maanantai 19. heinäkuuta 2010

Hand in Handista

Jepjep, eli olen päässyt tekemään juuri niitä raportteja, mistä puhuin pari blogia sitten.  Raportit on valmiiksi kirjoitetut, niistä puuttuu vain numerot, jotka vaihtelevat kylän mukaan.  XX women's self help groups are supported with XX members.  XX members have been given INR XX in microfinance loans.  jne... Minä sitten katson Excel-taulukoista sopivat numerot ja täyttelen sitä mukaan raportteihin.  Muutan myös lauseita joksus vähän, ettei sana sanalta jokainen ole täysin identtinen.  Etenkin jos fima (kuten H&M) sponsoroi 10 kylää, mielestäni on ihan kiva että raporteissa on vähän eroavaisuutta, jos joku sattuu niitä joskus lukemaan.

Työ ei ole mitenkään äärettömän vaativaa, mutta olen oppinut aika pajon intialaisesta, tai ainakin Hand in Handlaisesta työnteosta.  Aluksi joku muu kopioi Excel-taulukoista numerot paperille, ja minä kopioin paperilta taas koneelle.  Jossain vaiheessa ilmeisesti huomattiin, että olen tarpeeksi fiksu kopioimaan ites suoraan taulukosta raporttiin.  Olen sitä paitsi saanut vapaat kädet valita ihan minkälaisia kuvia haluan raportteihin.  Aluksi haluttiin vain sellaisia kuvia, joissa näkyy joku ihminen puhumassa ja monen kyläläisen päälaki.  Minä halusin mieluummin sellaisia, joissa näkyisi kyläläisten hymyileviä kasvoja.  Olen myös opettanut pomolleni uuden tavan liittää taulukko Word dokumenttiin, sekä miten tietokoneella saa muutettua ikkunan kokoa niin, että voi nähdä kaksi eri dokumenttia samaan aikaan.  Itse en ole koskaan ajatellut olevani mikään tietokonenero, mutta tuolla tulee ihan sellainen olo!

Nyt kun olen toipunut vatsataudistani, aloitan huomenna tapaustutkimusten parissa työskentelyn.  Viime viikolla oli intialainen intern joka kirjoitteli kyläläisistä, ja nyt tehtäväni on "tehdä niistä parempia."  Parantamista löytyykin, sillä teksti vaikuttaa siltä että se on käännetty suoraan jonkun tietokoneohjelman avulla.  "She is thanks to Hand in Hand that training is stumpy cost, and she doesn't feel exceeded in society today."

2 kommenttia:

Karina kirjoitti...

Kyseessä on kyllä normaali intialainen työskentelytapa. Nuoret eivät ole kesätöissä ja menevät elämänsä ensimmäiseen työhön valmistuttuaan yliopisto, parhaimmassa tapauksessa vasta PhD:n saatuaan. Ja kun koko opiskeluaika on pakotettu oppimaan kaikki ulkoa, soveltaminen ja luovat ratkaisut ovat yhtäkkiä hankalia.

Ja onhan tuo kielikin ongelma kuten olet huomannut. Vaikka kaikki puhuttaisiin englantia, tuntuu ettemme silti puhu samaa kieltä.

mu kirjoitti...

Kiva nähdä konkreettisesti erästä työvaihettasi - vaikutta täysin järkevältä, ja sinä vielä annat täydennystä asioihin, joita edeltäjät ei ole hoksanneet. - kutennäkyy, olen palannut olomuotoon, jossa voi istua ilman isoja kipuja. - Kyllä tämäkin tästä!