Elämäni viimepäivinä on ollut hyvin rentoa. Olen pari kertaa ollut iltavuorossa, joka tarkoittaa sitä, että koko päivä (klo 13-21) kuluu töissä. Enimmäkseen olen kuitenkin nyt aamuvuorossa, joka taas on aivan erilaista. Herään 04.30, ahmaisen kulhollisen muroja ja lähden farmille. Heti viideltä aloitetaan lypsäminen ja sen jälkeen onkin aika rauhallista. Aamuvuoro on siitä ikävä, että pitää herätä aikaisin, mutta siitä mukava, että on paljon vähemmän tekemistä kuin illalla. Koskaan ei tule kiire enkä ole koskaan lähtenyt puoli yhden jälkeen töistä. Yhteen mennessä olen siis tehnyt päivän työt ja käynyt suihkussa. Tämän jälkeen on koko päivä tuhlattavana. Jos on kaunis ilma, vietän yleensä pari tuntia ulkona veden äärellä lukemassa Harry Potteria* kunnes tulee nälkä tai kunnes herään ja huomaan, että lukemisen sijaan olen nukkunut. Oikeastaan olen usein mieluiten yksin ja nautin todella paljon tästä omasta ajasta, jolloin ei tarvitse nähdä ketään eikä tehdä mitään. Vietän toki myös aikaa niiden kavereiden kanssa, ketkä vielä ovat paikalla, vaikka aamuvuorot takoittaa sitä, että nukkumaanmenoaika on viimeistään klo 23, riippuen siitä kuinka pitkään olen päivän aikana torkkunut...
*Luin kaikki seitsemän Harry Potter kirjaa sitä mukaan kun ne ilmestyivät 1998-2007, ja olen nähnyt kaikki elokuvat teatterissa. Nyt kun kesällä esiintyy viimeinen elokuva, olen päättänyt lukea kirjat uudestaan. Olen nyt 4. kirjan puolivälissä ja nautin lukemisesta yhtä paljon kuin vuosia sitten, jolloin odotin seuraavaa kirjaa kuin kuuta nousevaa. Harry Potter oli minun ikäluokalle tärkeä hahmo, joka kasvoi lukijakuntansa mukana. Minä olin aina suunnilleen saman ikäinen kuin Harry viimeisimmässä seikkailussaan, ja näyttelijätkin on tietääkseni syntyneet samana vuonna. Tänä kesänä tulee siis viimeinen elokuva, ja tuntuu että osa nuoruuttani päätyy samalla.
4 kommenttia:
Kiva, että osaat nauttia niin kauan kuin tuota kestää. Kohtahan tuo idyllisen rauhallinen elämä vaihtuu reissaamiseksi Kanadan, Englannin, Sveitsin ja Suomen väliä.
Harry Potterit jäi minulta lukematta. Olen nähnyt kaksi elokuvaa ja ilman kirjaa ne ovat tuntuneet jatkokertomuksen kuvittamiselta ja kun sitä jatkokertomusta ei ole lukenut, ne menevät ohi. Kuulostaa kyllä tosi kivalta kesältä. Vähän samaa kuin minulla, en tee ihmeitä ja olen enimmäkseen yksin. Nautinnollista.
Luulen, että elokuvat ilman kirjoja on aivan turhia. Nyt kun olen katsonut leffoja sitä mukaan kun luen kirjoja, huomaan, kuinka paljon niistä puuttuu. Leffoissa on oikeastaan vain päätapahtumat, jotka jää vähän litteäksi jos ei tiedä taustaa.
Leffoissa on juoni, mutta ei siihen mahdu juuri mitään siitä ympäriltä joka tekee hahmoista ja tapahtumista mielenkiintoisen.
Lähetä kommentti