Kuvia

Tätä klikkaamalla kai näkee kaikki Intian kuvat mitä olen laittanut nettiin, vaikkei osaisikaan käyttää Facebookia.

Kertomuksia kentältä

Lennon lähtö myöhästyi aamulla kahdella tunnilla moottorin vian takia.  Monet olivat tästä varsin närkästyneitä, mutta mulle se oli vain hyvä asia.  Sain nukkua pidempään ja 8 tunnin odottelu Heathrow'ssa kutistui kuuteen tuntiin.  Nyt istun täällä tutulla kentällä tutussa terminaalissa, tosin uudessa kahvilassa.  Yleensä käyn Giraffe-ravintolassa syömässä, ja nytkin teki kamalasti mieli niiden vohvelia jogurtin, marjojen ja hunajan kera.  Eivät vaan suostuneet myymään kun ei kuulemma ollut enää aamiaisaika.  Toisaalta ehkä se on ihan ok kun ei oikeastaan ollut nälkäkään.  Löysin sopivan syrjässä sijaitsevan Bagel Streetin, jossa on paljon tyhjää, mukavaa istumatilaa.  Ostin itselleni teen, joka maksoi £1.70, tasan sen verran kuin minulta brittikolikoita löytyi.  Maksoin sitä paitsi kympin siitä, että saan käyttää nettiä koko päivän joten on ihan kiva että löytyi paikka jossa on pöytäkin...

Järkyttävää ajatella, että taas on kesä mennyt vilauksessa ohi ja huomenna alkaa koulu.  (Nyt kuulutetaan muuten sattumalta Chennain lentoa.)  On ollut kyllä aika täydellinen kesä.  Toukokuussa vietin oikeastaan ensimmäistä kertaa kesää Kanadassa, ehdin tottua farmin elämään ja huomata, että todellakin viihdyn siellä.  Sitten vanhemmat tulivat käymään, Isä ensimmäistä kertaa sinne muuton jälkeen.  Suomessa kesäkuussa ehdin purjehtia ihan kunnolla, tavata kaikkia tuttuja ja jopa tylsistyä.  Ja Intia.  Se onkin aivan omassa luokassa.  Ne kaksi kuukautta tulee ehdottomasti elämään mielessäni aivan ainutlaatuisina.  Kaikki mitä tehtiin, oli minulle uutta ja hauskaa, ja kaksi kuukautta kului niin nopeasti ettei ollut aikaakaan pitkästyä.  

Kaikki mitä näin ja koin Hand in Handissa oli tietysti kasvattavaa ja mielenkiintoista, ja niistä kokemuksista tulee varmasti olemaan hyötyä tulevaisuudessa.  Samoin kaikki matkat olivat onnistuneita ja hauskoja, minusta aina on jännittävää käydä uusissa paikoissa.  Kuitenkin se, mitä ikävöin eniten, on se arkinen elämä.  Joka aamu kuljin Babun kyydissä Isän kanssa tehtaalle (1,5h), join kupposen kahvia ja jatkoin Hand in Handin toimistolle (1h, jolloin Babu laittoi omat CD:t soimaan).  Illalla ja viikonloppuisin käytiin erilaisissa ravintoloissa syömässä, jotka tulivat tutuiksi, tai syötiin kotona Isän tekemää ruokaa.  Katsottiin paljon Jeeves + Woosteria, juotiin paljon teetä.  Käytiin klubilla uimassa (ei lopulta kovin usein, mutta opinpa silti "oikean" uimatyylin), aamulla ratsastamassa.  Olin kipeä useampaan otteeseen Intiassa, äitien luonteeseen kuuluu lapsista huolenpito silloin.  Nyt olen taas flunssainen, mutta kukaan ei kysy mitä voisi tuoda, haluaisinko teetä, otinko lääkkeet.  Koulussa kukaan ei edes huomaa jos on ollut poissa luennolta - ei heru sympatiaa.  

Varmasti jos olisin viettänyt 3kk Suomessa vanhempien kanssa, olisin välillä kaivannutkin omaa rauhaa. Tuolla kuitenkin on vähän vähemmän tekemistä, eikä todellakaan ollut mitään, mitä olisin mieluummin tehnyt yksin.  Ymmärrän Äitiä, kun se kertoo että välillä käy tylsäksi kun kaikki pitää tehdä yhdessä, koska ei oikein ole ketään muuta.  Olimme kolmikko, ja se oli ihan luonnollista.

Olen myös todennut, että vanhempia (ja oikeastaan kaikkea muutakin) arvostaa enemmän kun he ovat kaukana.  Ihmiset, jotka opiskelevat lähellä kotia käsittääkseni kyllästyy vanhempiin paljon nopeammin.  Mutta kun asuu kaukana, ei ole edes mahdollisuutta piipahtaa syömässä tai käydä kotona halaamassa vanhempia (tai koiraa!) kun on ikävää.

Suomessa!

Ajattelin tehdä radikaalin tempun ja kirjoittaa tuoreista tapahtumista.  Aina tuntuu siltä, että pitäisi kirjoittaa asioita siinä järjestyksessä missä ne tapahtuu.  Valitettavasti jos ei heti tapahtumien jälkeen kirjoita blogia, alkaa kertyä muutakin kerrottavaa ja lopulta joko kertoo pelkkiä vanhoja juttuja, tai ei kirjoita ollenkaan.  Esimerkiksi nyt tuntuu siltä, etten voi kirjoittaa kuluneesta viikosta ennen kuin olen myös kirjoittanut blogin Rajasthanista, Singapore/Hongkong/Kiina matkasta, viimeisestä päivästä Chennaista, ja koko Intian kokemuksesta.  Tuntuu kuitenkin aika vaivalloiselta kirjoittaa nelisen blogijuttua, ihan vaan jotta pääsisin kertomaan mitä nyt teen.  Enkä kuitenkaan saisi kaikkia niitä kirjoitettua, joten tämän viikon kertomiset jäisivät taas todennäköisesti myöhemmälle päivämäärälle...

Nyt en siis ole Intiassa, Singaporessa, Hongkongissa, Kiinassa tai missään eksoottisessa paikassa.  Nyt olen Suomessa.  Saavuin sunnuntai-iltana ja lähtö on tiistaina aamulla.  Ajattelin, että viikko on ihan kiva - sinä aikana ehtii tehdä kaikkea tarpeellista, nähdä kaikki tutut ja loikoilla kotona tekemättä mitään.  Ajattelin väärin.  Viikko on todella lyhyt aika ja joka päivä on ollut ravaamista eri paikoissa.  Olen käynyt noutamassa ajokortin (voimassa vuoteen -59!), jättämässä hakemuksen kansainvälistä korttia varten, käynyt kampaajalla, apteekissa, leffassa, tavannut erinäisiä kavereita, vienyt kuulokkeet korjaukseen, ja eilen pidettiin täällä rapujuhlat.  Näiden lisäksi olen toki syönyt, vienyt koiraa ulos, ja nukkunutkin välillä.  Tänään sitten pidän makoilupäivän, joka on mielestäni ihan oikeutettua, etenkin kun olen nyt (taas!!) kipeänä.  Sitä paitsi kirjoitanhan blogia, ja toivorikkaasti ajattelin myös saada opintotukipaperit hoidettua sekä Intian kuvat käytyä läpi.  Saa nähdä.

No joka tapauksessa on todella kiva olla Suomessa, vaikka kiireistä onkin.  On kiva viettää aikaa Helsingissä, nähdä tuttuja kasvoja, vaihtaa kuulumisia pitkästä aikaa, puhua ja kuulla suomea, ja ylipäätään olla niin tutussa paikassa.  Poissaollessa aina ehtii tapahtua jotain uutta (esim. kolmosen ei-enää-niin-uusi ratikkareitti on minulle aivan käsittämätön), mutta palaaminen tuntuu aina yhtä kodikkaalta.  

Nyt on vielä pari päivää aikaa, jolloin on tarkoitus nähdä loputkin tärkeät ihmiset ja hoitaa viimeiset tekemiset pois alta.  Tiistaina olenkin sitten illalla (Kanadan aikaa) taas toisessa kodissa toisella puolella maailmaa, ja keskiviikkona alkaa koulu.  Ja niin uudet kiireet alkavat.