Pääsin viime viikolla pitkästä aikaa viettämään ihan aitoa amerikkalaista thanksgivingiä Andrean perheen kanssa. Pakkasimme auton takakontin täyteen ruokaa torstaiaamuna, haimme Andrean isoäidin ja poikaystävän ja suuntasimme kohti New Hampshirea jälleen. Joka vuosi Andrean äidinpuoleinen suku kerääntyy sinne viettämään thanksgivingiä yhdessä. Saavuimme puolenpäivän aikaan ensimmäisinä vieraina, koska ruoanlaitossa kaivattiin apua. Pikkuhiljaa serkkujen ja tätien määrä talossa kasvoi, kunnes lopulta kaikki olivat paikalla. Kolmen maissa ruoka oli valmista ja yhteensä 17 henkeä kerääntyi pöydän ääreen syömään.
Kuten kuuluukin, tarjolla oli kalkkunaa, perunamuusia, bataattimuusia ja muita vihannesruokia. Kaikki oli herkullista ja täyttävää. Ruoan jälkeen nuorempi sukupolvi hätyytettiin keittiöstä, sillä välin kuin jälkiruokaa valmistettiin. Jälkiruoaksi oli perinteiden mukaan erilaisia kurpitsaherkkuja ja muita kakkuja. Kaikkea ruokaa jäi kamalan paljon - jokainen perhe sai jämiä mukaansa - ja jokainen poistui täyden vatsan ja hyvän mielen kera.
Seuraavana päivänä vietimme vähemmän virallista thanksgivingia Trevorin äidin luona. Sinne kerääntyi Andrean kavereita, jotka tapasin ensimmäistä kertaa, ja valmistimme yhdessä perunoita, kalkkunaa ja kastiketta. Thanksgiving on monille amerikkalaisille vuoden tärkein juhla, ja minä ainakin tulen muistelemaan tämän vuoden thanksgivingia hyvällä.
(Tämä juttu tulee pari viikkoa myöhässä. Luulin julkaisseeni tekstin, mutta ilmeisesti painoinkin "tallenna" nappia. Pahoitteluni.)
3 kommenttia:
Olipa kiva kuvaus! Nuo pohjoiset pienet osavaltiot ovat varmaan aika mukavia, toisenlaisia kuin Pennsylvania, ainakin maisemat on erilaisia.
thanksgiving = kiitospäivä
ja se istuisi paremmin suomenkieliseen tekstiisi, mutta jos hienostella haluaa
(Onpa se tosi fiksu, tuo sinun anonyymi ystäväsi!) - Todella kiva
saada eletty kuva siitä, miten normaali perhe siellä päivää viettää. Olen ollut enempi Tenavien
varassa tähän asti.
Lähetä kommentti