Juhannus

Olin vielä keskiviikkona epävarma juhannus-suunnitelmistani - kavereilla ei ollut mitään houkuttelevia suunnitelmia ja minun oli sunnuntaina oltava yhdeltä töissä joten esim Veksuun lähteminen ei tuntunut järkevältä. Lopulta kuitenkin sain kutsun Jutalta mennä viettämään hänen vanhempiensa kanssa juhannusta mökille Perniöön, ja lupauksen että koirakin saa tulla mukaan ja lähdetään sunnuntaina jo aamulla pois.

Tavoite oli lähteä perjantaina yhdeltätoista ajamaan, mutta uni maistui ja torkku-nappia tuli painettua pari kertaa, joten lähtö myöhästyi hetkellä. Oltiin kuitenkin ennen kahtatoista liikenteessä, mutta valitettavasti silloin alkoi järkyttävä kaatosade. Koko kahden tunnin ajomatkan aikana satoi enemmän tai vähemmän.. yleensä enemmän. Opinkin oikein mestarimaisesti käyttämään Jeepin tuulilasinpyyhkijää, jota en ole ennen hallinnut lainkaan.

Kun saavuimme mökille, meitä odotti katettu pöytä josta löytyi salaattia, leipää, lohimoussea (nam!) ja viiniä. Lounaan jälkeen lähdimme Jutan ja Josien kanssa kävelylle keräämään kukkia. Kävelimme varmaan noin tunnin verran ja keräsimme kokonaisen korillisen kukkia, tarkoituksena tehdä seppeleitä ja juhannustaikoja. Jutta, Jutan äiti ja minä teimmekin kaikki omat kukkaisseppeleet, toisilla enemmän ja toisilla vähemmän onnistuneita. Omani oli vähän surkean näköinen kun ensimmäistä kertaa yritin, mutta hupia siitä ainakin riitti. Meidät oli kutsuttu naapureiden mökille katselemaan kun lippua nostetaan. Sinne olikin kerääntynyt melkein kaikki sen kadun mökkiläiset, ja lipunnostoa tahditti lippulaulu, jonka sanoja harva kuitenkaan oikeastaan osasi. Sen jälkeen vielä kuoharit ja joku toinen aivan tuntematon laulu, jonka jälkeen menimme vielä sisälle seurustelemaan. Meillä oli Jutan kanssa melkein yhtä eksynyt olo kuin isäntäväen 9-vuotiaalla pojalla, mutta saimme herkullista mustikkapiirakkaa ja kaikki vieraat ihastuivat Josieen.

Nämä juhlat antoivat sopivasti aikaa paljun lämmetä, joten kun palasimme omalle mökille, pääsimme Jutan kanssa suoraan saunaan ja paljuun. En ole ennen edes nähnyt paljua, mutta oikein rentouttavaa siellä oli istuskella siideri kädessä metsään tuijottaen. Raskasta puuhaa tosin, koska sen jälkeen huikoi ihan kunnolla. Mutta eipä se mitään, sillä taas oli pöytä katettu! Tällä kertaa saatiin myös grillin herkkuja - erilaisia vihanneksia, ribsejä ja "Perniön spesiaalia" tervalla maustettua possun kyljystä.

Lauantai aamuna kun olimme aamupalalla, meille huomautettiin että ne 9 erilaista kukkaa jotka oli tarkoitus laittaa tyynyn alle, olivat jääneet ulos pöydälle! Eipä siis onnistuneet juhannustaiat, eikä selvinnyt tulevia sulhasia. Aamiaisen ja pienen marinan jälkeen, Jutan isä sai tämän taivuteltua lähtemään pelaamaan golfia kanssaan. Me päätimme sitten lähteä Jutan äidin kanssa kävelylle Josien kanssa, kiertäen metsäreittejä ja meren rantaa golf-kentältä mökille. Pysähdyimme kahvilassa ostamassa jätskit (koira ei saanut mitään), ja kahden tunnin melko reippaan kävelyn jälkeen saavuimme mökille. Emme edes tajunneet matkan olleen niin pitkä, mutta kyllä siinä kuulemma ainakin 6km tuli käveltyä. Vaikka täällä kotona ulkoillessa, Josie on yleensä aika laiska kävelemään ja käyttää nuuhkimiseen ainakin puolet ajasta, tuolla maalla se käveli oikein innokkaasti koko matkan, eikä jouduttu paljoakaan sen vuoksi pysähtyä. Kyllä perillä kuitenkin väsytti aika paljon, ja mietittiin että pitäisikö ottaa jotain pientä naposteltavaa. Golfaajat tulivat kuitenkin jo silloin takaisin, niillekin tuli nälkä ja silloinhan on pakko tulla kotiin. Päätettiin siis syödä päivän iso ateria jo aikaisemmin - salaattia, perunaa, pihviä... Ruokalevon jälkeen menimme taas paljuilemaan ja saunomaan. Loppuilta olikin rauhallisempi, eikä tehty juuri mitään. Lojuimme sohvilla telkkari päällä, ja minä löysin Alkemistin kirjahyllyltä. Oli onni että päätin aukaista sen, sillä luinkin sen samana iltana jo loppuun, eli ihan tykkäsin!

Sunnuntaina oli tarkoitus koittaa lähteä 9-9.30, jotta ehtisin levätä hetken kotona ennen töitä, mutta kymmeneenhän se lähtö venyi. No ei se mitään, kotimatka sujui ongelmitta kun aurinko paistoi eikä juhannuksen jälkeinen ruuhka ollut vielä alkanut. Ehdin olla kotona puolisen tuntia ja työpäiväkin meni ihan leppoisasti.