Lähdettiin Helsingistä maanantaina aikaisin aamulla matkaan. Olen huomannut, että matkustaminen vanhempien kanssa onkin aika mukavaa kun niiltä löytyy erilaisia kortteja millä pääsee loungeen nauttimaan ilmaisesta ruoasta. Lontoossakin aika meni vilahduksessa siellä istuskellen, kun yleensä vitkastelen jossain ravintolassa ja kierrän terminaalia edes takaisin. Vai onkohan se sittenkin huono asia kun ei tule lentojen välissä käveltyä niin paljon? Joka tapauksessa matka meni mukavasti vaikka jouduinkin tyytymään ekonomi-luokkaan enkä saanut shamppanjaa. Sain tyhjän penkin viereeni, nukuin suurimman osan ajasta ja ehdin katsoa pari hauskaa leffaakin.
Saavuimme sitten aamulla ennen auringonnousua tiistaina (päivästä oli tosin epävarmuutta iltaan asti). On tähän maahan ja maan tapoihin totuttelemista, vaikka olenkin ennen käynyt ja kaikki vanhempien blogiteksit lukenut. Äidillä oli heti paljon puuhaa kun Anithat ja Prabhat kertoilivat mitä kaikkea on tapahtunut ja tulee tapahtumaan ja kyselivät... en edes tiedä mitä, en pysynyt kärryillä. Kotirouvana oleminen vaikuttaa todella rankalta puuhalta.
Onhan tämä ihan oma maailmansa. Sen lisäksi ettei tiedä miten palveluväkeen kuuluu suhtautua (tosin se on kai lopulta ihan sama), ei muutenkaan oikein tiedä miten kuuluu käyttäytyä. Kun tultiin oli jotkut "filmikuvaukset" käynnissä naapuritalossa ja mentiin sitä touhua ihmettelemään. Ennen kuin huomasinkaan, oltiin jo kuvauspaikalla ja kerrottiin, että äsken ohi kulkenut oli kuuluisa näyttelijä. Onpa noloa ettei mitenkään reagoitu, eikä edes selvinnyt kuka se niistä oli vaikka kuinka koitettiin tarkkailla kuka niistä tyypeistä näyttäisi julkkikselta. Kielikin on vaikea. Alussa en välttämättä edes tajunnut että kuski puhui englantia, ja itsekin rupesin heti puhumaan yhtä huonosti ääntäen. Mutta kaikkeen tottuu, kyllä tästäkin tulee arkea äkkiä. Täällä ollaan nyt kaksi päivää oltu ja tuntuu että ollaan touhuttu kauheasti vaikkei olla juuri mitään tehty. Käyty syömässä ja jalkahoidoissa ja vaatekaupassa ja klubilla uimassa.
Kyllä tuntuu kuitenkin siltä, että asiat on mennyt tässä parempaan suuntaan siitä kun viimeksi kävin. Nyt on saatu klubiin jäsenyydet (jopa minulle), on kaksi autoa ja kuskia käytettävistä, monta uutta ravintolaa tiedossa, palvelusväki tunnetaan paljon paremmin, "oikea" pukeutumistapa on selvinnyt, ja ostosmahdollisuudetkin ovat lisääntyneet (olen jo käynyt ruokakaupassa ja kahdessa ostoskeskuksessa, vaikka muistelisin että viimeksi väitettiin ettei kumpiakaan ole olemassa).
Vielä ei ole kuulunut Hand in Handista, joten en tiedä mitä täällä olen varsinaisesti tekemässä. Mutta ihan hyvä että nyt on ollut hetki tottua ympäristöön.
4 kommenttia:
Milloin se edellinen Intiassa käynti oli? Oliko se siis ihan heti äidin ja isän muuton jälkeen?
Ehkä on hyvä asettautua ensin ja kuvitella että jotenkin tottuisi elämään täällä.
Minäkin vähän haahuilen mitä pitäisi sen Hand in handin kanssa tehdä, samoin kuin olin sairaalassa joutilaana pitkään kun sinne menin. Ei mikään ole erityisen hyvin organisoitua täällä. Paitsi ehkä kansainväliset firmat.
Kävin täällä 1,5 vuotta sitten viime vuoden helmikuussa. Eli siis puolisen vuotta sen jälkeen kun olivat muuttaneet. Hitaastihan kaikki tietysti tapahtuu, mutta ehkä nyt on vähän tehokkaampaa toimintaa kun on löytynyt parhaat kaupat, ravintolat ja ompelijat. Sitä paitsi sen lisäksi että on kaksi kuljettajaa, niitä ei tarvitse pitää töissä niin myöhään kun isä osaa ajaa lähimpiin ravintoloihin ja klubille. Tosin en välttämättä päivän vilkkaimpaan aikaan haluaisi kyytiin; isä ei osaa tööttäillä ollenkaan, ja ehkä Babun ja Prabhan ajo on muutenkin vähän sujuvampaa.
Kiva taas katsoa Intiaa ikäänkuin ulkopuolelta uutta kokemassa. Olet
sinäkin onnekas, kun saat niin moneen elämään osallistua ilman suurta sitoutumista. - Säästä ei viitsi puhua, mutta nyt aamulämpö on +25 ja ihan tyyni, paahtava aurinko. Arktinen koirani ei juuri viitsi liikahtaa. Itse menossa bussilla Porvooseen.
Lähetä kommentti