USAn vaaleista

Amerikkalaiset valitsivat itselleen viime viikolla uuden presidentin, Barack Obaman.  Täällä Kanadassa ainakin ollaan seurattu presidentinvaaleja melko tarkkaan ja nuoret, minä mukaanlukien, ovat olleet ensimmäistä kertaa elämässään näin innostuneita politiikasta.  On ollut ihmeellistä seurata, miten Obama käytti mediaa ja nettiä tavoittaakseen nuoria, saadakseen nimensä esille.  Tämä ei tietenkääna auttaisi kovasti, jossei Obaman puheissa olisi jotain erityistä, joka saa ihmisen kuuntelemaan.  Hän ei menetä malttiaan, koita vältellä kysymyksiä tai käytä negatiivista kampanjointia saadakseen ääniä.  Järkevä mies, joka tuntuu haluavan kuunnella ihmisiä ja tehdä työnsä mahdollisimman hyvin.  En tietenkään usko, että Obama luulee voivansa mullistaa koko maan parissa vuodessa, mutta jotain muutosta on jo selkeästi näkynyt.  Ainakin uskomani mukaan, muu maailma kunnioittaa nyt amerikkalaisia ainakin hitusen (enemmän kuin ennen). 

Olen asunut Jenkeissä 6 vuotta, pidän Amerikasta ja rakastan amerikkalaisia ystäviäni.  Euroopassa oli kuitenkin vaikeata puolustaa maata, jossa on niin paljon ongelmia, ja johon ollaan kaksi kertaa äänestetty presidentti, jonka taitoihin harva nykyään uskoo.  Kanadassa en puuttunut keskusteluihin Amerikan politiikasta, ne ovat tähän asti olleet lähinnä turhauttavia kaikille osapuolille.  Amerikkalaiset, jotka opiskelevat täällä ovat yleisesti ottaen aika liberaaleja, mutta silti rakastavat maataan.  Eikä kellään ole kuitenkaan oikeutta halveksia toisen maata tai yleistää ja haukkua "amerikkalaisia".  

Pari viikkoa sitten olin jääkiekkomatsissa, jossa Canadiens pelasi amerikkalaista joukkuetta vastaan.  Ennen pelin alkua, molempien maiden kansallislaulut siis esitettiin.  Mutta Kanadalaisilla on oma huumorintajunsa, eikä lätkäfanit ole mitään maailman kunniallisinta porukkaa.  Amerikan kansallislaulun "...the bombs bursting in air..." herätti siis suurta innostusta, huutoa ja viheltelyä.  Meille tilanne oli hupaisa, mutta mahtoi olla ikävää olla floridalainen pelaaja...

Noh, vietimme tiistai-illan kotona CNN päällä, ja netistä päätellen, niin teki moni muukin.  Kun voittaja selvisi, uskomattoman monen status Facebookissa (eli ihmisten lyhyet kuulumiset, jotka näkee netin avulla Facebook-palvelusta) liittyi vaalituloksiin.  "Greg is finally proud to be an American." "Alex is taking patriotism off his list of bad words." "Jen is GObama!"  Seuraavana aamuna, luennon päätteeksi professori kertoi, että oli seurannut edellisen illan vaaleja, ja päästi meidät sen kunniaksi 10min ajoissa.  Ajan melko harvoin kouluun, mutta juuri tiistaina ajoin, ja luennon jälkeen näin valkoisen parkkisakko-lapun ikkunassa.  Oli kuitenkin paras mahdollinen päivä olla amerikkalainen, ja Connecticutin rekisterikilpi säästi minut parkkisakoilta.  Lapussa luki pelkästään "Congratulations Obama '08!"