuu ennen iltaseitsemää että ehtii viimeiseen bussiin. Samoin viimeinen bussi mallista lähtee ennen kuin kaupat sulkevat. Tuntuu hyvältä, että - vaikkei oikeasti menisi minnekään kovin usein - on vapaus käydä missä vaan kaupassa koska vaan, huolehtimatta siitä ettei jaksa kantaa kasseja bussissa tai siitä ettei ehdi viimeiseen bussiin.

Andrea toi myös poikaystävänsä kotoa thanksgiving viikonlopun jälkeen. Kun seuraavana viikonloppuna hänen piti lähteä takaisin kotiin, oli huomattavasti halvempaa ostaa bussilippu Vermontin Burlingtonista, ja ajaa Vermontiin, kuin mennä bussilla suoraan Montrealista. Ajoimme Andrean ja hänen poikaystävänsä kanssa siis Amerikkaan ja takaisin viime sunnuntaina. Lähdimme 8.30 aamulla ja olimme takaisin huoneessamme klo 14 maissa. Rajan ylittäminen molempiin suuntiin oli helppoa. Edessämme oli vain 2 autoa eikä rajavartiat kysele paljoa kun on todistus siitä että käy koulua McGillissä. Minä olin kuitenkin vaikeampi tapaus kuin Andrea, koska olen USAn permanent resident, mutta kotini on Suomessa ja asun Montrealissa. Sen kummempia ongelmia ei ollut kuin hämmennystä minun tilanteeni takia. Rajan ylitys molempiin suuntiin kesti alle 20 minuuttia.

Ihmeellistä että saatoimme käydä toisessa maassa ja tulla takaisin ennen kuin useimmat kavereistamme olivat edes heränneet.

4 kommenttia:

Ukki kirjoitti...

On näillä nykyajan poikaystävillä kestämistä, kuljetellaan kuin postipakettia sinne ja tänne!

Mikko kirjoitti...

Kuulostaa hauskalta piipahtaa välillä Amerikassa. En tajunnut että Burlington on noin lähellä. Sinnehän me vietiin Ilkka jouluna 1999 kun lähti Bretin luokse Ohioon. /öiti

Anonyymi kirjoitti...

Nyt kun auto kämppiksen puolelta, sinun vanhempasihan voisi hankkia teille kotiapulaisen, pesemään pyykkiä. / täti

Ukki kirjoitti...

Eiköhän kanadalainen yhteiskunta ole rakennettu aika lailla USAn malliin eli oletetaan käytössä olevan oma auto, palvelut ovat muutoin hankalasti käytössä. Kun ehdit, olisi mukava kuulla hieman siitä miltä Kanada Sinusta tuntuu, onko yliopistonne esim. byrokraattinen laitos.