Lähdimme Bangaloresta parin nähtävyyden (Tipu-sulttaanin palatsin ja rikshakuskin perheen silkkikaupan..?) kautta lentokentälle noutamaan isää jatkaaksemme matkaa autolla Mysoreen. Olimme ajatelleet syödä mielyttävästi lounaan lentokentällä odotellessamme, mutta täällä ikävä kyllä harrastetaan useinkin sellaista, ettei pääse sisälle ilman lippuja. Tyydyimme siis ulkona sijaitsevaan Subwayhin, joka sekin kyllä tyydytti nälän (ihan samanlaista kuin muuallakin maailmalla). Bangaloresta Mysoreen on Googlen mukaan 150km, mutta ajo kesti varmaan viitisen tuntia - en voi olla varma kun nukuin suurimman osan matkasta, mutta sen verran tiedän että pimeä tuli ennen kuin saavuimme perille.
Ehdin kuitenkin avata silmät sen verran aikaisin, että näin jonkun valaistun palatsin metsän seassa. Oletin sen olevan joku hieno nähtävyys, kunnes käännyimme sivutielle ja kurvasimme palatsin pihalle. Tietysti olisi pitänyt muistaa viime vuotinen Tapahtuu Tamil Nadussa blogiteksti, jossa puhutaan Bangaloren ja Mysoren matkasta.. Mutta hähhäh! siinähän kerrotaan vain "Lalit Ashok Palace - Mysoren maharajan vierailleen rakennuttama palatsi, nykyään hotelli" josta ei voi arvata, että siellä on yövyttykin. No joka tapauksessa tuntui todella kunikaalliselta olla siellä, ja oli vaikea pidättää naurua kun meidät vietiin huoneeseemme. Oltiin annettu suuri alennus jostain hienosta suite-huoneesta, johon "varmasti mahtuu mukavasti." No kahden kerroksen asuntoon olisi mahtunut vaikka 10 hengen kestitykset, mutta sänkyjä oli vain yksi. Onneksi sohvasta sai minulle hyvä vierassängyn.
Täällä on varmaan nukkunut parikin kuninkaallista! Tai jotain muita yhtä arvokkaita vieraita.
Viime vuonna melkein samasta kohdasta on otettu melkein sama kuva melkein samaan aikaan vuodesta.
Saavuimme siis illalla, joten söimme päivällisen hotellilla ja menimme suoraan nukkumaan. Lauantai oli varsinainen turistipäivä, jolloin kävimme Mysoren pääpalatsia tutkimassa. Sisältä ei saanut ottaa kuvia, mutta ehkä lukijakunta uskoo ilman todisteitakin sen olleen hieno. Tämän jälkeen lähdimme etsimään rautatiemuseota, joka olikin yllättävän vaikea löytää. Eipä kuitenkaan lannistuttu, ja lopulta löydettiinkin museo, joka ei välttämättä kuulu Mysoren suosituimpiin nähtävyyksiin (tarkempaa juttua täällä.)
Illalla vielä tutkimaan Mysoren kuuluisia tanssivia suihkulähteitä. Ulkona satoi joten tyydyimme istumaan hotellin terassilla kunnes siellä alkoi buffet-päivällinen. Emme juurikaan kuulleet musiikkia eikä vesi näyttänyt mitenkään liikkuvan, mutta ehkä olimme vain liian kaukana? Näimme kuitenkin taivaalla hienon valoshown salamoinnin ansiosta. Buffet sen sijaan oli aika tylsä.
Sunnuntaina sitten lähtö kohti Chennaita. Alunperin oltiin ajateltu että pysähdytään vesiputouksilla matkan varrella, mutta kun kävi ilmi ettei putoukset olleetkaan matkan varrella, piti muuttaa suunnitelmia. Onneksi Hand in Hand tuttava oli suositellut lintujen turvapaikkaa, joka olisi lähempänä. Siellä kuviteltiin että kävellään pitkin polkuja yrittäen bongata lintuja, ja syötäisiin ehkä lounaskin. Kun saavuimme perille, kävi kuitenkin ilmi että kyseessä oli kylä, jossa sattui syystä tai toisesta olla paljon lintuja. Sekin ihan mielenkiintoista.
Illalla vielä tutkimaan Mysoren kuuluisia tanssivia suihkulähteitä. Ulkona satoi joten tyydyimme istumaan hotellin terassilla kunnes siellä alkoi buffet-päivällinen. Emme juurikaan kuulleet musiikkia eikä vesi näyttänyt mitenkään liikkuvan, mutta ehkä olimme vain liian kaukana? Näimme kuitenkin taivaalla hienon valoshown salamoinnin ansiosta. Buffet sen sijaan oli aika tylsä.
Sunnuntaina sitten lähtö kohti Chennaita. Alunperin oltiin ajateltu että pysähdytään vesiputouksilla matkan varrella, mutta kun kävi ilmi ettei putoukset olleetkaan matkan varrella, piti muuttaa suunnitelmia. Onneksi Hand in Hand tuttava oli suositellut lintujen turvapaikkaa, joka olisi lähempänä. Siellä kuviteltiin että kävellään pitkin polkuja yrittäen bongata lintuja, ja syötäisiin ehkä lounaskin. Kun saavuimme perille, kävi kuitenkin ilmi että kyseessä oli kylä, jossa sattui syystä tai toisesta olla paljon lintuja. Sekin ihan mielenkiintoista.
Taivas oli täynnä lintuja
Haikara-otukset elivät tyytyväisesti muiden kyläläisten (ihmisten ja sorkkaeläinten) joukossa.
1 kommentti:
Se lintukylä oli kyllä hieno kokemus kun maalaiskylän lapset juoksivat esittelemässä meille kylänraitteja ja lintuja, me juostiin perässä ja Babu tulkkasi poikien puhetta meille.
Lähetä kommentti