Keskiviikkona näytin Ninalle Helsingin nähtävyyksiä. Kävelimme Temppelinaukion kirkon ohi ja Kampin läpi kauppatorille, jossa söimme lounasta. Sieltä kätevästi Suomenlinnaan, jossa kiersimme hetken ennen kuin palasimme takaisin kaupungille. Illalla tapasimme joitakin kavereitani, jotka saivat harjoitella englannin- ja ranskantaitojaan.
Torstaina minulla oli töitä, joten sysäsin Ninan parin ystäväni seuraan, joiden tiesin tulevan kaikkien kanssa toimeen, ja jotka varmasti keksisivät jotakin mukavaa tekemistä.
Äidin ehdotuksesta lähdimme perjantaina päivämatkalle Tallinnaan. Lähtö 11.30 ja paluu 20.30. Vajaan kolmen tunnin aikana emme tehneet oikeastaan mitään Tallinnassa, mutta tulipahan sekin nähtyä. Tämä oli sitä paitsi Ninan ensimmäinen kerta isommassa laivassa. Illalla liityimme taas kavereitteni seuraan viettämään tavallista perjantai-iltaa Helsingissä.
Pöytä koreana
Olemme pitkään suunniteltu mökkireissua kaveriporukalla, ja saimmekin sellaisen järjestettyä lauantaina. Lähtö viivästyi parilla tunnilla kun emme löytäneet autoa, eikä ollut selvää kuka oli tulossa, mutta pääsimme kuitenkin lopulta mökille. Ja hauskaa oli! Pidimme pienimuotoiset rapujuhlat paahtoleivän ja pakasterapujen kera, saunoimme ja kävimme pari kertaa uimassa (vesi oli jopa 22°!) Sunnuntain vietimme myös mökillä grillaten, uiden ja pelaten mölkkyä. Todella onnistunutta mökkeilyä!
Nina lähti maanantaiaamuna, mutta ehti lyhyen vierailunsa aikana näkemään aika hyvin minkälaista elämää vietän Suomessa. Pääsi tapaamaan suuren osan kavereitani, tutustumaan vähän Helsinkiin (sekä Tallinnaan) ja jopa näkemään minkälaista mökkielämä on. Onni että oli hyvä sää joka päivä!
4 kommenttia:
Tuo oli aika hauska että ollaan menossa mökille, mutta auto on kadonnut eikä tietoakaan kuka on lähdössä mukaan. Eihän kaikkea tarvitse erityisemmin suunnitella.../Ä
Ongelma onkin, että meillä on aina (nytkin) suunnitelmat valmiina, mutta jotenkin kaikki menee sekaisin. Nytkin piti olla selvää, ketkä tulevat ja missä auto on...Onneksi Lexus ei kuitenkaan ollut Kalliota kauempana!
Luin vasta nyt tekstisi. Tekee mieli kuitenkin vieläkin kommentoida. Taisit noiden rapujen kohdalla tehdä historiaa, hyppäsit mm. yli yhden sukupolven. Mummin kanssa söimme mökillä rapuja viimeksi aivan mökin alkuvuosina. Tällöin rapuja vielä löytyi läheisestä purosta. Epäilenpä että Äitisi sukupolvelta puuttuu kokonaan rapujen syönti mökillä.
Ei olla syöty rapuja mökillä sen jälkeen kun olin lapsi./P
Lähetä kommentti