Luulen, että lentokentällä odottaminen on nuorempana ollut kamalan tuskaista, mutta nyt menetän kokonaan ajantajun ja lentokentällä minulle tulee rauhallinen olo. Ei tätä odottamista voi kuitenkaan nopeuttaa, joten olen oppinut nauttimaan siitä. Jos tulee jano tai nälkä, voi käydä ravintolassa tai piipahtaa kahvilaan; jos on tylsää, on kiva kiertää terminaali ja tuhlata aikaa tutkien eri kauppoja; jos väsyttää, voi torkahtaa hetkeksi tuolille... Kävin äsken vakioravintolassani Giraffessa lounaalla, ja nyt istun katselemassa kun lentokoneet nousevat ja laskeutuvat. Se onkin lempipuuhani lentokentällä, ja Heathrowssa on täydelliset näkymät sitä varten. On jotenkin mielyttävää nähdä, kuinka sulavasti tämä kaikki toimii ja ajatella niitä tuhansia ihmisiä, jotka ovat matkalla paikasta toiseen, kukin eri syistä. Tunnin päästä avataan portti ja jatkan taas matkaa Montrealiin.
tiistai 19. huhtikuuta 2011
Lontoossa taas vaiheeksi
Lento Helsingistä saapui Heathrown kentälle klo 9, ja kone Montrealiin on lähdössä vasta klo 18. Oli siis melkein 9 tuntia aikaa lorvailla ja keksiä jotain tekemistä. Jätin tavarat lokeroon kentälle ja hyppäsin metroon joskus 10 jälkeen; jäin pois Piccadilly Circuksen pysäkillä tuntia myöhemmin. Olen kerran aiemmin ollut Lontoossa - reilut 10 vuotta sitten. Sitä ei mielestäni lasketa. Joten käytin nyt tilaisuutta hyväkseni ja käppäilin kohti tuntematonta. Oletin, että tuo Piccadilly Circus olisi ihan hyvä lähtökohta, ja niinhän se olikin. En uskaltanut käytää puhelimen karttaa, koska heti kun avasin ohjelman, se varoitti kalliista lisämaksuista kun on kotiverkon ulkopuolella. Ehkä jos osaisi kytkeä GPS:n pois, se ei yhdistäisi verkkoon, mutta en oikein tiedä miten se toimii. Sattumalta lähdin kuitenkin hyvään suuntaan kävelemään, kun tuli vastaan Big Ben ja London Eye. Olin vaan hieman ylipukeutunut. Lentokentällä, ja etenkin koneessa on aina kylmä, joten pukeuduin sen mukaan, vaikka olinkin katsonut että Lontoossa on päälle 20° ja aurinkoista. Jätin paksuimmat kamat kentälle, mutta t-paita ja hame olisi ollut parempi asu kuin farkut ja pitkähihainen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
On kivaa, että olet oppinut nautiskelemaan lentokentällä lorvailusta. Minulla siihen meni parikymmentä vuotta, oikeastaan vasta kun keksin jossain viheessa, että ei tarvitse harmitella jollei pääse loungeen vaan voi vaikka syödä ravintolassa oikein pitkään ja hartaasti.
Tosin täytyy myöntää, etteivät kaikki kentät ole mitään ilonaiheita.
Jotkut kentät ovat tosiaan todella tylsiä. Jos ei ole kauppoja ja ravintoloita, ei ole juuri mitään tekemistä. Joku kenttä ihan viime aikoina oli myös sellainen, että yhdessä terminaalissa oli runsaastikin kauppoja ja ravintoloita, mutta turvatarkastuksen jälkeen omassa terminaalissa ei ollut kuin limuautomaatteja. Olisiko ollut Frankfurt tai Lontoo.
Lontoossa on turvatarkastuksen jölkeen kaikki. Frankfurtista en muista muuta kuin että siellä pitää juosta loputtomia käytäviä jonnekin.
Pitkien matkojen lentäminen on todella rentouttavaa vaikka matkan jälkeen onkin raskasta. Ainakin nyt oli Brasiliasta Intiaan tullessa yli viikon jet lag, en saanut nukuttua öisin ja torkahtelin päivisin.
Heathrow on kyllä se kenttä, josta jää mukavia muistoja. Kotiinpäin tullessa kävin aina ensiksi suihkussa ja sitten lounaalla, minnekään ei ollut pitkä matka, ja aina siunasin onneani, kun ei tarvinnut käydä de Gaullella vaihtamassa tai muutenkaan.
Lähetä kommentti