maanantai 19. maaliskuuta 2012

Green Careers Week

Tällä viikolla oli koulun "Green Careers Week". En mennyt tiistaina kuuntelemaan luentoa, jossa nainen puhui työstään ympäristölakifirmassa, mutta kävin kaikissa muissa tapahtumissa. Valitettavasti suurin osa oli aika turhia, vaikkakin ihan mielenkiintoisia. Oli työmessut, joissa oli lähinnä quebeciläisiä non-profit järjestöjä, joissa voisi tehdä vapaaehtoistyötä. Sellainen voisi olla ihan hauskaa, mutta minä en puhu yhtään ranskaa, en oikeastaan halua jäädä Montrealiin, ja työstä olisi kiva saada palkkaa. Oli myös pari tapahtumaa, joissa oli ihmisiä puhumassa niiden työstä, miten he löysivät omat työpaikkansa, miten kannattaa valmistautua yliopiston jälkeiseen elämään, jne. Se oli ihan mielenkiintoista; oli hyvä kuulla, että töitä pitäisi löytyä ympäristöalalta hyvin, ja vaikken oikeastaan oppinut mitään uutta, on aina hyvä kuulla uudestaan, miten haastatteluihin kannattaa valmistautua ja työnhakuun suhtautua.

ECO Canada on kanadalainen järjestö, jonka avulla voi etsiä ympäristöön liittyviä töitä. He tekevät myös tutkimusta siitä, miten ympäristöalan työmarketti kehittyy. Torstaina oli luento, jossa viime vuoden tuloksia selitettiin ja ECO Canadan palveluja esiteltiin. Näyttää tosiaan siltä, että ympäristö on nopeasti kasvava ala, ja joka vuosi on enemmän töitä tarjolla.

Minulta usein kysytään, minkälaisia töitä mun tutkinnolla voi saada, ja nyt ehkä osaan vastata siihen tarkemmin. On toki mahdollista mennä minne vaan ja tehdä jotain tieteellistä tutkimusta luonnossa, mutta se ei juuri nyt ole tähtäimessä. Valtiolle voi mennä töihin ympäristöministeriöön (Environment Canada tai Ministry of Environment) tai luonnonvara-osastoon (Natural Resources Canada). Sen lisäksi kaupungeilla on yleensä omat ympäristövirastot, joissa mietitään miten puistoja hoidetaan, minne rakennetaan ja miten varmistetaan, että kaikki kaupungin toimenpiteet ovat mahdollisimman ympäristöystävällisiä. On myös paljon yksityisiä paikkoja joihin voi mennä töihin, ja nämä työpaikat yleistyvät jatkuvasti etenkin, kun alkaa olla enemmän laillisia vaatimuksia varmistaa, että yritykset ottavat huomioon ja minimoivat omat ympäristövaikutukset. Yksi viime vuonna valmistunut tyttö on töissä sementinvalmistajalla, toinen rakennusfirmalla, kolmas kaupunginvirastolla.

4 kommenttia:

mu kirjoitti...

Kylläpäs kuulosti positiiviselta sinun työnsaantimahdollisuudet -
Olet taatusti valinnut oikean opiskelusuunnan. Meidän täkäläisten kannalta tosin dorkaa, että kaikki tuo koskee ainakin toistaiseksi Kanadaan jäämistä. Tärkeintä kuitenkin, että kaikki tuntuu oikealta, ja että olet onnellinen.

Mikko kirjoitti...

Vaihtoehtoja on varmaan todella paljon. Oletko itse vielä miettinyt haluaisitko mennä mieluummin johonkin firmaan vai julkiselle sektorille?

pia kirjoitti...

Tällä hetkellä julkinen sektori kiinnostaa enemmän. Tuntuu, että voisi oppia ymmärtämään alaa vähän laajemmin. Toisaalta tämän green weekin jälkeen huomasin, että firmoissakin on aika mielenkiintoisia hommia tarjolla, ja että kokemusta ei välttämättä tarvitse olla kuten olin ajatellut. Melkein kaikilla aloilla tarvitaan nykyään ihmisiä, jotka varmistavat, että kaikki päästöt on kirjattu, ja ympäristöjutut ovat järjestyksessä. Eikä kukaan oleta, että tiedän mitään esim. sementinvalmistuksesta.

Opin myös, että tällä alalla työpaikka vaihtuu aika usein. Voi olla, että on samassa paikassa töissä 15 vuotta, mutta on myös ihan normaalia vaihtaa työpaikkaa kokemuksen ja kiinnostuksen mukaan 3 vuoden välein.

Enkä ole vielä täysin unohtanut eläinlääkistä. Olisin varmaan ihan tyytyväinen ympäristöalalla loppuelämäni, mutta en halua katua, etten edes yrittänyt pyrkiä eläinlääkikseen.

Kaarina kirjoitti...

Vaikea antaa neuvoja kun emme tunne Kanadan työmarkkinoita. Suomessa menisin mieluummin yksityiselle jossa usein saa luoda omat työtapansa ja saa käsittääkseni hyvin koulutusta sen mukaan kuin katsoo tarvitsevansa. Toisaalta julkisella saattaa olla hyviä kollegoita joilta oppii paljon ja saa hyviä vinkkejä. Molempi parempi.

olen samaa mieltä - on parempi yrittää jotain niin ei kaduta myöhemmin, sanon minä jota on moni asia kaduttanut. Kuten se etten sitten pyrkinyt arkkitehdiksi. Toisaalta ihminen muuttuu ja nyt olisin sitä mieltä että minun olisi pitänyt mennä alunperin Kauppikseen joka oli nuorena listani häntäpäässä. Joten on uskottava että koko elämä on koulunkäyntiä, muuttumista, kasvamista ja uuden oppimista. Se on aika kiehtovaa!