Manaus

Manaus oli enimmäkseen sellainen kuin olin kuvitellut sen olevan äidin ja isän kuvausten perusteella. Ihmiset puhuvat vain portugalia ja ovat melko köyhiä, ilma on kuuma ja kostea, eikä kaupungissa ole paljoakaan tekemistä. Vaikka osasin odottaa sitä, oli kummallsta olla niin selkeästi osa vähemmistöä, kun kukaan ei puhu tuttua kieltä ja kaikki ovat ruskeaihoisia. Oli outoa ajatella, että vanhempani asuvat siellä, ja sellaista se on heille joka päivä. Minun piti aina välillä muistuttaa itseäni siitä, että olen vanhempieni kotikaupungissa, enkä eksoottisella lomalla. Tiet olivat minusta yllättävän hyväkuntoisia vaikka kukaan ei tuntunut piittaavan liikennesäännöistä. Pelästyin päivittäin kun autot vaihtoivat kaistoja miten sattuivat ilman vilkkuja ja puolet autoista ajoi muuten vaan turvallisesti keskellä kahta kaistaa.

Jokiristeily oli ainutlaatuinen, upea kokemus, jonka tulen muistamaan varmasti aina. Tärkeämpää kuitenkin oli nähdä missä ja miten äiti ja isä asuvat. Vaikka Ponta Negran blogia päivitetään ahkerasti (kiitos siitä) ja jutut ovat kuvaavia, Manauksessa käyminen oli kuitenkin oleellista kaiken ymmärtämiseen. Se on mukava paikka ja ihmiset ovat ystävällisiä, mutta ymmärrän hyvin, ettei siellä hirvittävän montaa vuotta viihdy ellei ole jotain tekemistä eikä osaa portugalia.

Matka sujui hyvin ja oli todella kiva nähdä perhettä, mutta oli myös kiva tulla takaisin. Vajaan kahden kuukauden aikana Mac kampus on muuttunut kodiksi, oli ehtinyt tulla vähän ikävä huonetta ja ihmisiä.