Järkyttävää ajatella, että taas on kesä mennyt vilauksessa ohi ja huomenna alkaa koulu. (Nyt kuulutetaan muuten sattumalta Chennain lentoa.) On ollut kyllä aika täydellinen kesä. Toukokuussa vietin oikeastaan ensimmäistä kertaa kesää Kanadassa, ehdin tottua farmin elämään ja huomata, että todellakin viihdyn siellä. Sitten vanhemmat tulivat käymään, Isä ensimmäistä kertaa sinne muuton jälkeen. Suomessa kesäkuussa ehdin purjehtia ihan kunnolla, tavata kaikkia tuttuja ja jopa tylsistyä. Ja Intia. Se onkin aivan omassa luokassa. Ne kaksi kuukautta tulee ehdottomasti elämään mielessäni aivan ainutlaatuisina. Kaikki mitä tehtiin, oli minulle uutta ja hauskaa, ja kaksi kuukautta kului niin nopeasti ettei ollut aikaakaan pitkästyä.
Kaikki mitä näin ja koin Hand in Handissa oli tietysti kasvattavaa ja mielenkiintoista, ja niistä kokemuksista tulee varmasti olemaan hyötyä tulevaisuudessa. Samoin kaikki matkat olivat onnistuneita ja hauskoja, minusta aina on jännittävää käydä uusissa paikoissa. Kuitenkin se, mitä ikävöin eniten, on se arkinen elämä. Joka aamu kuljin Babun kyydissä Isän kanssa tehtaalle (1,5h), join kupposen kahvia ja jatkoin Hand in Handin toimistolle (1h, jolloin Babu laittoi omat CD:t soimaan). Illalla ja viikonloppuisin käytiin erilaisissa ravintoloissa syömässä, jotka tulivat tutuiksi, tai syötiin kotona Isän tekemää ruokaa. Katsottiin paljon Jeeves + Woosteria, juotiin paljon teetä. Käytiin klubilla uimassa (ei lopulta kovin usein, mutta opinpa silti "oikean" uimatyylin), aamulla ratsastamassa. Olin kipeä useampaan otteeseen Intiassa, äitien luonteeseen kuuluu lapsista huolenpito silloin. Nyt olen taas flunssainen, mutta kukaan ei kysy mitä voisi tuoda, haluaisinko teetä, otinko lääkkeet. Koulussa kukaan ei edes huomaa jos on ollut poissa luennolta - ei heru sympatiaa.
Varmasti jos olisin viettänyt 3kk Suomessa vanhempien kanssa, olisin välillä kaivannutkin omaa rauhaa. Tuolla kuitenkin on vähän vähemmän tekemistä, eikä todellakaan ollut mitään, mitä olisin mieluummin tehnyt yksin. Ymmärrän Äitiä, kun se kertoo että välillä käy tylsäksi kun kaikki pitää tehdä yhdessä, koska ei oikein ole ketään muuta. Olimme kolmikko, ja se oli ihan luonnollista.
Olen myös todennut, että vanhempia (ja oikeastaan kaikkea muutakin) arvostaa enemmän kun he ovat kaukana. Ihmiset, jotka opiskelevat lähellä kotia käsittääkseni kyllästyy vanhempiin paljon nopeammin. Mutta kun asuu kaukana, ei ole edes mahdollisuutta piipahtaa syömässä tai käydä kotona halaamassa vanhempia (tai koiraa!) kun on ikävää.
12 kommenttia:
Minäkin kävin Giraffessa elokuisella USAn matkallani. Elokuu.... nythän on edelleen sama kuukausi! Tuntuu, että siitäkin reissusta ja kesästä on vaikka kuinka kauan. Viikko kylmää säätä tekee ihmeitä ajantajulle.
Giraffessa oli muistaakseni hyvää Chileläistä olutta. Ruoka jota söin ei sen sijaan ollut ihmeellistä.
Olet kiertänyt aika paljon kesällä. Lentoyhtiöpisteitä kasautunut paljon?
Istuitteko siis koneessa, kun konevikaa korjattiin?
Laskin äsken, että seuraava lento on kesän 18. Ihan hyvin. Montreal - Helsinki lennot on kai ainakin pistelentoja, muista en tiedä. Kaikki mun pisteet menee kai joka tapauksessa jolleki perheen jaetulle tilille.
Tällä kentällä (tai käsittääkseni yleensäkään Englannissa) ei ole kamalan hyvää ruokaa, sen olen oppinut. En enää yritä tilata mitään englantilaista aamiaista tai hampurilaista tai nachoja... Bagel streetista sai hyvän lohi-tuorejuusto bagelin.
Hauskaa että Heathrow on sinulle sellainen tuttu ja kodikas paikka! Sanoitkin lähtiessä Intiasta kuinka kiva on mennä Lontoon kautta Suomeen.
Olet aika oikeassa Intian suhteen, siitä on vaikea sanoa mitään tai ainakaan analysoida. Luulen ettei kukaan voi olla sama sen jälkeen kun on hetken asunut Intiassa arkea.
Kesä oli hyvä minullekin.
Luen tata autossa matkalla toihin. Kahdestaan Babun kanssa. Tuli todella ikava kaikkia niita aamuja, jolloin matkustimme yhdessa. Eihan me rupateltu jatkuvasti, pikemminkin torkuttiin, mutta se oli silti ihan toista.
... ja Babun kanssa kahdestaan kumpikaan ei puhu sanaakaan. On aivan hiljaista koska niitä CD:eitä ei soiteta Mikon ollessa autossa eikä radio ole päällä. 1.5 t töihin ja 1.5t takaisin on kolme tuntia täydellistä hiljaisuutta jokaisena arkipäivänä.
En edes tiennyt, että Babulla on mitään CD:itä ennenkuin Pia kertoi.
Pian kommentit ja yhteenveto tästä kesästä antoivat niin tyhjentävän kuvan teidän ihanteellisesta kesä-kokemisestanne kaikkineen, että oli kuin olisi elänyt mukana. Kaikki te olette kokolailla hyvillä kirjallisilla lahjoilla varustettuja - onneksi!
Tänään alkoi koulu, tuntuu todella hassulta. Kun törmää nopeasti tuttuihin, pitäisi kertoa kesästä minuutissa. Kun on ollut tylsä kesä, on ihan helppoa sanoa vaan, että "Olin töissä x paikassa, tapailin kavereita ja elin." Nyt on tosi vaikea tiivistää kesä pariin lauseseen. "Olin Suomessa ja 2kk Intiassa, hengasin vanhempien kanssa ja tein töitä." Ei jotenkin anna kesälle ansaitsemaansa arvoa.
Muuten, Suomeen pätee sama kuin Intiaan. Eniten varmaan kaipaan kotona vietettyä aikaa - telkkarin ääressä syömistä, koiran odottavaa katsetta ("Syötkö sä tosiaan kaiken?? Eikö jäisi mulle edes vähän?)
Vaikka täällä on nyt tosi kuuma ja asunnossa on aika tuskaista, en panisi pahakseni jos olisi pieni koira nukkumassa sängyssä.
Koira olisi kiva Intiassakin. Tulen aika hulluksi kun näen joskus beaglen täällä. Niitä on joitain, nuuhkivat yhtä hölmösti eikä liiku minnekään, mutta olen käsittänyt että ne eivät oikein kestä kuumuutta täälläkään.
Se että kaukana olevat perheenjäsenet muuttuvat helposti kaikkein tärkeimmiksi pitää paikkansa myös toisin päin. Kun Huhdat (siis Irjasiskon perhe) aina asuivat jossakin kaukana, meidät muut aikalailla nollattiin, ja aina piti kuunnella I:n kirjeitten ääneenlukua. Toivottavasti en toista tätä Ankkojen ja Leenan suhteen!!
Blogit on siitä hyviä että niitä saa lukea ne jotka haluavat ja muiden ei tarvitse välittää koko jutusta. Paitsi se joka kirjoittaa niitä ja tekee jonkinlaiseen stressin siitä.
Lähetä kommentti