tiistai 12. toukokuuta 2009

Uusi vanha työpaikka

Viime vuonna olin sairaalassa laitoshuoltajana töissä, ja kesän päättyessä minulle kerrottiin, että kannattaa seuraavanakin vuonna ottaa yhteyttä koska on laitoshuoltajille on oikeastaan aina tarvetta.  Ja toden totta, kunhan sain oikeaan ihmiseen yhteyttä, hän sanoi että minut otettaisiin mielellään ihan heti töihin sillä sairaalassa todella on työntekijöistä pulaa.  Eri paikkoihin soitellessa ja netistä kun etsin töitä, kävi selväksi että olisi paljon helpompaa jos opiskelisi sairaanhoitoa, eikä mitään epämääräistä ympäristötiedettä.  Liioittelen ehkä, mutta melkein puolet työpaikka-ilmoituksista on sairaanhoitajille tai sen opiskelijoille.  

Kivelässä olen nähnyt lääkäreitä ja fysioterapeutteja parisen kertaa, mutta oikeastaan osastoilla tuntuu olevan töissä vain hoitajia ja laitoshuoltajia, ja joitakin kesäapulaisia (jotka ovatkin lukiolaisia, mulle kerrottiin että olen liian vanha semmoiseen työhön!)  Kokemukseni mukaan hoitaja kuitenkin sijoittuu paljon korkeammalle kuin laitoshuoltaja.  Useampi työkaverini on valittanut sitä, että hoitajat luulevat jotenkin olevan niin paljon parempia, ja kyllä se on totta, että hoitajat hyvin harvoin puhuivat mitään laitoshuoltajille.  Ehkä olisi hyödyllistä selventää vielä, että laitoshuoltaja on siis vastuussa osaston ruokahuollosta ja siivouksesta.  On totta, että ei ole kovin vaativaa laittaa ruoat esille ja siivota huoneita, mutta väittäisin niiden olevan aika oleellinen osa sairaalan toimintaa.  Sairaaloiden pitää olla mahdollisimman puhtaita, koska bakteerit leviävät nopeasti ja etenkin vanhemmat potilaat ovat hyvin alttiita taudeille.  Nyt kun tiedän kuinka sairaalan siivous hoidetaan, uskalataisin kuitenkin melkein väittää, että olisi hygienisempaa syödä sairaalan lattialta kuin miltä vaan oman asunnon lautaselta.  

Niin siis tosiaan, sain vanhan työpaikkani takaisin täksi kesäksi.  Tai ainakin melkein.  Olen nyt eri osastolla kuin viime vuonna, tällä kertaa erillisessä talossa, enkä sairaalan päärakennuksessa.  Potilaita on tällä uudella osastolla vähemmän, ja he ovat vielä vähemmän aktiivisempia kuin ne, joihin tutustuin viime vuonna.  Tämä uusi osasto on kuitenkin paljon kodikkaampi ja mielestäni (kahden päivän perusteella) viihtyisämpi kuin se viime kesän.

9 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

hienoa että sait töitä!
teillä kaikilla tuntuu muuten olevan blogeissa erilaiset nämä kommenttien kirjoitussivut.

Karina kirjoitti...

Sairaalat todella ovat varsin hierarkisia edelleen. Koko terveydenhuolto taitaa olla. Lääkäreillä ei taida koskaan olla mitään yhteistä laitoshuoltajien kanssa, mutta miltei jokainen lääkäri on nuorena ollut laitoshuoltajana (tai sairaala-apulaisena joka on se vanha nimike).Ja sitten on tietenkin jokaisen ammattikunnan oma hierarkia... sairaanhoitaja, erikoissairaanhoitaja, apulaisosastonhoitaja, osastonhoitaja, ylihoitaja jne. Kivaa kun sait työtä! Mutta älä tee tänä kesänä koko kesää työtä.

Mikko kirjoitti...

Tuo hierarkia leviää nopeasti potilaisiinkin. Äiti juuri kertoi omasta kokemuksestaan lastenklinikan sairaala-apulaisena. Jonkun potilaan isä oli kysynyt jotain äidiltä, kun se lapsi sanoi "älä tuolta kysy, ei se tiedä mitään kun se on vaan siivooja".

Ukki kirjoitti...

Ihailen kaikkia jotka ovat valinneet työpaikakseen sairaalan. Ihmisten auttamisen arvon opimme jokainen ymmärtämään jossain elämämme vaiheessa.

Karina kirjoitti...

Kun on terveydenhuollossa töissä, se on itselle työtä ja arkea. Mutta poikkeuksena moneen muuhun työhön, voin taata että joka päivä kotiin tultua tietää että on tehnyt hyödyllistä työtä. Päivä ei ole mennyt hukkaan vaikka olisi ollut väsynyt tai vetämätön.Harva työ antaa saman hyvän tunteen.

mu kirjoitti...

Vasta löysin blogisi - oikein hienoa. että sait töitä - helppoa se ei tänä kesänä taida olla. Pitää kuitenkin myös vaan olla ja kerätä voimia. Et kai koko kesää ole luvannut raataa. Niissä töissä joutuu niin paljon enemmän antamaan itsestään kuin jossakin kaupassa tai toimistossa, mutta kuten äiti sanoi, se sitten antaakin suuren tyydytyksen ..

pia kirjoitti...

On kyllä tosiaan paljon antoisempaa olla sairaalassa töissä kuin jossain kaupan kassalla, kun tietää että työllä on oikeasti tarkoitus. Olen edelleen joka päivä poistunut hyvätuulisena, toivotaan että tunne jatkuu!

ilkka kirjoitti...

Kaupan kassan työ vasta onkin tärkeää. Jos kaupasta ei saisi ruokaa, ei terveydenhuollosta olisi juuri hyötyä. Mutta ei siitä varmaan silti ihan samanlaista henkistä tyydytystä saa. Tai en tiedä, en ole koskaan kaupan kassojen kanssa näistä asioista puhunut.

Tosiaan hieno että blogi on taas elossa, en ollutkaan huomannut tätä.

Eli siis työsi on laittaa ruokaa esille ja siivota? Syöttäminen ja ruuan laittaminen ei kuulu toimenkuvaan? Kuinka jatkuvaa se työ on, istutteko vähän väliä taukohuoneessa katsomassa Teho-osastoa, odottamassa että voi viedä lounasta asiakkaille?

pia kirjoitti...

No joo, onhan tuokin tietysti totta. Ruoka tulee meille kärryissä, sitten minä laitan ne esille ja hoidan juomat ja leivät. Viime vuonna ei ollenkaan saatu syöttää potilaita kun sen yhteyteen kuuluu myös lääkitys, mutta tällä osastolla se kuuluu asiaan silloin kun on aikaa. Viime vuonna aamuvuoro oli jaettu kahteen niin, että yksi hoisi siivouksen ja toinen keittiöpuolen, tämä osaston on pienempi, joten aamussa on vain yksi. Sen vuoksi amuvuorolla ei ole aikaa olla tauolla, olen viimeisen 3 päivän aikana istunut töissä varmaan yhteensä tunnin. Iltavuoro sen sijaan on vähemmän kiireinen, mutta vasta huomenna on ensimmäinen iltavuoroni yksin, katsotaan miten sujuu.