sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Lihapullia

Tein eilen lihapullia ja ruskeata riisiä isän ruokaohjeiden mukaan, ettekä uskoisikaan kuinka nopeasti ne meni kanadalaisille kaupaksi! Lihapullat on todella helppo ruokalaji, ja ne maistuikin ihan yhtä hyviltä kuin kotona. Silti ajattelin, että jauho-kerma-suola-pippuri-chili kastike olisi liian tylsää ulkomaalaiseen makuun. Luulin väärin. Tummaa riisiä en ollut ennen koittanut tehdä isän ohjeiden mukaan, eikä se ollutkaan ihan sellaista kuin pitäisi. Luulen, etten uskaltanut kuumentaa riisiä tarpeeksi öljyssä. Ihan hyvää silti.

5 kommenttia:

Mikko kirjoitti...

Kiva, että kelpasi. Minäkin tein vastaavaa riisiä eilen, eikä oikein onnistunut. En ole varma mikä siinä meni pieleen. Ehkä riisilaji oli vähän kelvotonta tai ehkä ei olisi kannattanut panna ahneuksissa niin paljon sipulia. Tein joka tapauksessa ihan liikaa - tiedän ainakin mitä syön koko viikon.

Kaarina kirjoitti...

Lihapullat on hyviä. Pitääkin tehdä joku päivä. Sitä käy laiskaksi eikä viitsi tehdä itselleen kunnon ruokaa. Riisi tosiaan pitää kuullottaa kunnolla, siten että ensimmäiset riisinjyvät jo ehtii poksahtaa kuin popcorn.

Mikko kirjoitti...

Vielä tuosta ruskeasta riisistä. En ole törmännyt tähän ruokalajiin ikinä missään, siksipä sillä ole kunnon nimeäkään. Se on riisiä ja valmistettuna ruskeaa, eli siis ruskeaa riisiä. Joka sekoittuu helposti kaupan Ruskeaan riisiin, joka soveltuu huonosti ruskean riisin raaka-aineeksi. Varkkisten perheessä ruokalajille olisi varmasti keksitty ihan oma nimi, joku risuliini tai rispottu. En tiedä onko Mummu keksinyt tämän riisin valmistustavan ihan itse, ehkä yrittäessään valmistaa risottoa (muistelen, että ruskean riisin alkuperäistä raaka-ainetta, Avorio Parboiled riisiä, kutsuttiin risottoriisiksi). Oikeastihan risotto on aivan erilaista kuin meidän ruskea riisimme.

Meillä oli kerran firman tilaisuus, jossa valmistimme itsellemme aterian ravintolan keittiössä ammatti-chefin opastamana. Minun vastuulleni kuului risoton tekeminen. Opin, että ristotto tehdään pitkälti samoin kuin meidän ruskea riisimme, mutta riisin kuullottamisessa on aivan oleellinen ero. Risottoa tehdessä on tärkeää varoa, ettei riisi kuumene liikaa kuullotettaessa. Muuten Riisin pinnalla oleva tärkkelys kovettuu, jolloin muodostuu kova kalvo. Tämä hidastaa riisin kypsymistä ja tekee rakenteesta aivan liian irtonaisen – risotonhan kuuluu olla melkein kuin löysää riisipuuroa (vaikkakin jyvien kuuluu silti olla irtonaisia ja al dente). Meidän ruskean riisin valmistuksessa nimenomaan pyritään tuohon, halutaan että pinnalla oleva tärkkelys kovettuu.

pia kirjoitti...

Kyseinen tumma riisi on siis Mummun keksintö? Juu en ole koskaan kuullut tästä valmistustavasta, vaikka jos sen tekee "oikein", tämä riisilajike ei ole minusta juuri minkään makuista. Mike oli jo valmis torjumaan koko asian kun otin parboiled riisin esiin. Sanoi, että tässä talossa syödään basmatia, mutta perui sanansa kun maistoi lopputulosta. Ensi kerralla pitää ehdottomasti kuullottaa ilman pelkoa, ettei tulisi niin pehmeää.

Mikko kirjoitti...

HYvä, että sait Miken laajentamaan maailmankuvaansa. Basmati on ihan hyvä (paras?) peruslisäkeriisi, mutta kyllä eri tarpeisiin pitää käyttää erilaisia riisejä. Jasmiini (tai minun makuuni vielä mieluummin broken jasmine) tai japanilainen ovat ainoat vaihtoehdot kiinalaiselle tai japanilaiselle ruualle. Risottoa ei oikein voi tehdä muusta kuin oikeasta risottoriisistä. Paellallekin taitaa olla oma lajikkeensa. Riisipuuroon kelpaa kyllä puuroriisin lisäksi myös japanilainen.