perjantai 13. tammikuuta 2012

Masariinit


Tein eilen masariineja kotona. Kaupassa ei ollut mantelimassaa, mutta marsipaani tuntui toimivan yhtä hyvin. Sisältä leivokset oli vähän turhan nestemäisiä, mutta ne on silti järjettömän herkullisia ja yllättävän helppotekoisia.

6 kommenttia:

Kaarina kirjoitti...

Olen joskus teininä tehnyt Mummin kanssa mazariineja, meillä ne oli enemmän kuivia kuin valuvia sisältä koska jauhoimme itse mantelin ja teimme siitä tahnaa jossa oli enemmän mantelia kuin voita ja sokera. Olivat kyllä tosi hyviä. Minäkin muistelen että niitä oli helppo tehdä. Lasillinen maitoa ja mazariini on aika tuhti jälkiruoka!

Mikko kirjoitti...

Cupcake kuoret näköjään toimivat? Eikö ole niin, että mitä kosteampi, sitä parempi?

mu kirjoitti...

Olisihan Puffa riemuinnut, kun oma lapsenlapsi osaa tehdä maailman parasta herkkua! Kun ensimmäisen kerran purjehdimme Ruotsiin, piti jäädä Tukholaa edeltävään paikkaan, jossa olivat Tarkkaset vastassa. Keulaköyttä Ahdille heittäessään kippari kiljui, Onko täällä mazariineja?? Ja niitä oli, ihan lähellä vierassatamaa - MIKÄ ONNI!!

Unknown kirjoitti...

Mazariinit ovat loistavia! Yritin etsia niita Ikeasta, mutta intialainen myyja ei tunnistanut mazariinia lainkaan. Yritti tarjota prinsessakakkua sen sijaan.

pia kirjoitti...

Käytin muffinssivuokaa jonka rasvasin voilla, jotta saisin leivokset helposti ulos. Onnistui tosi hyvin, paitsi että ensi kerralla laitan ohuemmin kuorta. Kostea sisältö olisi minusta paras, mutta kyllä tämä hiukan nestemäinenkin oli aika herkkua.Voi olla, että mantelimassa (jossa on vähemmän sokeria kuin marsipaanissa) toimisi paremmin.

Mikko kirjoitti...

Sokeri taitaa sulaa nestemäiseksi kun mazariinin paistaa? Onkohan niin, että mantelimassa = marsipaani, jossa on vähemmän sokeria? Ensi kerralla voisit yrittää jauhaa manteleita ja soteka niitä marsipaanin sekaan. Äiti kertoi, että Mummi käytti manteleitten jauhamiseen juustoraastinta (tai siis, Äidin mielestä se ei ole mikään juustoraastin vaan manteliraastin).