Puhumme usein Andrean kanssa lemmikeistämme, ja kuinka niitä on ikävä. Minulla on ikävä Josieta, Andrealla taas on kissoja, kaloja ja koira, joita on ikävä. Monilla muillakin meidän kavereilla on kotona eläimiä, joita on ikävä. Dormeissa ei saa pitää lemmikkejä, eikä tänne sellaisia oikeastaan mahtuisikaan. Silti olemme haaveilleet sellaisen hankkimisesta, koska koti ilman eläintä tuntuu melko tyhjältä.
Kävimme tänään taas porukalla mallissa, ja kun lemmikkikauppa tuli vastaan, meidän oli pakko käydä siellä. Amerikassa eläinkaupoissa myydään melkein aina eläimiä - lintuja, kaloja, hamstereita, koiria, käärmeitä, melkein mitä vaan. Näin pienen beagle-pennun kopissa, Joel leikki linnun kanssa, joka näytti aivan hänen linnultaan, ja kaikille tuli hirveä hinku ostaa lemmikki. Hetken harkitsimme jopa gerbiilin hankkimista Andrean kanssa, mutta meidät saatiin onneksi puhuttua ympäri. Sen sijaan, päädyimme siihen, että helppohoitoinen kala olisi ihan ok. Nyt kolmessa huoneessa Laird Hallissa on pieni kulho, jossa on vettä ja pieni kala. Tuntuu vieläkin kotoisammalta nyt kun on edes joku lemmikki huoneessa - eikä sitä tarvitse edes ulkoiluttaa.
2 kommenttia:
Voi Pia, puhumme Brasiliassakin usein Josiesta. Katson jääkaapin ovessa olevaa valokuvaa jossa sinä ja Josie nukutte ja ajattelen teitä molempia, ikävöin molempia vaikka eri tavalla. On varmasti kiva että voit jakaa lemmikki-ikävän muiden kanssa jotka ymmärtävät sen tunteen./äiti
Minulla on onneksi Mummun antama muki, näen Josien aina kun juon teetä tai kahvia.
Lähetä kommentti