Arkea

Koska olen täällä varsinaisesti opiskelemassa, ajattelin vähän selventää, mitä se täällä oikeastaan tarkoittaa. Nyt kun kaikkia aineita on ollut parikin kertaa, osaan ehkä vähän paremmin kertoa opinnoista. Joinain päivinä koulua on vain 1,5 tuntia, toisina päivinä 9. Joskus koulu loppuu vasta puoli seitsemän illalla. Maanantait ovat pahimpia, tiistait ja torstait helpoimpia. Se sopii minulle oikein hyvin. Kun on päässyt maanantaista ohi, pahin on takana ja edessä on ihan mielyttävä viikko.

Tavalliset luennot ovat toistaiseksi ainakin tarkoittaneet yksinkertaisesti sitä, että professori on luentosalin edessä puhumassa, käyttäen joko tietokonetta tai liitutaulua apunaan. Kysymyksiä saa vapaasti esittää, ja useimpia proffia ei haittaa jos poistuu luokasta käymään vessassa tai hakemassa juotavaa. Luennot ovat 50 tai 80min pitkiä.

Luentojen lisäksi jokaisessa aineessa on myös laboratorioita. Matikassa nämä ovat grad-oppilaan opettamia tunteja, jossa näytetään miten tehtäviä tehdään yksityiskohtaisemmin - nämä ovat saman tyyppisiä kuin matikan tunnit lukiossa, ovat jopa tavallisessa luokkahuoneessa eikä luentosalissa. Muissa aineissa näillä tunneilla tehdään kokeita, jotka liittyvät luennoiden aiheisiin. Fysiikassa näiden lisäksi on vielä kerran viikossa "conference", joissa tehdään koko tunnin tehtäviä kirjasta, ja professorilta voi kysyä kysymyksiä. Labit ovat tunnin, kahden tai kolmen pituisia, riippuen aineesta.

Kaikkien 1. vuoden (freshman) opiskelijoiden on käytävä samat pakolliset kurssit. Tämä tarkoittaa sitä, että meillä on luennot samaan aikaan, ja salissa on kaikki 100-150 fresmania. Labeja on eri aikoihin, niin että niissä on n. 30-50 opiskelijaa. Ensi vuonna, kun pitää valita pääaine, kursseilla tulee olemaan paljon vähemmän opiskelijoita. Kuulemma joskus saattaa olla vain 20 ihmistä yhdellä kurssilla.

Useimmat ensimmäisen vuoden opiskelijat asuvat dormeissa kampuksella. Olen tavannut pari ihmistä, jotka asuvat jossain lähellä Ste. Annessa yksin, ja joku asuu jopa Montrealin keskustassa. En voisi kuitenkaan kuvitella tekeväni tätä, koska useimmat kaverit kuitenkin tapaa kampuksella vapaa-ajalla. Jos asuu jossain muualla, ei vietä juuri ollenkaan aikaa kampuksella muuten kuin luentojen aikana. Vanhempia opiskelijoita asuu Ste. Annessa paljon. Heillä on joko kerrostalo asuntoja tai talo, jossa asuu useampia ihmisiä kuten Antilla Penn Statessa.

Lemmikkiä ikävä

Puhumme usein Andrean kanssa lemmikeistämme, ja kuinka niitä on ikävä. Minulla on ikävä Josieta, Andrealla taas on kissoja, kaloja ja koira, joita on ikävä. Monilla muillakin meidän kavereilla on kotona eläimiä, joita on ikävä. Dormeissa ei saa pitää lemmikkejä, eikä tänne sellaisia oikeastaan mahtuisikaan. Silti olemme haaveilleet sellaisen hankkimisesta, koska koti ilman eläintä tuntuu melko tyhjältä.

Kävimme tänään taas porukalla mallissa, ja kun lemmikkikauppa tuli vastaan, meidän oli pakko käydä siellä. Amerikassa eläinkaupoissa myydään melkein aina eläimiä - lintuja, kaloja, hamstereita, koiria, käärmeitä, melkein mitä vaan. Näin pienen beagle-pennun kopissa, Joel leikki linnun kanssa, joka näytti aivan hänen linnultaan, ja kaikille tuli hirveä hinku ostaa lemmikki. Hetken harkitsimme jopa gerbiilin hankkimista Andrean kanssa, mutta meidät saatiin onneksi puhuttua ympäri. Sen sijaan, päädyimme siihen, että helppohoitoinen kala olisi ihan ok. Nyt kolmessa huoneessa Laird Hallissa on pieni kulho, jossa on vettä ja pieni kala. Tuntuu vieläkin kotoisammalta nyt kun on edes joku lemmikki huoneessa - eikä sitä tarvitse edes ulkoiluttaa.

Tähtiä katselemassa

Mainitsin aikasemmassa tekstissä, että kampuksen lähellä on metsä, arboretum. Kuten useat rakennukset ja asiat tällä alueella, se on ainakin osittain McGillin omistama. Woodsmenit pitävät harjoituksia siellä, ja punaiset McGill security SUVt tekevät iltaisin kierroksia. Periaatteessa arboretum on auki auringonnoususta auringonlaskuun, mutta olemme huomanneet, että kampuksen vartijat ovat melko rentoja ja vanhemmat opiskelijat ovat kertoneet, että siellä on todella mukavaa viettää aikaa pimeän aikaan. Koska kaksi kaveria meidän porukastamme oli lähdössä viikonlopuksi Ottawaan ja yhden kaverin sisko oli käymässä Amerikasta, päätimme keskiviikkona mennä pienelle seikkailulle metsään. Tungimme kaksitoista ihmistä yhdeksältä illalla kahteen autoon, ja ajoimme arboretumin portille. Sieltä kävelimme noin 10min kunnes tuli vastaan houkuttelevan näköinen pelto, jonne asetuimme makaamaan. Oli kirkas, melko lämmin ilta, katselimme tähtiä ja juttelimme keskenämme pari tuntia. Eikä punainen McGill security SUV edes hidastanut ajaessaan ohi.

Sähkökatkos

Joka päivä on ollut aivan erilainen ilma ulkona - joskus on kylmä ja tuulee, joskus kuuma ja kosteata. Eilen oli 30 astetta ja kostea ilma. Etenkin kun on lähinnä vain lämpimiä vaatteita, sellaisena päivänä ei halua tehdä muuta kuin istua huoneessa, ikkunat auki, kylmä juoma kädessä, ja katsoa telkkaria. Eilen kuitenkin herättiin siihen että huoneessa oli kamalan kuuma ettei pystynyt enää nukkua. Tuuletin oli mennyt yöllä pois päältä emmekä tienneet mitä kello oli kun sekin oli sammunut. Aamutokkurassa meillä kesti hetken tajuta, että sähkö oli katkennut. Ilmeisesti sähköt olivat katki koko rakennuksesta oravan takia, ja ilmeisesti sähkökatkokset eivät ole harvinaisia täällä. Koulun ohjekirjassakin suositellaan patterilla toimivaa herätyskelloa, koska sähkökatkos ei ole syy luennoista myöhästymiselle.

Kursseista

Koulu on nyt siis virallisesti alkanut. Ensimmäisillä luennoilla ei tehty muuta kuin annettiin kurssin aikataulu ja kerrottiin vähän tulevasta vuodesta ja mitä luennoilla tapahtuu. Heti seuraavana päivänä alkoivat luennot. Minulla on matikkaa (differentiaalilaskentaa), kemiaa, fysiikkaa, biologiaa ja kerran viikossa freshman seminar, jossa tulee joka kerta eri ihminen luennoimaan aiheesta, joka liittyy ympäristötieteisiin. Kaikki kurssit ovat alkeiskursseja, eli ei haittaa, vaikkei olisi juurikaan opiskellut ainetta ennen. Useimmat ovat opiskelleet lukiossa kahta luonnontiedettä ja pitkää matematiikkaa, eli suuri osa aineistosta on tuttua ainakin aikataulun perusteella. Minä luin biologiaa ja fysiikkaa pitkän matikan lisäksi, eli näissä aineissa ei pitäisi olla suurempia ongelmia tänä vuonna.

Ostimme eilen kaikki koulukirjamme koulun kirjakaupasta. Kirjat ovat isoja, painavia ja kalliita. Uudet kirjat maksavat lähes $150/kappale. Kirjakaupassa on kuitenkin onneksi jonkin verran käytettyjä kirjoja, jotka ovat n. puolet halvempia. Melko suuri muutos silti viime vuodesta, kun kaikki kirjat olivat 100-sivuisia paperikantisia. Vaikka eivät nekään aivan halpoja olleet.

Lisää busseista

Tänään oli ensimmäinen koulupäivä, joka ei oikeastaan tarkoita mitään. Minulla oli biologiaa ja matikkaa, jotka molemmat kestivät 20 minuuttia, ja jotka sisälsivät vain aikataulujen jaon. Näiden jälkeen, menimme Andrean kanssa keskustaan kampusten välisellä bussilla, joka kulkee 45 minuutin välein. Kun olimme valmiita palaamaan kotiin, oli kello sen verran, että bussi oli juuri lähtenyt. Päätimme olla rohkeita, ja kokeilla miten pääsisimme takaisin julkisia käyttäen. 35 minuutin jälkeen emme olleet vieläkään löytäneet bussipysäkkiä, jolloin turhauduimme ja luovutimme. Juoksimme takaisin McGill-bussin pysäkille, toivoen että vielä ehtisimme. Saavuimme 2 minuuttia liian myöhään, ja näimme kun bussi ajoi ohi. Harkitsimme vielä kerran julkisen bussin etsimistä, mutta emme enää jaksaneet nousta. Kun vihdoin pääsimme bussiin, matka takaisin kampukselle kesti 1,5 tuntia (kun matka keskustaan kesti 40min), jona aikana ehti tulla nälkä ja kylmä. Takasin kampuksella pari kaveria kysyi miksi näytimme niin ärsyyntyneiltä. Lyhyen selostuksen jälkeen, he tyynesti totesivat "Olisihan teidän pitänyt tietää sen kestävän niin kauan, kello 17 on ruuhka-aikaa." Niinpä niin, mutta kun meidän piti ehtiä siihen 15.15 bussiin.

"En tiiä mitä bussia käyttää täällä" "Kato ytv.fi"

Viimeisen kolmen vuoden aikana, julkiset liikennevälineet ovat tulleet minulle tutuiksi. Olen käyttänyt bussia tai ratikkaa lähes joka päivä, ja www.ytv.fi:n reittiopas on ollut korvaamaton apuväline. Andrea ei ole koskaan ollut julkisessa bussissa. Eilen yhdistimme taitomme ja lähdimme etsimään lähintä ostoskeskusta. Puoli tuntia yritin epätoivoisesti etsiä internetin avulla jotakin paikallista reittiopasta, joka kertoisi suoraan miten pääsee osoitteesta osoitteeseen, mutta turhaan. Kun vihdoin selvitimme, miten ostariin pääsee, matka oli helppo. Kahden minuutin kävely bussipysäkille (joka on kätevästi päätepysäkki), $1,75 bussikuskille ja odottelemaan linjan viimeistä pysäkkiä. Bussi pysähtyi suoraan Fairview mallin eteen, ja vietimme mukavan päivän shopaten.

On hyvä oppia käyttämään paikallisia julkisia kulkuneuvoja, sillä vaikka meidän läheltä kulkeekin vain pari bussia, niitä on pakko käyttää jos ei omista autoa. Klo 7-18.15 kulkee ilmainen kampusten välinen bussi, ja ilmeisesti kerran viikossa pääsee ilmaisella bussilla ruokakauppaan tai ostoskeskukseen. Näistä emme ole vielä kuulleet sen kummemmin. Muuten on kuljettava julkisilla. Viimeinen julkinen bussi keskustan ja Ste-Annen kylän välillä menee yhden maissa. Siitä ei kuulemma kannata myöhästyä, jollei ole yöpaikkaa varattuna Montrealista. Koitan välttää.

Woodsmen

Lyhyen bussi- tai pyöräilymatkan päässä kampuksestamme on ihan kunnon metsä. Paljon puita ja polkuja, pelto ja jopa hirsimökki. Meidät vietiin sinne eilen katsomaan kun yksi koulumme parhaista urheilujoukkeista esitteli taitojaan. Joukkue on kuulemma yksi Pohjois Amerikan parhaista, ja Mac isännöi kilpailuja joka vuosi. En kuitenkaan tiedä kuinka ylpeä näistä asioista kuuluu olla, kun on kyseessä lumberjack-joukkue. Kisoissa on erilaisia lajeja - yhden ja kahden hengen puun sahaus, puun hakkaaminen, nuotion sytyttäminen ja veden kiehauttaminen, kirveen heitto...En ole koskaan ajatellut, että joku voisi olla näiden lajien ammattilainen, mutta ainakin yksi mies McGillistä tienaa nykyään rahansa lumberjack-kisojen avulla. Kuulostaa lähes yhtä oudolta kuin vaimonkanto ja saappaanheitto.