torstai 26. huhtikuuta 2012

Miten välttää koti-ikävä

Nyt on enää yksi tentti jäljellä (huomenna aamulla). Kaikki on mielestäni menneet oikein hyvin. Maanantaina oli genetiikan tentti, joka meni paljon paremmin kuin oletin. Sain illalla vielä tietää, että salissa jossa tentti pidettiin, oli palohälytys 11:30 maissa, ja jos ei siihen mennessä ollut valmis, pitää käydä korvaavassa tentissä sunnuntaina. Onneksi olin poistunut ennen tätä, mutta veikkaan, että joku kävi laukaisemassa palohälyttimen, joka on tosi typerää ja itsekästä... Tiistaina oli karjatalouden tentti, joka sekin meni hyvin. Kun ajasta oli tunti jäljellä, orgaanisen kemian proffa iski silämä ja lipsautti pöydälleni lapun: "FDSC 230 final grade: A-." !!! Enpä olisi koskaan uskonut tätä, 4 vuotta sitten en edes läpäissyt orgaanista, ja olen aina luullut vihaavani kemiaa. Kävi ilmi, että kemia on ihan kivaa, en vain ole koskaan ymmärtänyt sitä.

Niin, huomenna on viimeinen tentti, mammalogia, johon olen valmis. Eilen olisi pitänyt silti lukea kunnolla, mutta kun teki mieli karjalanpiirakoita... Olin unohtanut kuinka kauan niiden tekeminen kestää, mutta olihan ne sen arvoisia. Toissapäivänä leivoin vihdoin ruisleipää, joka oli ihan älyttömän vaivatonta; en tiedä miksi kesti näin kauan tehdä. Illalla vielä makaronilaatikkoa päivälliseksi, jota en ole viitsinyt tehdä kun olen ajatellut että se on liian mautonta tai kummallista muiden mielestä. Laitoin kuitenkin reippaasti sipulia ja chiliä mausteeksi niin tuli tosi maukasta vaikkei 100% perinteistä.

Niin, ruuan avulla on helppo tuoda Suomi kotiin ainakin hetkeksi. Mitähän muuta pitäisi lisätä repertuaariin?

Riisipuuro loppui kesken, niin osasta tuli porkkanapiirakoita, jotka on melkein parempia kuin riisipiirakat. Loput on pakkasessa niin ei tällä kertaa mene yksikään pilalle.

En tiedä, tuliko laitettua tarpeeksi hiivaa tai vaivattua tarpeeksi kauan, mutta maku oli ainakin oikea. Isä kuinka paljon sulla kohosi ja kuinka pitkään vaivasit? 

Ei kaunista, mutta herkullista. Kerrokset ei oikein onnistu näin matalassa vuoassa.

9 kommenttia:

Kaarina kirjoitti...

Aivan upeata Pia! Muistan kuinka voivottelit joskus sitä kemiaa. Se on niitä aineita joissa tapahtuu joku "CLICK"-ilmiö ja sen jälkeen sitä ymmärtää. Minulle ei koskaan ole tullut sitä vaikken ainetta ole koskaan vihannutkaan, en vain ole ymmärtänyt.

Voin isän puolesta kertoa ettei isän ruisleipä noussut ollenkaan. Näin sen Chennaissa ja se näytti tummalta lettuleivältä tai rieskalta. Isä laittoi voita koko rieskan päälle koska niin litteästä leivästä ei voinut leikata viipaleita.

Makaronilaatikko sinulla näyttää hyvältä. Varmaan katsoit jotain reseptiä, mutta kiinnitin huomiota kun puhuit kerroksista. Minulla on tunne että köksätunnilla koulussa sanottiin että kaikki kuivemmat ainekset sekoitetaan keskenään, sitten kaadetaan se munamaito ja päälle ripotellaan juustoa. Eli ei siis lasagnen tapaan kerroksia. Ainakin se on ollut helppo tapa tehdä makaronilaatikko ja maistunut ihan normaalille.

Mikko kirjoitti...

Myöskään minulle ei koskaan tullut sitä CLICK ilmiötä kemiassa. Kemian peruskurssi I taisi olla DI-tutkintoni viimeinen suoritus, vaikka se kuului oikeasti ensimmäisne vuoden syyslukukaudelle. Hienoa, että kemia on auennut meistä edes jollekin.

Muistan muuten, että sinulla oli koulussakin vastaavia CLICK-ilmiöitä. Sinulla oli joskus joku mystinen solmu matikassa. Kun käytiin sitä yhdessä läpi puolisien tuntia, niin sen jälkeen osasit yhtäkkiä kaiken!

Äiti liioittelee minun ruisleipäni kanssa, mutta ei kyllä paljon. Tarkoitus oli tehdä ruislimppuja, mutta tuloksena oli enemmän sellaisia reikäleipiä, ilman reikää. Viipaleet olivat kovin onnettomia, mutta sai sentään halkaistua ihan hyvin.

pia kirjoitti...

Hmm, voi olla, että mulla vuoka piti leivän kasassa, ja olisi levinnyt jos olisin yrittänyt tehdä ilman. Ja makaronilaatikon ohjeissa luki että ainekse sekoitetaan keskenään, mutta minusta kerrokset on kivempia, ja kotonakin ollaan joskus tehty niin.

Luulen, että click-ilmiö on helppo saavuttaa, kunhan joku osaa selittää tarpeeksi yksinkertaisesti niin, että ymmärtää, eikä vain yritä muistaa kaikkea ulkoa.

mu kirjoitti...

Onpa hauska perhe - harrastaa kemiaa eri vaiheissa ja valmistaa suomalaisia perinneruokia. Ei vaan ikinä ole tullut mieleen. Ranska-aikanani kyllä tein kinuskikakkuja vähällä kakulla ja paljolla kinuskilla, mutta ei taida olla perinneruokaa.- Karjalan piirakat porkkanalla ovat todella paljon herkumpia. Älä mulle yritä makaroonilaatikkoa!!!!

Unknown kirjoitti...

Minäkin olen tehnyt makaronilaatikkoni sekoittamalla kaiken yhteen. Ohjeessa puhuttiin kerroksista, mutta vaikutti yksinkertaisemmalta heittää (minullakin chilillä maustettu) jauheliha spaghettikattilaan ja sekoittaa. Sitten vuokaan ja munamaito päälle. Lasagnessa kyllä teen kerroksia.

Unknown kirjoitti...

Graavilohi ainakin on helppoa ja koti-ikävää lieventävää ja ennen kaikkea herkullista.

Mikko kirjoitti...

Eikä raaka-aineesta ole pulaa kun Kanada taitaa vielä olla maailman suurin lohentuottaja.

pia kirjoitti...

Totta! Miken äiti on tehnyt graavilohta pari kertaa kun olemme käyneet Torontossa, mutta en ole vieläkään yrittänyt tehdä sitä itse.

Kaarina kirjoitti...

Ai, en tiennyt että Kanadassa syödään graavilohta? Pidetäänkö siitä noin yleisestikin vai tekikö Miken äiti sitä sinun iloksesi?