torstai 10. maaliskuuta 2011
Life cycle assessment
Äskeisen luennon aiheena oli life cycle assessment (elinkaariarviointi?), joka pisti pään pyörälle. Ideana on, että kun tutkitaan jonkun tuotteen vaikutusta ympäristöön, pitää ottaa huomioon vaikutukset koko elinkaaren aikana, jotta saa tietää onko tuote oikeasti "ympäristöystävällinen." Esimerkkinä käytettiin Toyota Priusta, jota markkinoidaan vähäpäästöisenä ja ympäristöystävällisenä autona. Käytön aikana hybridi käyttää paljon vähemmän bensaa kuin tavallinen auto, ja tuottaa siten vähemmän päästöjä. Yksi ongelma kuitenkin on auton akku, johon käytetään nikkeliä, joka on tuotettu Kanadassa. Nikkelin tuotanto taas on aika likaista puuhaa, eikä sen kuljettaminen Ontariosta Japaniinkaan hirveän ympäristöystävällistä ole. On siis vaikea sanoa, onko Prius lopulta yhtään ympäristöystävällisempi kuin mikään muu auto, kun ottaa huomioon raaka-aineineet, tuotannon, aineiden ja lopputuotteen kuljetuksen ympäri maailmaa. Erilaiset life cycle assessmentit ovat tuottaneet erilaisia tuloksia, eikä verrattavia arvioita olla tehty jokaisesta autosta. Life cycle assessment on siis väistämättä epätäydellinen, sillä lopputulos riippuu täysin siitä, missä vetää rajat. Jos miettii vaikka appelsiinia, arvioon kuuluu varmaan kuljetus maatilalta kauppaan, säilytys kaupassa ja matkan aikana, maatilan kasvatusmenetelmät ja päästöt... Pitäisikö myös laskea mukaan maatilan käyttämien hyönteismyrkkyjen vaikutus lähiympäristöön, tai ehkä jopa näiden myrkkyjen tuotantoon kuuluvat päästöt? En tiedä. Tavallisen ihmisen ei tarvitse eikä kannata miettiä tämmöisiä asioita ostoksilla, mutta mielestäni välillä on ihan mielenkiintoista ajatella kuinka paljon yhden tuotteen takana on.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
10 kommenttia:
Kun kaikkea tuota ajattelee. tulee paineita ja helposti paha olo. Kuitenkin elämää on elettävä ja toteutettava niiden olosuhteiden ja käytäntöjen mukaa, jotka meitä joka puolelta ympäröivät. Maailmaa ei nyt vaan voi muuttaa eikä palauttaa jonkunlaiseen viattomuuden tilaan, jossa mikään ei ole omiaan huonontamaan luonnon elinoloja. Jokainen voi vaan tehdä omia pieniä valintojaan tavallisen elämän puitteissa. (Minä en esimerkiksi voisi käyttää tuota E10 bensaa vaikka se kuinka Smartissa kävisikin.)
Nuo on kyllä aika vaikeita juttuja. Olisikohan mielettömän vaiketa ja kallista, jos kaikista tuotteista pitäisi raportoida päästöt tai muut ympäristövaikutukset? Kehitysmaissa ainakin sellaiset vaatimukset voisivat olla liian kalliita.
Pidemmällä aikavälillä ainoa järkevä vaihtoehto on "saastuttaja maksaa "-periaatteen toteuttaminen joka vaiheessa, jolloin lopputuotteen hintaan vaikuttaa kaikki valmistusprosessiin kuuluvat saasteet riippumatta siitä missä vaiheessa ne toteutuivat. Jos sitä nikkelin valmistusta ja bensan kulutusta molempia verotettaisiin oikein, meidän ei tarvitsisi selvittää onko Prius ympäristöystävällisempi kuin Accord.
Valmistuksen jälkeiset kulut ei tietysti näy. Kai pakolliset kierrätysmaksut (SER) kuvastavat niitä loppusijoituskuluja jollain tarkkuudella, mutta aika karkeaa se varmasti on. Jäteverot eivät toimi järin hyvin, kun ne kohdistuvat yleensä taloyhtiöön tai vaikkapa venekerhoon, eikä yksittäiseen kuluttajaan. Käyttökulut, vaikkapa ne bensakulut, näkyvät tietysti kuluttajalle suoraan. Voi olla ettei kuluttajat oikeasti niitä osaa laskea. Niin sitä hehkulamppukieltoa ainakin perusteltiin. Toisaalta ne pakolliset standardoidut energialuokat (joissa on kai se euora/vuosi tieto myös) ja viranomaisten selvittämät kulutuslukemat auttavat. Pakko tuntuu turhan järeältä keinolta.
Jos kaikkiin tuotteisiin lisätään joka tuotantovaiheessa saastelisä ja yksittäiset valmistajat joutuvat arvioimaan omia saasteitaan, se on ihan varmasti liikaa vaikka jollekin beniniläiselle kalastajalle. Jos ne kulut voidaan jotenkin arvioida valtion toimesta ja hoitaa verona, se voi toimia paremmin. Joka tapauksessa jos kustannus on kehitysmaissa tuloihin nähden korkeampi kuin kehittyneissä maissa, kehitysmaat tulisivat valittamaan.
Totta, tuo kehitysmaa -versus-kehittynyt maa-ongelma on hankala. On tosi vaikea perustella kehitysmaille miksi he eivät saa saastuttaa kuten nyt rikkaat maat saastuttivat iloisesti aikana jolloin ei asioista piitattu ja rikastuivat siinä samalla. Siis estetään köyhien maiden vaurastuminen. kaikkien ei tietenkään tarvitse kantaa huolta kaikesta eikä olla edes tietoisia vaikkapa erilaisten verojen takana olevista ongelmista. Minä luotan asiantuntijoihin - olen päättänyt jo ajat sitten ettei minun tarvitse tietää useimpia asioita koska joka hommaan on yleensä koulutettu oikeita asiantuntijoita. En halua että maailma täyttyy erilaisilla Mutu-spesialisteilla joita nykyään on tosi paljon liikkeellä. Luotan suosituksiin vaikka tiedän että ne vaihtuu aina kun tulee uutta tietoa-
Tuotteitten ympäristöystävällisyyden arviointi on todella vaikeaa. Ei edes riitä, että tarkastellaan koko tuotteen elinkaarta, vaan usein myös välilliset vaikutukset voivat olla merkittäviä. Tästä on hyvänä esimerkkinä Nesteen bio-diesel. Nestehän pääsi pari viikkoa sitten muutaman päivän välein ympäriston kannalta maailman pahimmaksi yritykseksi ja yhdeksi parhaista. Riippuu ihan siitä mitä kaikkea otetaan huomioon. Bio-diesel tehdään palmuöljystä, joka on uudistuva raaka-aine, eikä siten aiheuta kasvihuonepäästöjä. Neste pitää vielä tarkkaan huolen siitä, että heidän palmuöljynsä tuotetaan vain farmeilla, joita varten ei ole kaadettu sademetsiä. Näillä perusteilla Neste ansaitsee maineensa edelläkävijänä ympäristöasioissa. Mutta kun mennään analyysissä edes yksi askel pitemmälle, ei tilanne olekaan enää yksiselitteinen. Palmuöljyviljelmät on istutettu entisille viljelyalueille. Kun näillä alueilla ei enää viljellä ruokaa tai rehua, on tämä ravintotuotanto korvattava jossain muualla. Eli mitä suurimmalla todennäköisyydellä jossain raivataan sadmetsiä korvaamaan viljelymaa, joka on menetetty ravintotuotannosta bio-dieselille. Sademetsien raivaaminen vastaamaan Kiinan kasvavan lihan kulutuksen tarpeisiin (esimerkiksi Amazonin sademetsiä tuhotaan pääasiassa rehusoijan tuottamista varten) on kai yksi suurimmistä kasvihuonekaasujen lähteistä. Mitä ilmeisimmin asia on oikeasti vielä monimutkaisempi – muutenhan ei voisi olla mitenkään mahdollista, että Nestettä pidettäisiin ympäristöystävällisenä.
Etanolin käyttö bensiinin seassa lienee yksiselitteisempi asia. Kuten Hesarissakin kerrottiin tänään, siinä on taustalla pelkkä raadollinen maatalouspolitiikka. USA:n maissinviljely-lobby onnistui aikanaan lobbaamaan lain, joka velvoittaa öljy-yhtiöt käyttämään tietyn prosentin uusiutuvista kotimaisista lähteistä olevaa polttoainetta, käytännössä siis maissista tehtyä etanolia. (Sivuvaikutuksena tuli muuten karjankasvattajien konkurssiaalto kun maissirehun hinnat ovat nousseet pilviin.) EU:n maataloustuottajilla olikin jo helpompi työ saada sama aikaiseksi EU:ssa. Käsittääkseni on aika selvää, että viileässä ilmanalassa kasvatetuista elintarvikkeiksi kelpaavista raaka-aineista valmistettu etanoli ei ole ympäristön kannalta millään lailla perusteltua.
Vaikeita ja monimutkaisia, mutta juuri siksi niin mielenkiintoisia kysymyksiä.
PS. Luin juuri uutisen, jossa kerrottiin että Nesteen palmuöljyn tuottaja on aikeissa hylätä Nesteen ja myydä jatkossa pälmuöljynsä elintaarviketeollisuudelle.
Onkohan tämä perhe Kaukorannan poikkeuksellinen kiinnostus ympäristökysymyksiin seuraus siitä että katselette asioita jo käytännön pakosta hyvin eri lähtökohdista. Asutte eri puolilla maailmaa ja eri paikoissa ilmeisesti on eroja niin paikallisen keskustelun painotuksissa kuin olosuhteissa ja monessa muussakin. Suomessa pysyvän ihmisen maailmankuva on vakaampi. Onko se etu vai haitta, sitä en tiedä.
Tietenkään tavallisen ihmisen ei kannata miettiä näitä asioita turhan paljon, eikä kuluttaja mitenkään voi tehdä omia arvioita. Menee vaan pää sekaisin eikä mitään voi ostaa sillä varmuudella, että se on täysin eettisesti ja ympäristöystävällisesti tuotettu. Se onkin ympäristötieteilijöiden ongelma, pitäisi ratkaista miten tavallinen kuluttaja saa luotettavaa tietoa ostoksistaan. Kiva, että teillä oli näin paljon sanottavaa aiheesta! Tuo Isän esimerkki kuvastaa täydellisesti tätä ongelmaa, olisinpa tiennyt tuon ennen luentoa niin olisin ollut luokan fiksuin!
Kun asuu eri puolilla maailmaa, on ehkä helpompi kuvitella kuinka yhtenäinen koko maapallo on. Mikään ei ole yksiselitteistä eikä yhden maan tavat välttämättä sovi toiseen. Välillä se on avartavaa, välillä ahdistavaa.
Kyllä koko tämä keskustelu huvitrtaisi Puffaa, jonka työuran loppuvaihetta varjosti se, että sulfiittiselluloosatuotannon sivutuotteena syntyvää etanolia ei suostuttu käyttämään polttoaineen lisukkeena, vaan sulfiitimenetelmä korvattiin sulfaatilla ja Puffan
firman alkuperäinen nimi Oy Finnetanol Ab muuttui Sulfiittispriiosakeyhtiöksi, joka sekin haudattiin 1978. Olihan toki siinä tärkeänä juttuna tuo sprii, mutta ei se Puffan kirja mitenkään typerää luettavaa ole.
Tuo on ihan tosi juttu. Sulfiittisellun tuotannon sivutuotteena etanoli olisi todellakin aidosti ympäristön kannalta järjellistä. Toisin kuin ravinnoksi kelpaavien kasvien käyttäminen siihen tarkoitukseen.
Lähetä kommentti