Nyt on vähitellen ruvennut selviämään mitä olen täällä oikeastaan tekemässä. Torstaina kävin lähellä sijaitsevassa Hand in Handin toimistossa tapaamassa Sekaria, ympäristöprojektien johtajaa. Hän kertoi vähän heidän projekteista, missä kylissä tehdään minkälaisia ympäristöjuttuja. Sovimme, että menisin seuraavana päivänä Kancheepuramiin tapaamaan Mageswaranin, joka vastaa watershed-projekteista. Hänen kanssaan voisin sitten viettää päivän kiertäen katsomassa alueita ja sopimassa mitä tulen tekemään.
Perjantaina sitten valmistauduin viettämään pitkän päivän kylissä; mukavat vaatteet päälle, muistivihko ja vesipullo mukaan ja Prabhan kyytiin kahden tunnin ajomatkan päähän Kancheepuramin toimistolle. Prabha tiesi, että vaikka lounas oltiin aamulla luvattu, Babu ei viimeksi äidin kuskina ollutkaan saanut ruokaa, joten kun saavuttiin, hän vielä varmisti että kai soitan heti kun saan tietää koska se lounas on. Lupasin soittaa. Intia on kuitenkin väärinkäsitysten maa, eikä sinä päivänä ollutkaan mitään muuta kuin lyhyt tapaaminen. Mageswaran oli oikein mukava, mutta vaikutti siltä, ettei hänellä ole minulle mitään tarvetta kun ei ole riittävästi teknistä kokemusta. Viimekin vuonna oli ollut joku ruotsalainen, jota oltiin pyydetty tekemään jokin tutkimus, joka ei sitten ollutkaan tarpeeksi hyvä eikä sitä sitten voitukaan HiH:issä käyttää. Tapaamisen lopuksi sain pari kirjaa luettavakseni, ja kehoituksen että luettuani ne, voisin kertoa mitä haluan tehdä. Joka tapauksessa lauantaina olisi vierailu kylään johon kannattaisi osallistua, että näkee livenä mistä oikein on kyse.
11:30 maissa soitin Prabhalle ja kerroin että lounaan sijasta lähdetäänkin jo kotiin. Noudettiin Sir Salcompin tehtaalta ja tavattiin Madame ravintolassa kodin lähellä. Kahden maissa kuskilla oli varmasti huutava nälkä, kun ei ollutkaan luvattua lounasta edes saanut, joten sovittiin että hän saa lähteä pois ja Babu vie sitten kotiin. Valitettavasti taas oli väärinkäsitys ja äiti olikin lähettänyt Babun kotiin ja Prabha-parka olikin odottamassa parkkipaikalla lounaan jälkeen, varmaan edelleen ihan nälkäisenä.
No lauantaina sitten lähdettiin kaikki kolme taas parin tunnin ajomatkan päähän, tapaamaan Mageswaran siellä kylässä. Ennen kuin HiH aloitti siellä projektinsa, maa oli täysin kuivaa, kaivoissa ei ollut vettä, eikä maaperällä voinut viljellä mitään kasveja. Äiti kirjoitti hyvän jutun silloin kun oli yksin vierailemassa, mutta kerrataan nyt vielä mitä tämä watershed touhu tarkoittaa.
Valuma-alue selvitetään topografisten karttojen avulla, sillä siihen kuuluu kaikki se alue, minkä vesi valuu samaan paikkaan.
Valuma-alueelta valitaan jokin tietty kylä, jossa projekti halutaan aloittaa. Siellä HiH-työntekijät selvittävät paikallisen veden virtauksen mittaamalla maan kaltevuutta eri kohdissa. Näiden perusteella voidaan kyläläisille ehdottaa minkälaisia muutoksia maahan kannattaisi tehdä (erilaisia kuoppia ja ojia kaivellaan), jotta veden saisi valumaan hitaammin ja imeytymään maahan. HiH auttaa teknisessä suunnittelussa, mutta tarkoituksena on että kyläläiset päättävät kaikesta ja tekevät varsinaisen työn.
Vesi valuu rinnettä (1) pitkin alas ojaan (2), jossa sen kulku hidastuu ja osa imeytyy maahan. Ojan jälkeen on kumpu, johon on istutettu kasveja (3). Tämä myös hidastaa veden virtaa ja kasvien juuret estävät eroosion. Vasemmalla näkyy toinen samanlainen oja ja kumpu kasveineen. Näiden jälkeen tuli vastaan kaivo, johon maan alla kulkeva vesi päätyy. Projektin ansiosta siellä on tähänkin aikaan vuodesta vettä.
Tämä kuoppa on nimeltään farm pond. Sadekauden aikana se täyttyy vedellä, jota lehmät voi juoda ja naiset käyttää pyykkien pesuun. Takana näkyy se mäki jota pitkin vesi valuu alas. Tämänkin ympärille on istutettu kasveja jotta vesi ei kuluta kumpuja (ja koko rakennelmaa) maahan. Oikealla on peltoja, joista en nyt laita kuvia kun tähän aikaan vuodesta ei ole mitään kasvejakaan.
Peltojen viereen on muuttanut asukkaita projektin ja viljelymahdollisuuksien myötä. Talot ovat siis uusia, vaikkakin nyt olivat tyhjiä (keskellä työpäivää). Taloja ympäröi ojia ja kasveja kuten kaikkea muutakin. Vesi ei pääse tulvimaan koteihin niin helposti ja jotkut puut tuottavat hedelmiä.
Sen jälkeen seurattiin HiH autoa tällaista tietä ("No road Madame, only narrow way!") pitkin...
Kunnes saavuttiin tälle kuopalle. 10 päivää sitten alettiin kaivaa tästä farm pondia, jonka pitäisi valmistua sinä aikana kun minä olen vielä täällä. Kun kuoppa täyttyy vedellä, tuo keskellä oleva puu näyttää varmasti todella somalta!
Oli kyllä hyvä käydä paikan päällä katsomassa mistä oikeastaan on kyse, sillä kirjoista ja netistä voi oppia vain rajatun määrän. Parin tunnin vierailun lopussa rupesimme keskustelemaan siitä, mitä minä voisin tehdä, joka oli jäänyt kaikille aika epäselväksi. Mageswaran odotti minun kertovan mitä teen, ja minä taas odotin häneltä samaan kysymykseen vastausta. En minä ole koskaan edes käynyt mitään kurssia tästä aiheesta, joten hän varmaankin tietää paremmin mistä olisi hyötyä. En kuitenkaan ihan huvin vuoksi haluaisi tutkia ja selvitellä, vaikka se ihan mielenkiintoista olisikin. Päädyttiin siihen, että aluksi käytän pari viikkoa aiheeseen tutustumiseen. Minä luen kirjoja ja hän lähettää minulle erilaista dataa ja materiaalia projektiin liittyen. Näiden perusteella päätän mitä aihetta haluaisin tutkia ja voin laatia kysymyksiä ja tavata kyläläisiä. Ja sitten kirjoitan jostain jotain, jotakin varten. Saa nähdä.
4 kommenttia:
Olen nyt 2 tuntia yrittänyt saada noi kuvatekstit keskitetyksi ja saada välit sinne minne haluaisin mutta ei vaan onnistu.
Ilmeisesti kuitenkin onistui- ihan järkevää valmista tuli. - Todella upeita pikku projekteja ja ilmeisesti asukkaat ymmärtävät jutun juonen, kun ovat kaivaneet juuri oikealla tavalla oikeisiin paikkoihin - vai ovatko?
Sinun ei ilmeisesti ole tarkoitus kaivaa, vaan suunnitella uusia ratkaisuja. Onko?
Projektin määrittely on hankalaa johtuen kokemuksen puutteesta koska järjestö toimii yleensä yliopistojen kautta jotka paljolti itse ovat määritelleet haluamansa tehtävän josta katsovat olevan hyötyä opiskelijoille.
Usein myös HiH tilaa jonkun selvityksen yliopistolta. Yksittäisiä opiskelijoita kuten Pia on ollut vähemmän.
Ja tietenkin kommunikaatio on aina ongelmallista monella tasolla. Vaikka Intiassa puhutaan paljon englantia, vain Intiassa asuneiden ja opiskelleiden englanti on usein tosi vaikeata ymmärtää - ja ymmärtämisongelma on molemminpuolinen, eihän meidänkään aksenttia ja käyttämäämme kieltä ymmärretä.
Käsittääkseni ovat kaivaneet oikealla tavalla oikeisiin paikkoihin, mutta enpä oikein osaa sanoa. Sen varmaan näkee paremmin kun sadekausi alkaa.
Minä en tosiaan ala suunnittelemaan mitään (enkä itse kaivele mitään kuoppia) kun en asioista juurikaan tiedä, varmaankin lähinnä tutkin projektin vaikutusta. Onko rakennelmista tosiaan ollut hyötyä? Miten projekti on vaikuttanut kyläläisten elämään? Minkälaisia ongelmia suunnitteluissa ja rakentamisissa on ollut? jne. Toivon, että kun tutkin materiaalia, nousee esiin jotain kysymyksiä mihin haluaisin vastauksia ja sitä kautta löytyisi tutkimuksen aihe.
Lähetä kommentti