Lähdimme aamulla äidin kanssa Helsingistä suuntaamaan New Yorkiin. Nukuin kuin tukki koko lennon Helsingistä Lontooseen. Siellä pääsimme aika nopeasti turvatarkastusten läpi ja äidin BA-kultakortti oli vielä kuukauden voimassa, joten pääsimme loungeen odottelemaan. 4 tunnin odotus meni nopeasti niin hienoissa tiloissa. Teetä, ruokaa, keksejä, ja mukavat sohvat. Aika tyylikästä. Jossain vaiheessa havahduin siihen, että kello olikin niin paljon että lentokoneemme ottikin jo matkustajia kyytiin. Hyvä että portti oli kuitenkin lähellä niin ei tullut hätä. Lennolla JFK:lle nukuin paljon ja katsoin elokuvat I love you, man ja Is anybody there? Toinen hauska komedia, toinen surullinen draama. Molemmat hyviä. New Yorkin kentällä äiti vietiin takahuoneeseen ja moitittiin matkapapereiden puutteesta. Mulle ei sanottu mitään. Ehkä on vakuuttavampaa kun opiskelee Kanadassa, eikä asu Intiassa. Tai sitten mulla on vaan tarpeeksi USA:n leimoja viime vuosina niin eivät epäilykset herää?
Olimme aika poikki ja nälkäisiä siinä vaiheessa kun vihdoin pääsimme hotelliimme. Emme edes käyneet suihkussa, lähdimme vaan ulos etsimään ravintolaa. Kävelimme jonkin verran ympäriinsä ja vihdoin päädyimme japanilaiseen. Sushi taisi oikeastaan olla aika hyvä ratkaisu jonkun paistetun pihvin sijasta pitkän lennon jälkeen. Kävimme kyllä vielä hakemassa kaupasta Häagen Dazs-jäätelöä ja nyt on aika kylläinen olo. Ja nyt uni maistuukin! Huomenna kiertelemme vähän kaupunkia ja käymme katsomassa Hair-musikaalin.
9 kommenttia:
Lopulta pahin mitä voi tapahtua, on että green card otetaan pois. Suomalaisethan eivät tarvitse viisumia.
Ulkomailla opiskelu on minun korvissa vakuuttavampi syy kun työskentely väliaikaiseen ulkomailla asumiseen. Leimoja teillä on kai molemmilla niin paljon ettei ongelmia pitäisi olla.
Ihme säätöä se matkustus. Green card tuntuu vaikeuttavan USAhan matkustamista kohtuuttomasti, mutta sen hyöty tietysti onkin vapaus valita työskentelymaa.
Sinun kuvaamanasi lentäminen tuntuu ihan mukavalta. Jonottamisista et sano mitään!! - Kuitenkin juuri lopettamani 3 päivän Kristina Cruise-risteily majakoita bongailemassa hurmaavan henkilökunnan hemmoteltavana
sopivan mukavassa matkaseurassa on sentään super-rentouttavaa ja ihan tuntuu matkustamiselta.
Mulla ei ole Amerikan leimoja koska passini on 1.5 vuotta vanha ja sekin on myönnetty HongKongissa. Aikaisempi passi oli sentään myönnetty Nykissä.Nykyinen passi on täynnä Intian, Kiinan ja Brasilian leimoja jotka vakuuttaa aika tehokkaasti että asun muualla kuin Amerikassa. Siksi en edes yritä väittää muuta.
Ne oli hirveän ystävällisiä. Pian suhteen ei tosiaan ollut mitään ongelmia.
Pitäisiköhän tuosta oikeastaan olla ylpeä: USAn rajaviranomaisetkaan ei ilman erikoiskäsittelyä saa selville minkämaalainen oikeastaan olen?
En ole koskaan törmännyt viranomaiseen joka on yhtä tehoton ja epäjohdonmukainen kun USAn rajaviranomaiset. Maahantulo tuntuu olevan arpapeliä, eikä kenelläkään tunnu olevan käsitystä mitä mikäkin dokumentti tarkoittaa ja millä perusteella sellaisen saa. Vähän väliä joku uhkailee että ensi kerran kun tulee maahan, Green Card otetaan pois, mutta ei sitä sitten oteta. Eikä käy ilmi minkä takia sitä ei voisi heti ottaa pois, jos sen myöntämiselle ei kerran ole edellytyksiä. Re-entry permitit on joka toiselle virkailijalle täysin vieraita ja joka toiselle äärimmäisen tärkeitä, eikä niiden myöntämisen perusteista ole kai oikein selvyyttä. Aina kysellään mitä tekee ja missä ja miksi, mutta tälläkään informaatiolla ei tunnu olevan väliä.
Ymmärtäisi jos kyseessä olisi mielivaltaista kyykyttämistä tylsistyneiden virkailijoiden toimesta, mutta usein työntekijät ovat tosiaan kohteliata. En tiedä onko siellä joku absurdi tehokkuuspalkkaus, joka seuraa näiden takahuonekuumotusten määrää jolloin sinne viedään paljon ihmisiä. Sen sijaan todellisia toimenpiteitä, kuten Green Cardin poistoa tai käännyttämistä, ei haluta tehdä koska se on juridisesti hankalaa kun ei olla varmoja millä perusteella sellaista voi tehdä. Takahuoneeseen vieminen luo tarkkaavaisuuden illuusion joka on ehkä työnohjaajille tärkeä?
Outo maa. Joka tapauksessa, minun kokemukseni mukaan ei ole mikään erityinen ylpeyden aihe että saa niin sekavat virkailijat sekaisin.
Kiva maa, vaikea immigraatio. Mutta ei ole ainoa hankala maa. En tiedä onko helppoa maata olemassa.
En tiedä mitään laitosta tai yritystä, jolla olisi niin surkeat tietojärjestelmät kuin USA:n immigraatiolla. Edes heidän omat järjestelmänsä eivät keskustele kunnolla keskenään (kopissa istuvan tietokone kertoo toista kuin takahuoneen) - tietojenvaihto CIA:n FBI:n ja muiden turvallisuusviranomaisten järjestelmien kanssa on ilmeisesti puhtaasti onnen varassa.
Suunnilleen sama kuin tietojärjestelmien keskustelu Suomen terveydenhuollossa... jokainen kunnanisä tai muu vaikuttaja on halunnut tehdä omat päätökset parhaimman ohjelman valikoinnissa. Onneksi kiertävät keikkalääkärit ovat nuoria ja oppivaisia omaksumaan eri käyttöjärjestelmät. Potilaat tietty kärsivät, mutta yleisesti sairauden ja terveydenhoito on kyllä erinomaista Suomessa, huolimatta kirjavista tietokoneohjelmista.
Lähetä kommentti