Viikon loma teki minulle erittäin hyvää. Tuntui luksukselta päästä nukkumaan isoon sänkyyn omaan huoneeseen, ilman mitään erityisiä suunnitelmia viikolle. Kaipasin suuresti tekemistä, koska täällä Montrealissa on viimeaikoina harvemmin tehnyt mieli mennä kauppaa pidemmälle paksuun lumeen rämpimään. Näin viikon aikana yliopiston, apinoita, ekologisen puiston, elokuvan, Salcompin tehtaan, kävimme ratsastamassa, syömässä, ja kynsi- jalka- ja kasvohoidossa. Joka päivä oli jotain tekemistä, tuntuu että teimme lähes kaikkea mitä Manauksessa on tarjolla.
En ole koskaan käynyt manikyyrissä, pedikyyrissä tai muutenkaan viettänyt aikaa kauneushoitoloissa. Manauksessa heti ensimmäisenä päivänä jouduin hoitoon, jossa yksi nainen pitää jalkaani sylissään ja toinen hoitaa käsiäni, ja kolmas tuli vielä lopulta hakemaan toiseen huoneeseen nyppiäkseen kulmakarvat. Tuntuu oikeastaan ihan mukavalta katsella ikkunasta kun ihmiset kävelevät mallissa, samalla kun toiset häärivät ympärillä huolehtimassa.
Aryn kanssa tuli viimeksikin käytyä hauskoissa paikoissa "portugalintunnilla". Kävimme tällä kertaa hänen kanssaan vain UFAMissa, viidakkoyliopistossa, jonka vain näin viime kerralla. Oli mielenkiintoista nähdä miten erilainen Manauksen "viidakkoyliopisto" oli verrattuna McGilliin. Hassua että eläintiede koski selkeästi eksoottisempia eläimiä kuin lehmiä, tuntui todellakin tylsältä sanoa että itse kiinnostaisi hevoset, eikä käärmeet tai apinat. Yleisemmällä tasolla tuntui kuitenkin olevan samanlaisia ihmisiä ja samantyyppinen tunnelma kuin McGillin "maatila"-kampuksella.
Minulle ratsastuskerrat olivat tietysti viikon kohokohtia, sillä en ole vieläkään löytänyt täältä läheltä tallia jossa voisi käydä. Suomessa koitin käydä kaksi kertaa viikossa, ja nyt kun en voi harrastaa sitä täällä, on minulla ollut ikävä ratsastusta. Viimeksi oli eri opettaja ja eri hevonen, minun onneksi. Nämä tunnit olivat paljon kivempia! Isä laukkasi omalla puolellaan koko tunnin samalla kun äiti ja minä tottelimme Eun ohjeita. Kolmas ratsastuskerta oli maastossa, eipä ole ennen tullut ratsastettua keskellä sademetsää!
Viikon loppuessa ja sunnuntain lähestyessä ajattelin, etten haluaisi poistua Manauksesta! Tiesin että minulla olisi fysiikan koe seuraavalla viikolla ja muut kokeet ja lukukauden loppu nurkan takana, eikä loma ollut ehtinyt vielä kunnolla purea. Kun palasin Montrealiin, sain kuitenkin luettua ja selviydyin fysiikan kokeestani, tuntuu että loma kuitenkin ehti auttaa! Kohta on kuitenkin pidennetty pääsiäisviikonloppu (jolloin NYC olisi taas suunnitelmissa), sen jälkeen pari koetta ja vajaan 1,5 kuukauden päästä loppuu kouluvuosi. Hullua että aika, etenkin joululoman jälkeen, on mennyt niin nopeasti.
2 kommenttia:
Ary toivoisi kovasti McGillistä opiskelijalaumaa Manaukseen niin voisi lähteä taas näyttämään yliopistoa ja järjestää jonkun yöllisen eläintenkeruuretken tutkijoiden kanssa.
Eu kaipaa nuorempaa suomalaista ratsastajaa tunnille, sellaista joka vielä osaakin jotain. Eli sinua taidetaan odottaa Manaukseen jatkossakin./Ä
Tulen aivan ehdottomasti Manaukseen taas kun pääsen. Minäkin haluaisin opiskelijalauman McGillista Manaukseen, ja tietenkin haluan taas Eun tunnille ratsastamaan.
Lähetä kommentti