Talvi?

Tämä vuosi on ollut vähän kummallinen lumen suhteen. Mielestäni tähän aikaan vuodesta on ollut lunta jo pitkään ja kouluun raahautuminen lumikinosten läpi on ollut tuttu juttu. Tänä vuonna on satanut pari kertaa lunta, mutta se on sulanut joko iskiessään maahan tai seuraavaan päivään mennessä. Toissapäivänä heräsin valmiina lähtemään ensimmäiseen tenttiin kun huomasin että ulkona oli oikein kunnon lumisade. Raahauduin koululle ja heti iski tuttu tunne - ei pystynyt katsomaan ylös, kun pienet kylmät hiutaleet iskeytyivät kasvoille, autoja ei kuullut tai nähnyt (koska silmät katsoivat maahan) ja koululle käveleminen oli kuin urheilua. Saappaat ovat painavat ja jokainen askel on joko liukas, koska seuraa jonkun toisen jälkiä, tai korkea, koska pitää raivata oma tie. Nyt on kai oikeasti tullut talvi.

Napsaisin tämän kuvan ikkunasta - takana näkyy

joki, joka ei ole vielä yhtään jäätynyt.

Se keskiviikon koe (kemia) tuntui muuten menneen hyvin! Kaikki materiaali mitä luennoilla oltiin käyty läpi, oli mulle harvinaisen selvää. Oli vain joitain kysymyksiä kirjasta, joista en ollut varma.

Torstaina oli "society and environment", joka myös taisi mennä ihan hyvin. Ensimmäiset kysymykset olivat lähinnä ulkoamuistia - termien selitystä sun muuta (define postmodernism, neoclassical economics, embedding, Stern Review...) Toinen osuus oli essee, jossa piti selittää miten jotain kehitysmaan projektia pitäisi muuttaa, jotta se toimisi. Selitykset osasin ongelmitta, mutta essee oli mielestäni vähän typerä, koska siinä ei oikeastaan tarvinnut tietoja, mitä opittiin kurssilla, joten en tiedä mitä siinä haettiin (mun vastaus kuitenkin oli mielestäni ihan järkevä...)

Loppupuristus

Tämä aika vuodesta on kaikkea muuta kuin leppoisaa joulun odotusta. Luennot loppuivat viime viikolla ja nyt alkaa finalit (mulla on ensimmäinen huomenna). Kun käy koululla, jokainen istuin ja työpöytä on varattu kun opiskelijat valmistautuvat kokeisiin. Stressi paistaa ihmisten kasvoilta, nyt kukaan ei keskity mihinkään muuhun kuin lukemiseen.

En tiedä mikä opiskelijoita vaivaa, kun mitään ei saada hoidettua ajoissa. Viime viikolla oli viimeisten projektien ja tehtävien palautus, joten vietin paljon aikaa kirjastossa. Joka päivä tuntui, että joka toinen ihminen työskenteli saman asian parissa kuin minä. Minä olin sentään aloittanut kaikki tehtävät aikaisemmin, mutta silti piti työskennellä jokaisen parissa viimeisen palautuspäivän keskiyöhön asti. Kaikilla tuntuu olevan sama ongelma.

Nyt siis ei ole enää mitään muuta jäljellä kuin viimeiset kokeet, jotka painavatkin eniten. Onneksi olen käynyt luennoilla ja olen suht-varma osaamisestani, mutta silti pitää opetella kaikki mitä kursseilla on opittu, ja läpäistä 5 koetta kahden viikon aikana. Tänä aikana oikeasti selviää kuinka paljon itse-kuria on, kun ei ole muuta kuin aikaa ja opiskelumateriaalia.


ps. Yhdestä projektista: Meidän piti koota yhteen tietoja kaikista selkärangallisista, mitä olemme nähneet lukukauden aikana. Excel osuus oli "helppo", piti kerätä eläinten nimet, havainnon paikka, jne. Jokaisesta eläimestä piti vielä olla kuva, ja sen sai hoitaa ihan miten itse tahtoi. Kun olin kerännyt kaikki tiedot ja lajitellut kuvat nätisti paikoilleen, kello oli 21 (palautusaika oli keskiyö). Sitten huomasin että tiedoston koko kuvien kera oli järjettömän suuri, ja minun piti ruveta miettimään toista tapaa järjestää kuvat. Noin 23:45 sain tiedoston tiivistettyä 10 kertaa pienemmäksi ja sain vihdoin projektin lähetettyä. Jos olisi todella taitava tietokoneen käyttäjä, tällaiset asiat hoituisivat hetkessä, mutta tästä näkee että joksus teknologian takia projektin viimeistely voi viedä huomattavan paljon aikaa.

New York, New York

Okei, New Yorkin matkasta on nyt kuukausi, mutta lupasin kirjottaa siitä blogin, joten nyt tulee! Ikoset olivat syyslomalla New Yorkissa, joten olivat samalla mantereella kuin minä ja peräti itärannikolla, oli tietysti pakko mennä tapaamaan. Nina oltiin sopivasti kutsuttu katsomaan New York Yankees (pesäpallo) matsia, joten lähdimme matkaan yhdessä mun autoni kanssa. Päätimme lähteä torstaina luentojen jälkeen ja palata takaisin niin, että sunnuntai jäisi vapaaksi. Lähtö myöhästyi tietysti hiukan aikataulusta, mutta yli puolet matkasta saatiin kuitenkin ajettua valoisaan aikaan.

Ensimmäinen yö nukuttiin Ninan isän luona Connecticutista, suunnitelmana että minä lähden sitten aamulla junalla NYCiin tapaamaan Ikoset. Junamatka kesti noin 50min, ja tapasin Ikoset sitten Grand Central juna-asemalla melkein heti kun pääsin perille. Lähdimmekin sitten suoraan autovuokraamoon, koska päivän suunnitelmana oli mennä King of Prussia ostoskeskukseen Pennsylvaniaan. Yleensä en ole mitenkään innokas shoppaaja, mutta olin päättänyt että hoidan koko vuoden vaateostokset yhdellä kertaa. Erosimme "lasten", "naisten" ja "miehen" ryhmiin, tapasimme kerran lounaalla, ja viiden tunnin jälkeen olimme ostaneet lähes koko mallin tyhjäksi. Pakko kuitenkin huomauttaa, että vaikka olin pro-shoppaajien parissa, minä taisin palata isoimman pinon kanssa. Kaikki kuitenkin mahtui autoon, ja tavoite ostaa kaikkea kivaa tuli toteutettua.

Eikä sitten muuta kuin hurautettiin vaan takaisin New Yorkiin. Kuski saattaisi käyttää eri sanaa, mutta takapenkkiläisellä ainakin oli ihan mukavat oltavat. Illalla kävimme syömässä läheisessä ravintolassa, jossa kaikki omaperäisesti tilasivat kanaa (hieman eri muodoissa kuitenkin). Hotellilla vielä esiteltiin mitä kukin oli ostanut, ja sitten nukuin kuin tukki. Shoppailu on rankkaa!

Aamulla hotellin aamupalalle uusissa vaatteissa, minä otin tietysti heti ensimmäisenä New York bagelin, joka hieman huolestutti Tiinaa.. "kai meinaat syödä jotain muutakin?" Opiskelija unohtaa joskus pitää huolta itsestään ja tarvitsee aina välillä äidin, tai vähintään jonkun muun äidin, jankuttamaan äitimäisiä juttuja. Aaamiaisen jälkeen lähdimme kaupungille ja ison Halloween-asu kaupan jälkeen jakaannuimme taas pieniin ryhmiin. Pyörittiin Lauran kanssa Times Squarella, Disney kaupassa, MTV kaupassa, Abercrombiessa (josta kuva ihan ihan kohta!!), central parkissa...kunnes tuli aika tavata hotellilla lounasta varten. Näppäriä ja taitavia kun olemme, hitusen ennen sovittua aikaa ehdin vielä ostaa I <3 NYC hupparin, hyppäsimme taksiin ja saavuimme ajoissa hotellille.

Abercrombien tyontekijoilla on rankka duuni, pitaa seista
ovella ilman paitaa ja poseerata kuvia varten.

Päätimme lähteä lounaalle Spotted pig -ravintolaan, joka minun kannaltani ei ollutkaan viisain vaihtoehto. Todella viihtyisä ja soma ravintola on huippusuosittu, ja nytkin oli ruuhkaa riittämiin. Jono oli tunnin pitkä, joka olisi ollut aivan ok, mutta kun minun oli tarkoitus tavata Nina hotellilla puolentoista tunnin päästä. Minä jouduin siis tilaamaan hopussa jotain, jota voisin syödä baarin ääressä sillä välin kun odotettiin pöytää. Hampurilainen olisi kestänyt turhan kauan, joten valitsin sokkona rolled oats ja jotain, joka olikin jonkin tapainen vähän löllö puuro - ihan hyvää, muttei ihan hampurilainen. Pilkullisesta possusta jäi siis vähän laimea maku, mutta myönnän että se on mun, eikä possun vika! Ja lupaan mennä sinne vielä joskus, koska ilmapiiri oli todella mukava. Kiiruhdin ulos juoksemaan taksien perään, ja saavuin stressaantuneena hotellille myöhässä. Sitten vielä huomasin kadoittaneeni huoneen avaimen jossain matkalla (se oli farkkujen takataskussa!! Miten sieltä voi kadota mitään??) Inhoan sitä kun pitää kiirehtiä lähdön kanssa, ja nyt tämä. Itkuisena ravasin auton, respan ja puhelimen välillä enkä rauhoittunut kunnes vasta sitten kun istuin autossa ja rupesin hengittämään. Sitten totesin että ehkä olin vähemmän vihainen myöhästymisestä ja avaimen hukkaamisesta, ja enemmän surullinen siitä että sain olla "perheen" kanssa niin lyhyen aikaa.

Täällä ei oikeastaan koskaan tapaa ketään muita kuin toisia opiskelijoita, joten muuta seuraa tulee ikävä. Kukaan ei tee ruokaa tai vie ravintolaan, eikä ketään kiinnosta koska tulen kotiin tai mitä teen päivät pitkät. Joten tämä pieni loma oli minulle tarpeellinen ja hyödyllinen. Oli ihana nähdä tuttuja, ja meillä oli huiman hauskaa! Tai ainakin mulla, joka sai nauttia perheen seurasta (ja Willen vitseistä) ilman että joutumatta kestää niitä joka päivä.

ps. Matka yhteen suuntaan kesti n. 7 tuntia (620km), kuluttaen 1,25 tankkia bensaa ($45), ja opimme että sen jälkeen kuin bensan merkkivalo syttyy, on ainakin 20km aikaa ehtiä bensikselle.

:)

Viikonloppuna en tehnyt juuri mitään, mutta sain koulujuttuja hoidettua, kävin Walmartissa (tarvitsin shampoota ja muuta sellaista) ja joogasin molempana aamuna! Sain tänään valmiiksi paperin ekologisesta jalanjäljestä joka pitää palauttaa ylihuomenna. Tästä olen erittäin ylpeä, koska olen maailman huonoin aloittamaan töitä ajoissa, mutta kerrankin ei tarvitse stressata että kuinka monta minuuttia on jäljellä palautusaikaan. Tänään saatiin myös viime viikon kemian kokeen tulokset, ja sain yllättäen parhaan arvosanan mitä olen yliopistossa saanut.. ja vieläpä kemiasta, joka on (tai ainakin luulin sen olevan) kaikkein inhottavin aine mitä olemassa on. Kenties olenkin ihan hyvä opiskelija!

Tällä viikolla toivottavasti saan vaihdettua talvirenkaat autoon, mutta täällä on ollut niin ihmeen lämmintä että se tuntuu hölmöltä.

Heh, pahoittelen muuten blogikirjoitusten epätasaisuutta. Välillä ei tunnu olevan aikaa edes ajatella blogia, ja joskus tulee kirjoitettua kolme juttua päivässä. Noh, pääasia että joskus kirjoitan jotain!

C

Oletettavasti uutisten kautta kaikki tietävät että fossiilisten polttoaineiden käyttö on kiistanalaista. Mutta miksi?

Maailman kaikki maassa oleva hiili muodostui noin 290-360 miljoonaa vuotta sitten. Kun maa rapistuu ja kuluu, hiili poistuu maasta (lähinnä hiilidioksidina). Tämä luonnollinen prosessi vapauttaa 0.05Gt hiiltä vuodessa. Ihmisten fossiilisten polttoaineiden käyttö on käytännössä vain nopeutettu versio tästä, vapauttaen 7Gt hiiltä vuodessa. Siis 140 kertaa enemmän hiiltä vapautuu maasta ihmisten takia kuin luonnostaan.

Ympäristötiede on täynnä epävarmuutta, emmekä tämänkään tarkkaa vaikutusta tiedä. Mutta minusta on vähän huolestuttavaa että muutamme luonnon prosesseja niin paljon tietämättä miten se vaikuttaa ympäristöön.
Hiilidioksidin määrässä on vähän sama huoli. Ylläoleva kaavio näyttää sen pitoisuudet viimeisen 400 000 vuoden aikana. Tällä hetkellä pitoisuus on noin 380ppm, 100 enemmän kuin mitä se on ollut normaalisti korkeimmillaan. Kannattaa huomioida, ettemme tiedä mitä 100 päälle normaalin tarkoittaa, mutta 100 alle normaalin (180ppm) viittaa jääkauteen. Se on aika suuri ero.

Kirjastossa

Eilen oli mikroekonomian toinen tentti, joka tuntui menneen huonommin kuin ensimmäinen. Tiesin materiaalin mielestäni yhtä hyvin, mutta viimeiset 2 kysymystä oli pitkiä, enkä ollut varma miten niihin piti vastata. Ensimmäisessä piti selvittää kuinka paljon intialaista ruokaa Apu syö jos ravintolassa on tietty tarjous, ja toisessa piti laske optimaalinen rokotusmäärä annettujen kuolematilastojen mukaan.

Nyt olen kirjastossa käyttämässä koulun internettiä kun mun ei toimi. Ilmeisesti koko Quebecissa on nyt joku ongelma että vain tiettyjen palveluntarjoajien (onkohan oikea sana?) internet yhteys toimii. Melkein kaikki kouluun liittyvä tehdään koneen ja internetin kautta, joten pitää toivoa että ongelma korjataan pian!

Yhdellä kurssilla aina kun kirjoitetaan paperi, meidät jaetaan pieniin ryhmiin joissa jokainen lukee toistensa paperit ja sitten pidetään tapaaminen. Pari opiskelijaa ja proffa tapaavat ja jutellaan siitä miten kaikkien aiheet (toistaiseksi aiheena on aina ollut tietty eläinlaji) liittyvät toisiinsa. Huomenna on yksi tällainen tapaaminen, joten nyt luen muiden papereita ja muistutan itseäni kaikesta mitä tiedän ahmasta. Tiesittekö te, että ahmat syö lähinnä hirviä ja poroja, mutta harvemmin metsästävät itse? Toinen jännä oli, että jokaisella ahmalla on oma reviiri, joka saattaa olla jopa 900km².

Halloween

Joka vuosi Halloweenia edeltävänä torstaina koululla pidetään Halloween-juhlat. Viime viikolla pitkän ja puuduttavan kemian labran jälkeen lähdin lentokentälle hakemaan kaveria, joka oli tullut
tapaamaan meitä ja juhlimaan Halloweenia. Edellisenä päivänä päätettiin mikskä pukeutua, ja parin kaverin kanssa päädyttiin peleihin. Siis että joku oli Monopoly, toinen Scrabble, minä pokeri... Silloin ei kuitenkaan ollut aikaa tehdä pukuja, vaan se jäi torstai-iltaan. Juuri ennen kuin vieraat saapuivat juhlapaikalle, saimmekin puvut valmiiksi ja kaikki näyttivät lopulta aika upeilta. (Mulla ei ollut kameraa tuona iltana joten kuvia pitää odottaa kunnes saan niitä joltain kaverilta.)

Kun koko porukka oli kasassa, lähdimme kävelemään koululle. Halloween on vuoden suurimmat bileet joten juhlasali oli täpötäynnä. Jossain välissä se vieraileva kaveri (joka on DJ) pääsi soittamaan musiikkia ja keskiyöllä kuulutettiin "Happy birthday Pia!" ja kaikki kaverit tulivat onnittelemaan. Koko ilta meni todella äkkiä mutta koko ajan oli hauskaa ja ylipäätään oli hyvät synttärit vaikka perjantai (varsinainen syntymäpäivä) menikin sitten vähän hukkaan kun väsytti niin kamalasti.

Kursseista

Natural history of vertebrates on kurssi, jonka päätavoitteena on oppia tunnistamaan selkärangallisia eläimiä. Opimme kolmesta erilaisesta kanadalaisesta biomista ja niiden yleisimmistä eläinlajeista. Jos käy hyvin, kurssin jälkeen osaa tunnistaa jokaisen eläimen edes siihen asteeseen, että osaa sanoa mille se saattaisi olla sukua ulkonäön/käyttäytymisen perusteella. Luennoiden lisäksi käymme kerran viikossa kolmen tunnin retkillä. Kävimme McGill bird observatoryssa, jossa pyydystetään ja rengastetaan lintuja. Kaikki tiedot kerätään yhteen ja tavoitteena on oppia mahdollisimman paljon paikallisista linnuista, sillä useimmista tiedetään hyvin vähän. Tällä retkellä näimme miten kaikki tämä käytännössä toimii ja saimme noin 5 eri lintua kiinni. Seuraavalla viikolla kävimme metsässä etsimässä sammakkoeläimiä ja matelijoita. Luokka hajaantui ja aina kun joku löysi jotain, se tuotiin opettajan luo ja kaikki kerääntyivät ympärille ottamaan kuvia ja selvittämään mikä eläin on kyseessä. Tämän kurssin aikana jokaisen on tarkoitus listata kaikki selkärangalliset eläimet mitä näkee, joten nämä retket auttavat keräämään lisää lajeja listalle.

Tämä lintu irroitettiin verkosta, johon se oli lentänyt.
Tiedot kirjattiin talteen ja kaikki kerääntyivät ottamaan kuvia.
(Tuo tyttö jolla on aurinkolasit on meidän opettaja.)

Global environment kurssilla opimme Maan eri systeemeistä ja miten ne vaikuttavat toisiaan. Miksi Brasiliassa on kosteata ja Saharassa kuivaa, miksi Eurooppa on lämpimämpi kuin Amerikka, miten meren kierto muuttuu jos ilmasto lämpenee, onko meillä tarpeeksi makeata vettä.. Jos ymmärtää Maan systeemit, voi löytää vastauksen kaikkiin näihin kysymyksiin, mutta jo yksittäiset systeemit (meren kierto, ilmakehä...) ovat vaikeita ymmärtää. Vielä sekavammaksi menee jos pitää yhdistellä niitä ja nähdä yhteisvaikutukset. Tämä on kuitenkin yksi lempi kursseistani, koska on antoisaa ymmärtää miten planeetta toimii. Sen lisäksi kurssia opettaa kolme todella mukavaa proffaa, jotka aina viihdyttävät luennoillaan.

Society and environment käsittelee ihmisten vaikutusta ja yhteiseloa ympäristön kanssa. Olemme puhuneet metsien hakkuusta, väestön kasvusta, siitä miten ihminen on kokenut luonnon menneisyydessä. Mielenkiintoisia aiheita, mutta opettaja on nuori ja kokematon, eikä oikein innosta. Tällä kurssilla on kuitenkin myös kolme proffaa, ja tämän ensimmäisen alue taitaa olla pikkuhiljaa käsitelty.

90 000 vuotta ihmisten synnyn jälkeen meitä oli 5 miljoonaa.
10 000 vuotta sen jälkeen ihmisiä oli miljardi.
200 vuotta sen jälkeen ihmisiä oli 4,5 miljardia enemmän.

Käyn myös kemian 1. kurssia, jota en päässyt ensimmäisenä vuonna läpi. Nyt kurssia opettaa eri proffa, joka aloitti käymällä läpi mistä atomit koostuvat ja mitä mooli tarkoittaa. Ihan positiivista. Kerran viikossa meillä on kolmen tunnin labra, ja kerran viikossa ylimääräinen tutorial, jossa käydään läpi kysymyksiä kirjasta.

Mikroekonomian kurssista taisin mainita jotakin aikaisemmin. Tämä on ollut tosiaan yllättävän mielenkiintoinen kurssi, jonka jokaisen pitäisi mielestäni käydä. Käsitteet eivät ole mitenkään vaikeita, mutta enpä ole koskaan ennen edes miettinyt miten verot toimivat. Ja nyt ymmärrän vähän paremmin tapaa, miten Ilkka ajattelee.

What would you tell them if somebody wondered.. Where are all the whales?

Maanantai aamu on varmaan kaikille viikon vaikein hetki. Eilen asiat olivat kuitenkin toisin! Ensimmäinen luentoni oli peruttu, eli koulu alkoi vasta 9:30. Kun astuin luentosaliin, valot laitettiin pois päältä, professori otti kitaransa esiin ja jakoi oppilaille saippuakuplapulloja, jotka oli varastanut häistä. Meidän tehtävänä oli puhallella saippuakuplia ja laulaa mukana "where in the world are the whales?..." Tämä kaikki tietysti liittyi luentoomme, sillä aiheena oli meren ekosysteemit. Tarkoituksena oli kuvitella olevamme meren alla. Tai ehkä lähinnä piristää maanantai aamua.

Kuulumisia

Sain autoon vakuutuksen, mutta en ole saanut sitä rekisteröityä vielä. Hyundain piti antaa mulle joku lappu, mutta se unohtui ja nyt ne koittaa hankkia mulle uuden. Huomenna vaihdan uuden väliaikaisen paperi-rekisterikilven ja toivottavasti ensi viikolla saan rekisteröinnin hoidettua.

Viime viikon aikana ostin kypärän, ratsastuskengät (sellaiset lyhytvartiset), chapsit ja housut. Kaikki oli niin hyvälaatuista ja halvempaa kuin Suomessa että oli pakko ostaa. Eilen oli sitten ensimmäinen ratsastustunti. Ratsastin isolla, mustalla Max-hevosella. Se ei oikein halunnut totella mun käskyjä, sellainen joka menee lähinnä siihen suuntaan kuin itse haluaa. Mutta oli hauskaa! Hyppäsimme aika pieniä esteitä ja lopussa sujui paremmin kuin alkuun. Muut siinä ryhmässä on jotain kolmekymppisiä, kaikki tosi mukavia. Tulivat juttelemaan jälkeenpäin ja toivoivat että viihdyn. Menen ensi torstaina taas ja ehkä sitten rupean käymään useammin. Maksaa 30/tunti, ihan kohtuullista.

Tänä viikonloppuna koitan lukea. Ensi viikolla on ensimmäiset kokeet - kemia ja mikroekonomia. Molemmissa on käyty läpi materiaalia joka on melko selkeätä, joten ei pitäisi olla liian vaikeita kokeita, mutta pitää silti harjoitella. Tällä hetkellä pidän taukoa ekonomian lukemisesta. Ollaan käyty läpi ihan perusasioita, jotain supply and demand, elasticity, tax juttuja. Ihan mielenkiintoista oikeastaan, ymmärrän miksi jotain saattaa kiinnostaa ekonomia.

AUTO

"That's a pretty ride you got there!" Jee! Näin sanoi siis mies joka ajoi pois parkkipaikalta juuri kun minä parkkeerasin omalle paikalleni. Ja ihan totta, kirkkaan punainen (hip-hop red.. ihan rehellisesti!) 2005 2-ovinen Hyundai Accent on aika soma.

Tänään piti käydä hakemassa autoon vakuutus ja sen jälkeen auto toisesta paikasta. Nyt jo huomasi kuinka näppärä auto on. Stressasin koko päivän siitä, kuinka pääsen näihin paikkoihin, ja se päätyikin aikamoiseen sähläämiseen. Kahdella mun kaverilla on auto, mutta toinen ei ollut paikalla ja toisen sain kiinni vasta hieman ennen kuin piti lähteä. No joka tapauksessa, se on nyt ohi, ja kaikki sujui lopulta yllättävän nopeasti. En ollut edes nähnyt tätä kyseistä autoa ennen kuin se ostettiin, mutta oli ihan harmitonta luottaa myyjään, sillä auto on hyvässä kunnossa ja ainakin tuossa 15 minuutin kotimatkalla tuntui oikein hyvältä. Tekisi mieli ajella ja testailla kaikkia toimintoja, mutta nyt on perjantai-ilta ja pitää sosialisoida.

Viikonloppu järven rannalla

Viime viikonloppu oli loistava. Täällä on nyt vielä melko hyvä sää ja koulu on vielä siinä vaiheessa kun ei ole kamalasti tekemistä kursseilla. Kohta on taas kylmä ja pitää pysyä sisällä lukemassa ja kirjoittelemassa papereita. Sen takia päätimme viettää viikonlopun tyystin ajattelematta koulua tai mitään stressaavaa. Kaverini tädillä on mökki Ontariossa järven rannalla, jonka saimme käyttöömme lauantaina. Lähdimme puolenpäivän aikaan ja ajelimme 2 tuntia Ottawaan, ja sieltä puolisen tuntia mökille. Ihan mahtava näkymä! Kuisti oli valtava ja suoraan edessä oli kirkas vesi ja vastapään ranta täynnä puita. Itse mökki oli kuin talo, joka oli tuotu 70-luvulta nykypäivään. Seinät puista paneelia, oranssit nojatuolit, sähköinen paistinpannu... Aurinko paistoi lämpimästi ja vesi oli niin houkuttelevan tyyni että päätimme heti lähteä soutelemaan. Rannalla oli kanootti, johon mahtui juuri sopivasti 4 ihmistä ja picnic kori. Istuskelimme kalliolla, joimme olutta, pelasimme korttipelejä ja juttelimme kunnes rupesi hämärtämään. Ei muuta kuin kanoottiin ja takaisin mökille, jossa laitoimme ruokaa ja pystytimme teltan. Olimme päättäneet että nukumme ulkona jos säät sallii, ja kyllähän ne sallivat. Nukahdin pöllön ääniin ja heräsin vain vaihtaakseni asentoa.



Heräsimme aikaisin aamulla jotta olisi koko päivä aikaa puuhata. Laitoimme ison aamiaisen ja lähdimme taas kanootilla matkaan. Edellisenä päivänä olimme myöhempään liikkeellä niin emme viitsineet käydä uimassa, mutta tällä kertaa olimme valmistautuneita. Löysimme kallion jossa oli suora reuna, josta pääsi hyppäämään hyvin. Vesi oli todella lämmintä ja TODELLA kirkasta. Kuulemma juomakelpoista, ja siltä oikeastaan maistuikin. Vietimme paljon aikaa vedessä, ja soudimme takaisin kun tuli nälkä. Joskus kun aurinko rupesi laskemaan, pakkasimme kamat ja suuntasimme takaisin kotia päin.

Todella onnistunut pieni reissu, jonka tavoitteet tuli toteutettua. Teimme vain mitä halusimme ja otimme rennosti, enkä ajatellut koulua kertaakaan.

Puuhaa

Puh mikä viikko! Kun vihdoin saavuimme Montrealiin, alkoi kova puuhaaminen. Torstain ja maanantain välisenä aikana ehdimme käydä Walmartissa ja Ikeassa, hakea avaimet, koota huonekaluja, siivota kämppä... Hyvä niin, sillä tiistaina minulla alkoikin jo koulu. Ensimmäisellä viikolla meillä ei kuitenkaan ole mitään muuta kuin luentoja, joten pääsin koulusta joka päivä viimeistään puoli 3. Sen jälkeen oli hyvin aikaa käydä esimerkiksi katselemassa autoja ja talleja. Löytyikin ihan vakuuttava autokauppias ja sellainen talli, joka vaikutti kivalta. Tällä viikolla olisikin sitten tavoitteena ostaa auto, soitella tallin omistajalle, löytää televisio ja hankkia netti. Ja tietysti käydä koulussa siinä välissä. Eli tekemistä riittää edelleen.

Vaikka olikin paljon puuhaamista, oli meillä äidin kanssa kuitenkin myös aikaa huilailuun. Viereinen kahvila tuli vakiopaikaksi, ja kiersimme melkein kaikki Ste. Annen herkulliset ravintolat. Täällä osataan laittaa ruokaa! Äiti kävi keskustassa ja leffassa, minä koulun järjestämissä tapahtumissa. Olen nyt jo tavannut enemmän ihmisiä kuin viime vuonna. Silloin en ensimmäisellä viikolla osallistunut moneenkaan tapahtumaan, mutta kuulemma tämän vuoden uudet opiskelijat ovat paljon aktiivisempia ja hauskempia kuin viime vuoden. Siltä vaikuttaakin - niitä on kaikkialla valtava määrä!!

Nyt on siis vielä aika kiireistä aikaa, mutta rupeaa näyttää siltä että kaikki järjestyy lopulta. Asunto näyttää ihan asunnolta ja kurssit vaikuttavat mielenkiintoisilta. Enköhän kahden viikon päästä ole jo päässyt arjen rytmiin ja unohtanut kaiken tämän hösläämisen.

Helsingistä New Yorkiin

Lähdimme aamulla äidin kanssa Helsingistä suuntaamaan New Yorkiin. Nukuin kuin tukki koko lennon Helsingistä Lontooseen. Siellä pääsimme aika nopeasti turvatarkastusten läpi ja äidin BA-kultakortti oli vielä kuukauden voimassa, joten pääsimme loungeen odottelemaan. 4 tunnin odotus meni nopeasti niin hienoissa tiloissa. Teetä, ruokaa, keksejä, ja mukavat sohvat. Aika tyylikästä. Jossain vaiheessa havahduin siihen, että kello olikin niin paljon että lentokoneemme ottikin jo matkustajia kyytiin. Hyvä että portti oli kuitenkin lähellä niin ei tullut hätä. Lennolla JFK:lle nukuin paljon ja katsoin elokuvat I love you, man ja Is anybody there? Toinen hauska komedia, toinen surullinen draama. Molemmat hyviä. New Yorkin kentällä äiti vietiin takahuoneeseen ja moitittiin matkapapereiden puutteesta. Mulle ei sanottu mitään. Ehkä on vakuuttavampaa kun opiskelee Kanadassa, eikä asu Intiassa. Tai sitten mulla on vaan tarpeeksi USA:n leimoja viime vuosina niin eivät epäilykset herää?

Olimme aika poikki ja nälkäisiä siinä vaiheessa kun vihdoin pääsimme hotelliimme. Emme edes käyneet suihkussa, lähdimme vaan ulos etsimään ravintolaa. Kävelimme jonkin verran ympäriinsä ja vihdoin päädyimme japanilaiseen. Sushi taisi oikeastaan olla aika hyvä ratkaisu jonkun paistetun pihvin sijasta pitkän lennon jälkeen. Kävimme kyllä vielä hakemassa kaupasta Häagen Dazs-jäätelöä ja nyt on aika kylläinen olo. Ja nyt uni maistuukin! Huomenna kiertelemme vähän kaupunkia ja käymme katsomassa Hair-musikaalin.

Tylsä juttu berliininmunkista

Viimeisen viikon aikana en ole mitään halunnut niin paljoa kuin berliininmunkin. Siis aivan ylitsepääsemätön "craving" (mikä on suomenkielinen vastike?) Aina kun olen kävellyt kaupan ohi, olen käynyt toiveekkaana katsomassa josko sellaisia löytyisi. Ja viikon aikana kävelee kaupungissa aika monen kaupan ohi. Alepasta, Siwasta, Stockmannilta, Kampista... kaikkialta olen etsinyt mutta jostain syystä missään ei sellaisia ollut. Ehdin jo ihan huolestua, että on joku boikotti meneillään tai laki on kieltänyt berliininmunkit. Löysin tänään kotimatkalla - päivän kolmannesta kaupasta - vihdoin berliininmunkin. Viimeisen kappaleen. Ihan herkullinen.

Työttömänä

Kesäni on ollut täynnä töitä. Viihdyin sairaalassa, mutta tuntuu siltä etten ole oikeastaan muuta tehnyt kuin käynyt töissä. Iltaisin ei oikein viitsinyt mennä kavereiden kanssa ulos, kun tiesi että seuraavana päivänä herätys oli jo kuudelta, eikä minulla ollut kuin kolme vapaata viikonloppua, joten silloinkaan ei oikein päässyt minnekään. Perjantaina oli viimeinen työpäiväni, siitä lähtien olen ollut vapaalla. Aluksi mietin, että tuleekohan tylsää kun rutiinit loppuu, mutta eipä ole vielä tullut! Olen tapaillut paljon kavereita, käynyt pari kertaa ulkona, tavannut Mummun katsellut leffoja, käynyt koiran kanssa kävelyillä... Olen saanut puhelimen ja tietokoneen huoltoon, tosin puhelimesta ei ole vielä kuulunut, ja tietokonetta ei korjatakaan. En ole saanut aikaiseksi ostaa uutta.

Tänään olen menossa syömään ja huomenna menen aamulla hierojalle ja illalla on rapujuhlat. Viikonloppuna olen menossa kavereiden kanssa Flow-festivaalille, joissa on vain pari tuntemaani esiintyjää, mutta odotan silti innolla! Ensi viikolla olisi tarkoitus mennä parin kaverin kanssa mökille ja sitten toivottavasti purjehtimaan. Sitten onkin jo melkein aika pakata kamat ja palata Kanadaan.

Juhannus

Olin vielä keskiviikkona epävarma juhannus-suunnitelmistani - kavereilla ei ollut mitään houkuttelevia suunnitelmia ja minun oli sunnuntaina oltava yhdeltä töissä joten esim Veksuun lähteminen ei tuntunut järkevältä. Lopulta kuitenkin sain kutsun Jutalta mennä viettämään hänen vanhempiensa kanssa juhannusta mökille Perniöön, ja lupauksen että koirakin saa tulla mukaan ja lähdetään sunnuntaina jo aamulla pois.

Tavoite oli lähteä perjantaina yhdeltätoista ajamaan, mutta uni maistui ja torkku-nappia tuli painettua pari kertaa, joten lähtö myöhästyi hetkellä. Oltiin kuitenkin ennen kahtatoista liikenteessä, mutta valitettavasti silloin alkoi järkyttävä kaatosade. Koko kahden tunnin ajomatkan aikana satoi enemmän tai vähemmän.. yleensä enemmän. Opinkin oikein mestarimaisesti käyttämään Jeepin tuulilasinpyyhkijää, jota en ole ennen hallinnut lainkaan.

Kun saavuimme mökille, meitä odotti katettu pöytä josta löytyi salaattia, leipää, lohimoussea (nam!) ja viiniä. Lounaan jälkeen lähdimme Jutan ja Josien kanssa kävelylle keräämään kukkia. Kävelimme varmaan noin tunnin verran ja keräsimme kokonaisen korillisen kukkia, tarkoituksena tehdä seppeleitä ja juhannustaikoja. Jutta, Jutan äiti ja minä teimmekin kaikki omat kukkaisseppeleet, toisilla enemmän ja toisilla vähemmän onnistuneita. Omani oli vähän surkean näköinen kun ensimmäistä kertaa yritin, mutta hupia siitä ainakin riitti. Meidät oli kutsuttu naapureiden mökille katselemaan kun lippua nostetaan. Sinne olikin kerääntynyt melkein kaikki sen kadun mökkiläiset, ja lipunnostoa tahditti lippulaulu, jonka sanoja harva kuitenkaan oikeastaan osasi. Sen jälkeen vielä kuoharit ja joku toinen aivan tuntematon laulu, jonka jälkeen menimme vielä sisälle seurustelemaan. Meillä oli Jutan kanssa melkein yhtä eksynyt olo kuin isäntäväen 9-vuotiaalla pojalla, mutta saimme herkullista mustikkapiirakkaa ja kaikki vieraat ihastuivat Josieen.

Nämä juhlat antoivat sopivasti aikaa paljun lämmetä, joten kun palasimme omalle mökille, pääsimme Jutan kanssa suoraan saunaan ja paljuun. En ole ennen edes nähnyt paljua, mutta oikein rentouttavaa siellä oli istuskella siideri kädessä metsään tuijottaen. Raskasta puuhaa tosin, koska sen jälkeen huikoi ihan kunnolla. Mutta eipä se mitään, sillä taas oli pöytä katettu! Tällä kertaa saatiin myös grillin herkkuja - erilaisia vihanneksia, ribsejä ja "Perniön spesiaalia" tervalla maustettua possun kyljystä.

Lauantai aamuna kun olimme aamupalalla, meille huomautettiin että ne 9 erilaista kukkaa jotka oli tarkoitus laittaa tyynyn alle, olivat jääneet ulos pöydälle! Eipä siis onnistuneet juhannustaiat, eikä selvinnyt tulevia sulhasia. Aamiaisen ja pienen marinan jälkeen, Jutan isä sai tämän taivuteltua lähtemään pelaamaan golfia kanssaan. Me päätimme sitten lähteä Jutan äidin kanssa kävelylle Josien kanssa, kiertäen metsäreittejä ja meren rantaa golf-kentältä mökille. Pysähdyimme kahvilassa ostamassa jätskit (koira ei saanut mitään), ja kahden tunnin melko reippaan kävelyn jälkeen saavuimme mökille. Emme edes tajunneet matkan olleen niin pitkä, mutta kyllä siinä kuulemma ainakin 6km tuli käveltyä. Vaikka täällä kotona ulkoillessa, Josie on yleensä aika laiska kävelemään ja käyttää nuuhkimiseen ainakin puolet ajasta, tuolla maalla se käveli oikein innokkaasti koko matkan, eikä jouduttu paljoakaan sen vuoksi pysähtyä. Kyllä perillä kuitenkin väsytti aika paljon, ja mietittiin että pitäisikö ottaa jotain pientä naposteltavaa. Golfaajat tulivat kuitenkin jo silloin takaisin, niillekin tuli nälkä ja silloinhan on pakko tulla kotiin. Päätettiin siis syödä päivän iso ateria jo aikaisemmin - salaattia, perunaa, pihviä... Ruokalevon jälkeen menimme taas paljuilemaan ja saunomaan. Loppuilta olikin rauhallisempi, eikä tehty juuri mitään. Lojuimme sohvilla telkkari päällä, ja minä löysin Alkemistin kirjahyllyltä. Oli onni että päätin aukaista sen, sillä luinkin sen samana iltana jo loppuun, eli ihan tykkäsin!

Sunnuntaina oli tarkoitus koittaa lähteä 9-9.30, jotta ehtisin levätä hetken kotona ennen töitä, mutta kymmeneenhän se lähtö venyi. No ei se mitään, kotimatka sujui ongelmitta kun aurinko paistoi eikä juhannuksen jälkeinen ruuhka ollut vielä alkanut. Ehdin olla kotona puolisen tuntia ja työpäiväkin meni ihan leppoisasti.

Polttaa polttaa

Viime viikolla oli kaunis päivä, aurinko paistoi ja oli lämmintä.  Päätinpä siis mennä koiran kanssa ulos tuohon Väiskin puistoon lukemaan National Geographicia.  Valitettavasti en tajunnut että Suomen toukokuussa saattaa palaa, joten illalla kun rapsutin olkapäätä ihmetyin kovasti kun se sattuikin - huomasin sen olevan ihan punainen ja seuraavana päivänä paidan pukeminen oli aika tukalaa.  Olin sen jälkeen ostanut uuden lehden ja päätin tänään mennä uudelleen kokeilemaan puistossa istuskelua.  Tällä kertaa valmistauduin paremmin ja laitoin kasvoille ja käsivarsiin aurinkovoidetta.  En kylläkään muistanut laittaa jalkoihin vaikka hame päällä se olisi kannattanut.  Nyt on vuorostaan polvet ihan punaisina ja kipeinä.  Noh, askel kerrallaan.  Ja värihän se punainenkin on!

Luin muuten tästä uudesta National Geographicista, että puutarhat kattojen päällä ovat yleistyneet, ja ovat itse asiassa pakollisia uusissa tasakattoisissa rakennuksissa mm. Sveitsissä ja Saksassa (Ilkka, kiipeä katolle katsomaan näkyykö!).  En ole tätä kamalasti ajatellut ennen, mutta varmaan juuri tällaisia asioita tekevät ne opiskelijat, jotka meidänkin koulusta valmistuvat bioinsinööreiksi.  Tällainen "vihreä katto" viilentää lämpötilaa kesällä, imee sadevettä, imee hiilidioksidia ja antaa asumistilaa linnuille ja muille eläimille.  Ja on lopulta sekä ekologista että taloudellisesti järkevää.  Se on ympäristötieteen opiskelijalle todella jännittävä ajatus, sillä usein ympäristöystävällisyyden edessä seisoo raha ja puute suorasta hyödystä ihmisille.

Jos kiinnostaa, NG juttu löytyy TÄÄLTÄ.

Näkymä jostain korkeasta rakennuksesta Stuttgartissa.

Vapaapäivä

Eilen oli vapaapäivä, ja olin ajatellut että vihdoinkin saan nukkua vaikka yhteen jos haluan.  Kunnes Antti kertoi, että siivoojat olivat tulossa kymmeneltä.  Se siitä nukkumisesta, mutta itse asiassa se kääntyikin ihan positiiviseksi asiaksi.  Menin kaupungille yksin ilman mitään erityisempiä suunnitelmia, ja vietinkin siellä nelisen tuntia.  Kävin kirjakaupassa, ostin ripsien kihartimen, ja tein muita yhtä tärkeitä asioita.  Pistäydyin vielä jossain lounaalla, ja tuntui aika hyvältä olla keskustassa yksin, ilman mitään kiireitä.  Saattoi vain katsella ihmisiä touhuissaan, "people-watching" onkin oikeastaan aika kiva harrastus.  Harvemmin tulee käytyä kaupungilla yksin, ja vielä vähemmän syötyä ulkona yksin.  Sen jälkeen kun tulin kaupungilta, en tehnyt loppupäivälläni yhtään mitään.  Ihan hyvä että piti herätä aikaisin ja lähteä pois kotoota.

Ihan muuten vaan

Siitä tulee hyvälle tuulelle kun työt loppuu kahdelta ja ulkona on tällainen nätti, aurinkoinen sää!  Ja kotiin kävellessä näkee lapsia leikkimässä puistossa, joista yksi huudahtaa "Äiti kato, mä lennän!"

Uusi vanha työpaikka

Viime vuonna olin sairaalassa laitoshuoltajana töissä, ja kesän päättyessä minulle kerrottiin, että kannattaa seuraavanakin vuonna ottaa yhteyttä koska on laitoshuoltajille on oikeastaan aina tarvetta.  Ja toden totta, kunhan sain oikeaan ihmiseen yhteyttä, hän sanoi että minut otettaisiin mielellään ihan heti töihin sillä sairaalassa todella on työntekijöistä pulaa.  Eri paikkoihin soitellessa ja netistä kun etsin töitä, kävi selväksi että olisi paljon helpompaa jos opiskelisi sairaanhoitoa, eikä mitään epämääräistä ympäristötiedettä.  Liioittelen ehkä, mutta melkein puolet työpaikka-ilmoituksista on sairaanhoitajille tai sen opiskelijoille.  

Kivelässä olen nähnyt lääkäreitä ja fysioterapeutteja parisen kertaa, mutta oikeastaan osastoilla tuntuu olevan töissä vain hoitajia ja laitoshuoltajia, ja joitakin kesäapulaisia (jotka ovatkin lukiolaisia, mulle kerrottiin että olen liian vanha semmoiseen työhön!)  Kokemukseni mukaan hoitaja kuitenkin sijoittuu paljon korkeammalle kuin laitoshuoltaja.  Useampi työkaverini on valittanut sitä, että hoitajat luulevat jotenkin olevan niin paljon parempia, ja kyllä se on totta, että hoitajat hyvin harvoin puhuivat mitään laitoshuoltajille.  Ehkä olisi hyödyllistä selventää vielä, että laitoshuoltaja on siis vastuussa osaston ruokahuollosta ja siivouksesta.  On totta, että ei ole kovin vaativaa laittaa ruoat esille ja siivota huoneita, mutta väittäisin niiden olevan aika oleellinen osa sairaalan toimintaa.  Sairaaloiden pitää olla mahdollisimman puhtaita, koska bakteerit leviävät nopeasti ja etenkin vanhemmat potilaat ovat hyvin alttiita taudeille.  Nyt kun tiedän kuinka sairaalan siivous hoidetaan, uskalataisin kuitenkin melkein väittää, että olisi hygienisempaa syödä sairaalan lattialta kuin miltä vaan oman asunnon lautaselta.  

Niin siis tosiaan, sain vanhan työpaikkani takaisin täksi kesäksi.  Tai ainakin melkein.  Olen nyt eri osastolla kuin viime vuonna, tällä kertaa erillisessä talossa, enkä sairaalan päärakennuksessa.  Potilaita on tällä uudella osastolla vähemmän, ja he ovat vielä vähemmän aktiivisempia kuin ne, joihin tutustuin viime vuonna.  Tämä uusi osasto on kuitenkin paljon kodikkaampi ja mielestäni (kahden päivän perusteella) viihtyisämpi kuin se viime kesän.

Opiskelija-elämää?

Puh kun väsyttää!  Tiistaina oli viimeiset luennot ja statistiikan projektin viimeinen palautuspäivä.  Keskiviikkona oli evolving earth koe ja tänään ekologian final.  Viimeiset päivät, pääsiäinen mukaanlukien, ovat sujahtaneet ohi ja yhtäkkia puolet finaleista on kirjoitettuna ja kahden viikon päästä olen jo taas Suomessa.  Oli huonoa tuuria että kaksi finalia oli peräkkäisinä päivinä, ja vielä heti luentojen loputtua.  Kurssit on järjestetty aivan eri tavoin, mutta materiaali on sen verran yhteävää, että oli onni että juuri nuo kurssit olivat peräkkäin.  Pääsiäistä varten oli pidennetty viikonloppu, mutta vapaapäivät menivät vähän ohi kun koko ajan olisi tarkoitus lukea.  Tämä pääsiäinen oli ensimmäinen, jota en ollenkaan viettänyt.  Aamulla toivotimme toisillemme hyvää pääsiäistä, ja sitten se unohtui kunnes keskiyön aikaan huomasin Suomesta tuodun mignon-munan, jonka söin sitten juhlallisesti.

Molemmat kokeet menivät kuit

enkin ihan hyvin, ja poistuin molemmista hyvin mielin.  Evolving koe koostui kymmenestä eripituisista kysymyksistä, jotka painottuvat siihen, että ymmärtää konsepteja ja osaa selittää miksi maailma on sellainen kuin nykyään on.  Minkälaisia muodostumia jäätiköt jättävät jälkeensä?  Miten jääkaudet ovat vaikuttaneet jokiin, ja miten joet ovat vaikuttaneet hiilen muodostumiseen ja pohjois-Amerikan maanviljelyyn?  Miten luonnollista evoluutiota voi verrata ihmisen kultturilliseen evoluutioon?  Keksin kaikkiin kysymyksiin jotain kerrottavaa, ja käytinkin kokeeseen kaikki annetut kolme tuntia.  

Kokeen jälkeen suoraan kotiin lukem

aan ekologiaa, jonka koe oli eilen yhdeksältä aamulla.  Tällä kertaa 12 puolen sivun kysymystä ja pari sivua lyhyitä kysymyksiä.  Ekologian materiaali sinänsä on aika yksinkertaista, mutta on paljon termejä joiden merkitys pitää muistaa ja osata soveltaa oikeisiin tilanteisiin.  Olimme kämppisten kanssa laittaneet muistiinpanot kokoon ja laatineet hyvän tiivistelmän tärkeimmistä asioista, ja sen ansiosta tunsin oikeasti osaavani kokeessa. 

Toisen kokeen jälkeen menin kotiin, rojahdin sohvalle ja rupesin katsomaan telkkaria.  Vähän välillä hätkähdin, että "ei nyt voi katsoa telkkaria kun pitää lukea!"  mutta sitten muistin että seuraavaan kokeeseen on viikko ja kyllä nyt yhden leffan voi katsoa loppuun.  Kävin allekirjoittamassa vuokrasopimuksen ensi vuodeksi somaan lähellä olevaan yksiöön ja havahduin matkalla siihen, kuinka kaunis päivä oli.  Kävimmekin myöhemmin kävelyllä jokea pitkin ja pysähdyimme loikoilemaan auringossa - t-paidoissa!  

Univajausta on ehtinyt kertyä viimeisten päivien aikana, mutta tänään nukuin pitkään ja sikeästi.  Heräsin vasta yhden jälkeen, keitin teetä, katsoin CNN-uutisia (merirosvohyökkäykset Somaliassa ovat nyt olleet pinnalla), ja avasin statistiikan kirjan.

Säästä

Ehdin jo Suomessa kehuskella kuinka meillä on täällä selkeästi alkamassa niin kauniit kevätilmat että sietää olla kateellinen.  Lumet ovat kyllä (ainakin enimmäkseen) sulaneet, ja kasvibiologian luennon myötä olen huomannut että monet puut ovat ruvenneet kasvattamaan kukkasia.  Sää on ollut aika kummallista tänä vuonna, eikä yllätykset ole vielä loppuneet.  Tähän aikaan viime vuonna heittelimme frisbeetä ulkona shortseissa.  Tänään sataa lunta ja tuuli puhaltaa kovin ikävästi.  Ihan tylsää, mutta ehkä ehdin vielä nähdä Montrealin kauniit kevätilmat ennen kuin lähden...

Mitä opin tänään luennolla

Evolving earth on kurssi, jossa opimme Maan historiasta.  Aloitimme planeetan synnystä 4.5 biljoonaa vuotta sitten, ja olemme nyt siinä vaiheessa kun ihmiset rupesivat vaikuttamaan ympäristöönsä.  Kurssia pitävät kaksi professoria, jotka vuorotellen pitävät luennon.  Proffat ovat hirvittävän hyviä ja joka luento on mielenkiintoinen.  Puoltatoista tuntia en millään muulla luennolla jaksaisi istua ja pelkästään kuunnella.  Oikeastaan yleensä tekee mieli taputtaa luennon päätteeksi, mutta se olisi ehkä vähän outoa.  Tänään puhuttiin ensimmäistä kertaa ihmisten aiheuttamasta sukupuutosta.  Ihmeen tehokasta porukkaa ollaan!  Eräs kuuluisa esimerkki josta kuulimme myös ekologian luennolla, on tarina kyyhkylajista, joka oli aikoinaan Pohjois Amerikan yleisin lintu.  Vielä 1800 luvulta löytyy dokumentteja kyyhkyjen muuttotavoista, kuinka taivas kirjaimellisesti muuttui mustaksi linnuista, ja tämä saattoi kestää päiviä.  Nyt kun tutkin asiaa, sain tietää että vain aavikoiden sirkkaparvet (joista useimmat ovat varmaan kuulleet) ovat suurempia kuin mitä kyyhkyparvet aikoinaan olivat.  Joka tapauksessa, viimeinen Ectopistes migratorius, Martha nimeltään, kuoli vuonna 1914.  Sadassa vuodessa ihmiset olivat tappaneet yhden maailman yleisimmistä linnuista sukupuuttoon.  Ihmeellistä.

Autot talvella

Yhtenä päivänä kun auto ei meinannut millään startata, otin puheeksi lohkolämmittimet.  En todellakaan tiennyt oikeaa nimeä, mutta osasin mielestäni ihan hyvin selittää mikä se on ja tiesin että ne ovat yleisiä ainakin Suomessa.  Kumpikaan kämppiksistäni ei ollut ikinä kuullutkaan moisesta, mutta minä olin varma että näin kylmässä paikassa on pakko käyttää niitä.  Sitten tuli puheeksi renkaat.  Talven alkaessa puhuimme renkaista, ja Gwennie vakuutti että hänen autossa olevat all-season renkaat ovat kelvolliset.  Itse olin sitä mieltä että se on mahdotonta.  Onhan täällä oltava talvirengaspakko, joten päätin vähän selvitellä näitä asioita eilen. 

Kävi ilmi, että ainakin Quebecissa toimitaan hyvin samalla tavalla kuin Suomessakin.  Talvirenkaita on pakko käyttää joulukuusta maaliskuuhun, ja nastat ovat sallittuja.  Täällä on kuitenkin enemmän lunta kuin jäätä, joten nastat eivät ole suositeltavia.  Useilla sivuilla itseasiassa mainittiin Nokian renkaat, joka teki minut kieltämättä ylpeäksi.  Luin myös, että useimmat uudet autot Kanadassa myydään lohkolämmittimen kanssa, ja että nämä ovat hyvin yleisiä.  

Koska olen aivan ihastunut Priuksen ympäristöystävällisyyteen ja toimintaan, samalla sivulla oleva juttu sen moottorilämmitinsysteemistä oli minusta erityisen kiinnostava.  Jos käänsin oikein, Priuksessa kuuma jäähdytysaine säilötään kolmen litran "termoksessa", jossa se voi pysyä lämpimänä pari päivää.  Kun auto startataan, aine viedään takaisin moottorin luo, näin nopeuttaen sen lämmittämistä ja vähentäen päästöjä.  Tämän ei ole tarkoitus olla yhtä tehokas kuin lohkolämmitin, mutta minusta silti aika näppärä keksintö. 

Nyt siis tiedän enemmän kuin olisin ikinä arvannutkaan renkaista ja lämmittimistä.  Aika fiksu olo!

Laskettelemassa

Tämä kuva on meidän parvekkeelta. Hotellin lokeroille pääsi

näppärästi laskemaan suoraan tuota mäkeä pitkin.

Kaksi viikkoa sitten, meidän oli tarkoitus hakea auto huollosta perjantaina ja lähtea Mont Tremblantiin laskettelemaan viikonlopuksi.  Oli tarkoitus, mutta perjantaina saimme tietää että autossa oli enemmän vikaa kuin aluksi luultiin, joten jouduimme lykkäämään laskettelua viikolla.  Eksyimme matkalla, mutta pääsimme lopulta viime perjantaina Tremblantiin ja viikonloppu oli muuten aivan onnistunut.  Vaikka Quebec ei ole mitenkään tunnettu laskettelupaikoistaan, Tremblantin mäet ovat kuitenkin parempia kuin Suomessa ja siellä viihtyisi pidemmänkin aikaa..jos ei olisi niin kylmä!  Lauantai ei ollut paha, viitisen tunnin jälkeen olimme aika jäässä, mutta emme me sen pidempää varmaan muutenkaan olisi jaksaneet.  Sunnuntaiksi oli luvattu lämmintä, mutta kun pääsimme huipulle, näkyvyys oli aivan mitätön ja tuuli jäädytti paljaan ihon hetkessä.  Taisimme laskea kaksi mäkeä, käydä tauolla, ja laskea takaisin hotellille.  Oli kuitenkin todella kivaa ja toivon että käydään useamminkin laskettelemassa kun siihen on mahdollisuus.

Toisena päivänä oli niin huono näkyvyys, 

ettemme viitsineet ottaa kuvia joissa näkyisi taivas...

Baarimestari

Samalla kampuksella oleva John Abbott College järjestää joka lukukausi baarimikko-kurssin, johon on varattu pari paikkaa McGill opiskelijoille sillä opetus tapahtuu meidän koulun baarissa.  Kerta kurssiin oli mahdollisuus ja drinkkien tekeminen kuulostaa hauskalta, päätin ilmottautua.  Eilen oli ensimmäinen kolmen tunnin sessio, jolloin opimme tekemään kaikenlasia juomia, joista en ole ikinä kuullutkaan.  Opettaja omistaa nykyään lähellä sijaitsevan suositun ravintola-baarin, mutta on aikoinaan ollut töissä myös meidän kampuksen baarissa.  Tosin tämä oli silloin kun Ceilidh oli viisi kertaa suurempi, ja täyttyi ihmisistä kolme kertaa viikossa.  Tämä on siis uskomatonta meidän korville, sillä paikasta ei nykyään kyllä tulisi käytettyä termiä "happening place."  

Joka tapauksessa, Ceilidh on oikein sopiva paikka tällaiselle 20 hengen kurssille, jossa on tarkoitus oppia vain baarialan perusteet.  Aluksi selitettiin erilaisten viinojen ja liköörien alkuperästä, ja sitten oli tarkoitus haistella jokaista ja tunnistaa niiden ainekset.  Valitettavasti mulla on juuri nyt nuha, eikä mikään tuoksunut minusta miltään.  Paitsi tequila, jonka aromia en tosin kutsuisi tuoksuksi.  Illan loppupuolella opettaja kävi läpi monta reseptiä, joiden suomalaisia nimiä en tiedä kun en useimpia ole ennen edes nähnyt.  Jokainen kokeili lopuksi kahta, minä valitsin Singapore slingin ja whiskey sourin, molemmat onnistuivat oikein hyvin.  Ensi kerralla tehdään kuumia juomia, ja hyvä niin.  Kahvit ja kaakaot kuulostavat näin flunssasena aika houkuttelevilta.

Talvi

Aina kun joululomalla tuntui kylmältä, muistutin itseäni siitä, että kun palaan Montrealiin, täällä on kunnon talvi ja pakkaset vasta alkamassa.  Joten olin valmistautunut siihen.  Kun laskeuduimme, huokasin helpotuksesta kun kuulin että ulkona oli vaivaiset 10 astetta pakkasta.  Valitettavasti seuraavana aamuna kun oli aika lähteä kouluun, kämppis ilmoitti että ulkona on -28°.  Ehdimme pohtia hetken että voiko se edes olla mahdollista, mutta kolme eri nettisivua ei voi olla väärässä.  Kun astuin ulos, uskoin sen.  Tervetuloa Montrealin talveen.